Katkeroituminen
Miten estää katkeroituminen ja masentuminen, kun ei kelpaa naisille tai edes yhdelle? Vai onko sama antaa periksi ja muuttua lassukaksi? Huomaan jo jotain muutoksia ajattelussa ja käytöksessä, mutta ehkä vielä ei ole liian myöhäistä. Ei mielellään haukkumista, vaan konkreettisia neuvoja.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata katkeroitua, tämä on perseestä. Katkeaa lopulta kaverisuhteet kun ei kestä sitä parisuhdevouhotusta ja alkaa vihata jopa vieraita vastaantulijoita jos ovat puolisonsa kanssa liikenteessä ja julkikuhertelevat. Todella kuluttavaa.
-28v ikisinkkunainen
ps. Olisiko niitä poppakonsteja miehen saamiseen? Kroppa on jo treenattu kuntoon ja nettideitit kokeiltu. Tämä katkeruus taitaa tosin olla jo melko iso este, ei kukaan halua vihamielistä sitruunanaamaa katsella.
Mistä päin?
Parikymppinen ikisinkkumies
Asennoituu siten, että on plussaa, jos löytää puolison, mutta jos ei niin yksinkin pärjää. Helvetin vaikeaa, mutta muuten ei kasetti kestä ja katkeroituu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata katkeroitua, tämä on perseestä. Katkeaa lopulta kaverisuhteet kun ei kestä sitä parisuhdevouhotusta ja alkaa vihata jopa vieraita vastaantulijoita jos ovat puolisonsa kanssa liikenteessä ja julkikuhertelevat. Todella kuluttavaa.
-28v ikisinkkunainen
ps. Olisiko niitä poppakonsteja miehen saamiseen? Kroppa on jo treenattu kuntoon ja nettideitit kokeiltu. Tämä katkeruus taitaa tosin olla jo melko iso este, ei kukaan halua vihamielistä sitruunanaamaa katsella.
Minuakin kiinnostaa nuo poppakonstit.
Joo, onnellisena pysyy kun erakoituu niin ei tarvitse nähdä käsi kädessä kulkevia pariskuntia, kuunnella muiden parisuhdejuttuja tai ylipäänsä muistaa, että valtaosa ihmisistä on parisuhteessa... t. se aiempi katkeronainen.
Täydet sympatiat sinulle, taidetaan olla aika samassa veneessä. Erakoituminen käy niin helposti mutta paluu sosiaaliseksi onkin huomattavasti vaikeampaa. Huomaan itsessäni jo mökkihöperyyden oireita kun työtkin teen enimmäkseen itsekseni.
Viestille nro 22: Helsingistä olen ja täällähän on naisista ylitarjontaa. Mielelläni muuttaisin pohjoiseen jos työtilanne sen sallisi. Oikeastaan mielelläni rupeaisin vaikka poronhoitajaksi, ei tämä pääkaupunkiseudun betonikopissa istuminen ole ihmisen elämää ilman hyvää tukiverkostoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata katkeroitua, tämä on perseestä. Katkeaa lopulta kaverisuhteet kun ei kestä sitä parisuhdevouhotusta ja alkaa vihata jopa vieraita vastaantulijoita jos ovat puolisonsa kanssa liikenteessä ja julkikuhertelevat. Todella kuluttavaa.
-28v ikisinkkunainen
ps. Olisiko niitä poppakonsteja miehen saamiseen? Kroppa on jo treenattu kuntoon ja nettideitit kokeiltu. Tämä katkeruus taitaa tosin olla jo melko iso este, ei kukaan halua vihamielistä sitruunanaamaa katsella.
Minuakin kiinnostaa nuo poppakonstit.
Joo, onnellisena pysyy kun erakoituu niin ei tarvitse nähdä käsi kädessä kulkevia pariskuntia, kuunnella muiden parisuhdejuttuja tai ylipäänsä muistaa, että valtaosa ihmisistä on parisuhteessa... t. se aiempi katkeronainen.
Täydet sympatiat sinulle, taidetaan olla aika samassa veneessä. Erakoituminen käy niin helposti mutta paluu sosiaaliseksi onkin huomattavasti vaikeampaa. Huomaan itsessäni jo mökkihöperyyden oireita kun työtkin teen enimmäkseen itsekseni.
Viestille nro 22: Helsingistä olen ja täällähän on naisista ylitarjontaa. Mielelläni muuttaisin pohjoiseen jos työtilanne sen sallisi. Oikeastaan mielelläni rupeaisin vaikka poronhoitajaksi, ei tämä pääkaupunkiseudun betonikopissa istuminen ole ihmisen elämää ilman hyvää tukiverkostoa.
Millaisissa töissä olet, jos ei ole muualla tarjolla kuin Helsingissä? Itse olen pohjoisesta, en kumminkaan aivan poronhoitoalueelta :D Betonikopissa asun itsekin tällä hetkellä, mutta tämä on vain väliaikaista ja muutan jossain vaiheessa väljempään asumismuotoon.
Parikymppinen ikisinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Naiset kyllä huomavat sen jos ovat sinulle pelkästään "riittäviä", "ihan kelpoja" ja eikä heidän tarvitse muka kokea riittämättömyyttä koska sinun itsetuntosi ei riitä niihin parempiin, jotka mieluummin ottaisit jos olisit rohkeampi.
OIkeasti kaltaisesi miehet ovat erittäin halveksuttavia.
Vielä luulet olevasi kovastikin hyvä ihminen kun ihan olet toisen terapeutiksi itsesi ylentänyt.
Olette lassukat vaan niin sokeita omalle naisia halventavalle käytöksellenne ettei se edes naurata.
En jaksa uskoa että jokaiselle olisi vain se "yksi oikea" vaan luulen että on monia naisia joiden kanssa olisi mahdollista muodostaa suhde. Mutta aloittaja on oikeassa miksi tuhlata aikaansa naisiin jotka eivät huomaa sinua eivätkä edes halua tietää olemassa olostasi. Sen tiedän jo että naiset arvostavat ennen kaikkea miehen lompakkoa ja asemaa. Ap kannattaa muistaa että naiset ovat paljon laskelmoivampia kuin miehet ja ei olla liian sinisilmäinen.
Maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyisin paljon muutakin tekemistä kuin käydä töissä, maksaa asuntolainaa, hoitaa lapsia ja pyörittää arkea. Jotta siitä kaikesta kivasta haluaisi luopua ja ryhtyä perheelliseksi, puolisolle asetetaan aiempaa suurempia vaatimuksia. Tilastojen mukaan joka toinen avioliitto päättyy eroon, joten kannattaako ottaa "jonkun ihan kivan, mutta ei kuitenkaan sen oikean" kanssa 20 vuoden asuntolainaa? Lapsista nyt puhumattakaan?
Tänä päivänä kukaan ei tiedä, millaista oma elämä on 10 vuoden päästä. Voi olla työtön ja velkaa silmät ja korvat täynnä. Toista oli omassa nuoruudessani, jolloin opiskeltiin ammatti, mentiin töihin ja moni pääsi samasta työpaikasta eläkkeelle. Siinä missä me vanhemmat saatoimme suunnitella, mitä teemme sitten, kun olemme maksaneet asuntolainan ja lapset ovat aikuisia, teillä nuoremmilla saattaa silloin olla tilanne, että ette voi tehdä enää yhtään mitään. Sen vuoksi nykyisin ihmiset elävät "tässä ja nyt" -elämää. Mikä on ihan ymmärrettävääkin.
Mä luulen, että yksi tekijä sinkkuuden lisääntymisessä on, että oman elämän ja tulevaisuuden epävarmuus ei oikein anna tilaa ottaa riskejä. Siis riskiä siitä, että puolison kanssa yhteiselo ei sujuisikaan. Etsitään "täydellistä" kumppania ja kun sellaista ei löydy, ollaan mieluummin yksin ja haetaan elämään sisältöä jostain muusta kuin asuntolainasta, lapsista ja arjen pyörittämisestä.
27 kirjoitti hyvin viisaasti.
Minusta on surullista lukea näitä epätoivoisia viestejä, joissa kuvitellaan ettei elämä voi olla mitään ilman parisuhdetta ja sellainen parisuhde on ihmisarvoisen elämän perusedellytys.
Olen elänyt useissakin parisuhteissa ja voin käsi sydämellä, raamatulla ja vaikka minkä päällä väittää ettei se parisuhde tai toinen ihminen tee ketään onnelliseksi.
Kamalaa kun ihmiset elävät tuollaisessa harhassa ja ulkoapäin syötetyssä valheessa että pitäisi ollakseen arvokas ihminen, kelvata jollekin pariksi. SE EI OLE TOTTA!
Ihminen joka ei osaa elää yksin itsensä kanssa siten että kokisi itsensä täydeksi ja ehjäksi, ei tul ehjäksi ja täydeksi kenenkään kanssa. Jos olet vajaavainen ei toinen vajaavainen tee sinua ja teitä yhdeksi ehjäksi!!!
Ei myöskään kukaan ehjä ja kokonainen tee vajaavaisella roikkujalla paskojakaan.
Pitää muistaa, että kauneus on katoavaista. Niistä nokkavista ämmistä tulee joskus lihavia ja rupsahtaneita yh-mutseja, jotka vaihdetaan 40-kriisin alla nuorempaan :^)
Vierailija kirjoitti:
Etsi elämääsi muuta sisältöä. Harrastukset, työ, ystävyyssuhteet.
Mitä jos noihin ei löydä yhtään kiinnostusta, kun naiset pyörii mielessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi elämääsi muuta sisältöä. Harrastukset, työ, ystävyyssuhteet.
Mitä jos noihin ei löydä yhtään kiinnostusta, kun naiset pyörii mielessä?
Sitten on kyse jo jostain vakavasta henkisestä pakkomielteestä, mars terapeutin pakeille.
Normaali ja henkisesti tasapainoinen ihminen on sopeutuvainen parisuhteettomuuteen tai työttömyyteenkin, minkään asian ei tule täyttää tietoisuutta jatkuvasti, silloin mennään häiriön puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Asennoituu siten, että on plussaa, jos löytää puolison, mutta jos ei niin yksinkin pärjää. Helvetin vaikeaa, mutta muuten ei kasetti kestä ja katkeroituu.
Hyvä ohje, mutta varmasti vaikea noudattaa.
Ap
Minuakin kiinnostaa nuo poppakonstit.
Joo, onnellisena pysyy kun erakoituu niin ei tarvitse nähdä käsi kädessä kulkevia pariskuntia, kuunnella muiden parisuhdejuttuja tai ylipäänsä muistaa, että valtaosa ihmisistä on parisuhteessa... t. se aiempi katkeronainen.