Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Työttömän itsetuntoboosti, miten pitää yllä?

Vierailija

Olin monta vuotta työttömänä, ja masennuin sinä aikana jonkin verran. Oli ihan surkea olo, tuntui etten kelvannut mihinkään, en halunnut nähdä ketään jne., kyllähän te tiiätte.

Sitten sain jostain voimaa ja osallistuin yhteishakuun, yllätyksekseni pääsin kouluun ja kohtapas jo valmistun. Valmistumisen vuoksi kysyin edelliseltä työnantajalta, vieläkö hän voisi kirjoittaa minulle työtodistuksen, kun en sitä aikoinaan määräaikaisen sopparin loppuessa tajunnut pyytää. Ta suostui ilomielin, ja sain pari viikkoa sitten todistuksen postissa: siinä kehuttiin minua ahkeraksi ja erinomaiseksi työntekijäksi! Voi että tuntui hyvältä. Samaan syssyyn sain palautteen viimeisestä työharjoittelustani: paras mahdollinen arvosana ja kirjallinen arvio todella hyvä, en edes kehtaa tähän kirjoittaa. :)

Miksi, MIKSI en saa säilytettyä tätä itsetuntoboostia työnhaussa? Minulla ei ole valmistumisen jälkeistä työpaikkaa, ja koska työnhaku on taas ajankohtaista, tunnen itseni jälleen ihan surkimukseksi. Vanhat työttömän fiilikset pyrkivät pintaan, en usko itseeni työhaastatteluissa yhtään, tuntuu että yritän liikaa, punastelen, nolostelen ja häpeän. En kojta kehtaa enää edes hakea töitä koska tuntuu, etten minä mitään kuitenkaan saa.

Helvetti tätä!

Kommentit (3)

Vierailija

Opiskelu on hyvä keino, kunhan tavoite on realistinen. Olen opiskellut avoimesa yliopistossa, ja aina se 4 arvosteluna ilahduttaa. Toisaalta on sitäkin sattunut, että jonkun oppiaineen ensimmäisestä tentistä on tullut hätäisesti hyväksytty, kun ei ole oikein ymmärtänyt, miten sitä pitää opiskella ja vastata.

Taidankin alkaa opiskelemaan tähtitiedettä seuraavaksi, niin säilyy suhteellisuudentaju näissä maallisissa. Vai oliskohan teologia sittenkin parempi?

Vierailija

En tiedä. Itsellä samankaltainen tilanne, mutta olin "vain" reilun vuoden työttömänä. Jatkuvat torjumiset vie innon hakea töihin ja sitten ei tee edes mieli hakea mihinkään. Nyt on vielä toistaiseksi itsetunto parempana, kun opiskelun loppumisesta on niin vähän aikaa, mutta vielä ei ole työnhaussa tärpännyt. Ajattelin kokeilla samaa kuin 1 ja opiskella avoimessa ja keksiä jonkun mieltä kohentavan harrastuksen. Vapaaehtoistyötä olen myös miettinyt, ehkä se että saisi tehdä mieluista työtä omaksi iloksi, samalla auttaen muita pitäisi uskoa yllä.

Vierailija

Mä niin ymmärrän. Olen itse jäämässä kohta puoliin työttömäksi ja näkymät uuden työpaikan löytämisestä ovat tosi surkeat. Pelkään ihan hirveästi jo etukäteen juuri tuota itsetunnon romahdusta ja masennusta, talouden kiristyminen ei tunnu sen rinnalla miltään. Vaikka olen ihan kunniallinen kansalainen, opiskellut pitkälle, tehnyt pitkän uran, olen äiti, vaimo ja ystävä - tuntuu, etten ole mitään ilman työpaikkaa. :(

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat