Miten kestät mennä lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan?

Meillä nukkuu tuo 1-vuotias viimeistään klo 20.00 illalla ja siinä on ihan kivasti aikaa tehdä omia juttuja tai jotain miehen kanssa. Oma vika kun en malta alkaa useinkaan nukkumaan ennen puoltayötä, vaan haluan lukea, katsoa leffaa tai lörpötellä miehen kanssa. Onneksi lapsi herää yleensä vasta klo 8.00 aamulla, ja nukkuu parin tunnin päikyt puoliltapäivin jolloin itsekin voi torkkua jos väsyttää. Viikonloppuisin saan nukkua vaikka kellon ympäri kun aamuvirkku mies nousee ylös usein jo ennen kuin lapsi herää.

Ap kyllä se helpottaa kun lapset on vähän isompia. Omaa aikaa on myös illalla, kun lapset on harrastuksissa, kaverilla, tai kaverin kanssa omassa huoneessa, ulkona jne. Ehtii istua sohvalla rauhassa, eikä tarvitse olla koko ajan hälytystilassa.

Myös lasten kanssa vietetty aika on erilaista, ei niin puuduttavaa, kun voi oikeasti jutella. Ja tuon ikäisenä meidän lapset oli todella läheisyystarpeisia, sekin tuntui väsyttävältä jossain kohtaa iltaa.

Mutta kyllä mä silti haluan tunnin, kaksi omaa aikaa iltaisin. Iltakukkumista helpottaa, kun lapset ei herätä öisin. Seitsemän tunnin yöunilla pärjää, kun välillä nukkuu yli kahdeksan tuntia.

Kun lapset pieniä, laitoin ne aina nukkumaan noin 2-3 h ennen kuin itse menin. Oma aika on tärkeetä myös, katottiin usein miehen kans hyvä leffa, ja harrastettiin sitä seksiäkin. Ite en kans ymmärrä naisia jotka menee lasten kaa yhtäaikaa nukkumaan.

Seksiä on aina kun lapsi nukkuu. Lapsi menee nukkumaan n.yhdeksän aikaan ja nukkuu yleensä sikeästi aamukolmeen, jolloin kömpii viereen. Kyllä siinä yhdeksän ja kolmen välillä harrastaa seksiä ja syö rauhassa iltapalaa, käy saunassa..mitä nyt tekeekin ja ehtii vielä nukkumaankin. Omista yöunista se on tietysti tingittävä mutta kun pienen lapsen kanssa ei voi saada omaa aikaa niin paljon kun ilman lasta niin jostain se on silloin pois. Auttaa myös paljon että ollaan kumpikin iltavirkkuja ja väsymyksestä huolimatta jaksetaan kuitenkin valvoa 23-00.

Aivan tekosyitä ettei ole "omaa aikaa parisuhteen hoitamiselle".

Meillä on 3 lasta; nykyisin teini-ikäisiä. Mitään aikaongelmaa ei ole koskaan ollut parisuhteen hoitamiselle ja on menty lasten ehdoilla ja hoidettu parisuhdetta, kun siihen aikaa on ollut. Vaikka autossa jutellen, keskellä yötä naiden, lasten nukkuessa yhdessä tv:tä katsoen jne.

En ymmärrä tällaisten vätysten ja ruikuttajien "ongelmaa". Päivässä on 24h aikaa. 

muakin ahdisti ekan lapsen syntymän jälkeen pari vuotta se oman ajan ja "kaiken kivan" puuttuminen. Mitä se sitten oli, nuoruuden kaipuuta, surua siitä mikä on lopullisesti takana. Rento nuoruus, baari-illat, loputon sarjojen tuijottaminen herkkukulho kädessä, omat tärkeät harrastukset jne... Koko se elämänrytmin muutos ja sitten kuorrutteena jotenkin  aina illalla viimex se, että vauva havahtui heti, jos yritti poistua siitä vierestä makoilemasta vaikka katsomaan tv:tä tai pelaamaan nettipokeria. Oma elämä oli l-o-p-p-u, ikuisesti, nyyh. 

Mutta sitten havahduin pikkuhiljaa siihen uuteen elämään, että tämä lapsi on nyt mun oma elämä, juuri tämä hetki kun luetaan iltasatuja tai nukahdetaan vierekkäin. Ja sen jälkeen elämä on taas ollut ihan omaa, vaikka erilaista. Ja tuli toinenkin lapsi ja ei ahdistanut enää juuri koskaan, vaikka mies nukkui usein sohvalla, jotta jaksoi herätä aamulla ja mä nukuin usein lytyssä kahden lapsen välissä parisängyssä. Ei tehnyt mieli pelata nettipokeria illalla, vaan oli ihan jees maata siinä niiden mukuloitten välissä ja lukea vaikka vähän omaa kirjaa ja katsella niiden unta. Erilaista kyllä, mutta edelleen omaa elämää, ei kenenkään muun. 

Sä vapaudut vankilastasi vasta, kun hyväksyt elämäsi sellaisena kuin se nyt on. Jollet hyväksy, hakkaat kaltereita turhaan. Se on vankila, jos teet siitä sellaisen. Lapsen hereillä ollessakin voi elää omaa elämää. Lapsi voi leikkiä omiaan kun sä haluat lukea sanomalehteä. Lapsen voi ottaa mukaan tosi moneen kivaan paikkaan jne. Lapsen kanssakin voi tehdä herkkukulhon ja valvoa katsomassa tv:tä (ei murhasarjaa, mutta muuten). Ja suurin palkinto on sitten se, että lapsesta usein kuoriutuu ihanampi lapsi, kun se huomaa, kuinka äiti/isä nauttii hänen seurastaan. Loppuu suurimmat kiukuttelut yleensä siihen paikkaan ja uhmalta taittuu terä.