Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suhteen ulkopuolinen suhde
Järki vai tunteet
07.12.2015 |
Tiedän jo tätä kirjoittaessa, että saan kunnon ryöpytyksen, mutta teen tämän silti.
Minulla on avioliiton ulkopuolinen suhde, joka on nyt kestänyt 3kk. Se, miten siihen olen ajautunut on oma lukunsa. Syy on ehkä kiteytettynä siinä, että olen vuosikausia tuntenut vain tyhjyyttä sisälläni, ei intohimoa, ei hyvää seksiä, ei sielunkumppanuutta/ihania avartavia keskusteluja. Olemme mieheni kanssa kuitenkin hyvä tiimi, joka hoitaa ja pyörittää arkea ja olemme käyneet yhdessä niin monta vastoinkäymistä elämässämme, etten pystyisi vaan jättää häntä kaiken kokemamme jälkeen.
Olen koko elämäni asettanut muut (lapset, miehen, ystävät, perheen) etusijalle huolimatta omista tarpeista, että tämä nyt varmaan kärjistyi jonkun henkisen protestin kautta ja päätin, että minullakin on oikeus tuntea ja nauttia edes vähän. Näin olen löytänyt itseni tästä pisteestä.
Suhteemme tämän myös varatun miehen kanssa on edennyt jotenkin tosi nopeasti, tunteet tulivat tosi nopeasti mukaan ja ensimmäistä kertaa vuosikausiin, tunsin olevani elossa. Siis aivan mieletöntä sielunkumppanuutta ja intohimoa, hän täytti sen kaiken, mitä olin vailla ja tuntui, että tilanne oli myös toisinpäin. Jotenkin elämä kotonakin alkoi olla helpompaa, kun oli jotenkin sellaisessa "onnellisessa" tilassa. En edes muistanut, miltä onnellisuus tuntuu.
Nyt kuitenkin yhdessä sovittiin, että on hidastettava tahtia. Nyt kun molemmat on tietoisesti laittanut jäitä hattuun, niin meidän tapaamisetkaan tai viestittely ei enää tuota samanlaista mielihyvää. Olen paljon varautuneempi hänen seurassa ja hänkin on jotenkin erilainen. Seksi on edelleen hyvää, mutta siitä puuttuu nyt se "jokin", minkä tunteiden näyttäminen ja näkyminen oli tuonut siihen. Minulla on edelleen vahvat tunteet häntä kohtaan, mutta joudun niitä piilottamaan. Jälkeenpäin tulee jotenkin paha mieli...
Mietin tässä, että kannattaako mun nyt vain lopettaa tämä suhde ja kärsiä aluksi särkyneestä sydämestä ja sen jälkeen tyhjyyden tunteesta muistaen, millaista se voisi olla vai yrittää nauttia tilanteesta vielä ja kärsiä myöhemmin? Kun samalla ajatuskin, etten kuulisi hänestä enää koskaan on todella ahvistava.
Mitä mieltä olette? Miten itse toimisitte minun tilanteessani?
Ja kyllä mä itsekin tiedän olevani paska ihminen, joskus vaan itsekkyys voittaa.
N37/2lasta
Kommentit (83)
Totta tuokin. Mutta en ikinä kertoisi asiasta ja olen sen verran varovainen, että kiinnijäämisen riski on pieni.
Mies on tunnustanut kolmekin suhdetta, jotka hänellä on ollut suhteemme aikana, joten tiedän kyllä miltä se tuntuu.
Enkä siis väitä todellakaan, että olen oikeutettu siihen mitä teen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan samalainen tilanne paitsi et tää on nainen johon olen mennyt rakastuun. Mies puhunu erosta viimesem vuoden ja nytkö itse olisin valmis eroamaan niin mies ei haluakkaan. Nyt kertoo rakastavansa ja itsellä ei ole mitään rakkauden tunteita miestä kohtaan. Oon ihan hukassa täsä nyt et mitä putäisi tehdä..
Pidä se sivusuhde jäähyllä nyt ja koita elvyttää nykyisesi kanssa suhde vielä viimeisen kerran. Onko ongelmat sellaisia joihin auttaa vain ero? Arki ja intohimon hiipuminen tulee vastaan myös uuden ehdokkaan kanssa, ja omat ongelmat. Tsemppiä!
Siis ensin oli ukkomiehen kanssa kivaa, mutta kun hiljensitte tahtia, meni suurelta osin maku koko hommasta, paitsi seksin osalta. Ja ongelma on se, että jos lopetat suhteen, sydämesi särkyy. Ja miehesi on tunnustanut kolmekin suhdetta, mutta silti olette hyvä tiimi.
Eiköhän se sydämen särkyminen ole tässä tilanteessa väistämätöntä, koska tunnekuohu on ohi ja vain seksisuhde on jäljellä. Kuten monessa alkuunsa kariutuneessa suhteessa sinä tulet kaipaamaan sitä, mitä olisi voinut olla (ei siis todellisuudessa koskaan ollut) mutta jota et millään keinolla saa takaisin.
Kyse on siis enää siitä, lopetatko seksisuhteen vai et. Punnitsepa sitä, on jo paljon yksinkertaisempi juttu. Miehesi voisi kokemuksensa perusteella antaa hyviä neuvoja, ja ehkäpä jopa sallisi sinullekin seksin muiden kanssa.
Onko se nainen vapaa eli olisiko sinulla mahdollisuus onnelliseen elämään tämän naisen kanssa?
Onko teillä mihen kanssa lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se nainen vapaa eli olisiko sinulla mahdollisuus onnelliseen elämään tämän naisen kanssa?
Onko teillä mihen kanssa lapsia?
Lue ensin, kommentoi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko varatulla miehellä myös pieniä lapsia? Mikä on hänen motiivi pettää vaimoaan? Ehkä hänkin pelästyi, että menettäisi kaiken mitä on. Intohimo vähenee ajan kanssa ja rakkaus jää jos sitä on. Itse olen 5,5vuotta ollut mieheni kanssa. Mieheni ja minä olimme varattuja kun tapasimme, väärä ja hankala lähtökohta suhteelle. Olemme onnellinen pari vaikeuksista huolimatta.
Vaikeaa määritellä meidän ongelmat. Jotenkin me olemme vaan kasvaneet tosi vahvasti eri suuntiin (17 vuotta yhdessä) ja suhteemme on minun silmissäni sellaista "työparina" olemista. Eli olemme hyvä tiimi pyörittämään arkea. Tai jos jotain kamalaa tapahtuu, pidämme aina yhtä silloin. Mies on tyytyväinen siihen, mitä meillä on, mutta mulla on todella tyhjä olo. Ja se tyhjyys vaan nakertaa yhä suurempaa reikää sydämeeni.
Tiedän, että arki muuttuu aika arkiseksi ja intohimo katoaa. Mutta jotenkin en osaa nähdä meidän tilannetta "riittävänä", kyse ei ole pelkästä seksistä todellakaan.
Uskon, että ero on ainut, mikä voisi korjata tilanteen (ollaan ihmisinä vain niin erilaisia. Hän on tosi vakava ja vaativa luonne, huumori puuttuu kokonaan, seksissä hyvinkin pidättyväinen yms). Mutta en vain pysty lähtemään suhteesta, kun ei haluaisi rikkoa perhettä ja särkeä hänen sydäntään plus tietysti se turvallisuuden tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko varatulla miehellä myös pieniä lapsia? Mikä on hänen motiivi pettää vaimoaan? Ehkä hänkin pelästyi, että menettäisi kaiken mitä on. Intohimo vähenee ajan kanssa ja rakkaus jää jos sitä on. Itse olen 5,5vuotta ollut mieheni kanssa. Mieheni ja minä olimme varattuja kun tapasimme, väärä ja hankala lähtökohta suhteelle. Olemme onnellinen pari vaikeuksista huolimatta.
Mies on lapseton toistaiseksi, mutta hänellä on omat syynsä, miksi on ajautunut tähän. Uskon, että pelästyikin, että ajatukset pyöri liikaa minun ympärillä ja halusi vain nähdä koko ajan...
Minulla on edelleen aika vahvat tunteet häntä kohtaan ja mietin häntä koko ajan. Mutta olen nyt peittänyt niitä, sillä hänkin on ollut pidättyväisempi jotenkin. Ennen jokainen viesti, jokainen kerta kun nähtiin, sai minulle euforisen olotilan ja jaksoi arkea paremmin, olin paremmalla tuulella, oli enemmän seksiä oman miehen kanssa jne. Nyt on ollut jotenkin paha mieli suurimman osan ajasta (tai siis silloin kun nähdään, hänen kanssaan on hyvä olla, mutta sen jälkeen tulee paha mieli), ja järki sanoo, että lopeta nyt ja kärsi se nyt eikä sellaista hidasta kuolema. Mutta sitten samalla jokin minusta painii vastaan ja huutaa, etten tekisi sitä, vielä. Myöhemmin. Ei vielä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samalainen tilanne paitsi et tää on nainen johon olen mennyt rakastuun. Mies puhunu erosta viimesem vuoden ja nytkö itse olisin valmis eroamaan niin mies ei haluakkaan. Nyt kertoo rakastavansa ja itsellä ei ole mitään rakkauden tunteita miestä kohtaan. Oon ihan hukassa täsä nyt et mitä putäisi tehdä..
Kuulostaa aika vaikealta tilanteelta...
Onko se nainen, johon olet rakastunut vapaa eli olisiko sinulla mahdollisuus onnelliseen elämään tämän naisen kanssa?
Onko teillä mihen kanssa lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei oo sulkaa helppo tilanne. Vaik muut vaa tuomitsee nii ymmärrän tilanteen hyvin. Ei se tee paskaks ihmiseks aina. kaikkee on aina syy.
Luka on luokassa jos ei pysty pitää pilluaan piilossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ajattelit sanoa syyksi et miksi lopetat suhteen?
Ruikuti ruikuti vaan, oon aina ihmetellyt näitä naisia jotka roikkuvat vuosikausia huonossa suhteessa.
No pitäiskö vaan rikkoo perhe ja lähtee itsekkäästi suhteesta kun ei saa enää sieltä kaikkea?
Mä oon ollut samanlaisessa tilanteessa, oma mies oli periaatteessa ihan ok, pyöritti perheen arkea. Kaikki meni päistikkaa kun tapasin baarissa aivan upean varatun miehen. Tilanne syrjähyppyyn oli täydellinen: ihana mies, hellyyttä, ei kiinnijäämisen pelkoa.. Hairahdin, vaikka en olisi uskonut.
Kun tulin takaisin kotiin maailma oli kääntynyt ylös alaisin. Mä halusin enemmän intohimoa, en arkea. Itse asiassa en kestänyt arkea enää olenkaan. Järki sanoi, että intohimo laantuu, älä rakenna sen varaan. Tunne sanoi, että mee ja tee. Olin aivan hajalla.
Tiesin, että suhteen jatkuminen olisi yhden tekstarin/soiton takana. Toisaalta mun parisuhde olisi ehkä sen tekstarin takana.
Intohimo uuden miehen kanssa on aivan käsittämätön tunne. Ymmärrän tilanteesi. Järkeä tuossa ei ole, tiedät varmaan itsekin. Kuitenkin se tunne on niin mieletön, että kannustan ottamaan tilanteesta kaiken irti. Se kestää aikansa, mutta järki ehkä pelaa vielä sen verran, että pystyt perutelemaan itsellesi miksi teet näin. Irrottautuminen on tuskallista. Ihan fyysisestikin. laihduin parissa kuukaudessa kymmenisen kiloa ihan vaan surusta. Iltaisin oli pakko lähteä lenkille poraamaan tunnetta ulos.
Lopuksi vielä sanon pari sanaa asiasta, joka mielestäni liittyy näihin syrjähyppyihin: Aikuisten ihastumiset ja pokaamiset on ihan eri juttu kuin nuorena. Jos sulla on ollut pitkä suhde nykyisieen mieheesi joskus parikymppisestä, niin tää aikuisten pokaamiskulttuuri on ihan eri juttu. Tähän ei kannattaisi sotkea syvää rakastumista ja ylipäätään niitä tunteita, joissa on sitouttavaa romantiikkaa. Pitäisi, siis -isi-muodossa, pitää pää kylmänä ja mennä mukaan "leikkiin" ihan leikin vuoksi. Jos pystyy olemaan coolina, ei satuta itseään niin pirusti. Vaan kukapa pystyy..
Tutustu käsitteeseen polyamoria :) ehkä löytyisi jotainvertaistukeakin. Mut kannattanee joko lopettaa sivuside tai erota tai kysyä halukkuutta avoimeen liittoon.
:D hah hah, mitä vajakkeja akat on.. menee 6-0 näihin hommiin mukaan kun vähän lepertelee.
Alue: Aihe vapaa
Vinkiksi sanoisin, että mieti miltä itsestäsi tuntuisi, jos sinulle selviäisi miehelläsi olevan suhde?