Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Suhteen ulkopuolinen suhde

Järki vai tunteet

Tiedän jo tätä kirjoittaessa, että saan kunnon ryöpytyksen, mutta teen tämän silti.

Minulla on avioliiton ulkopuolinen suhde, joka on nyt kestänyt 3kk. Se, miten siihen olen ajautunut on oma lukunsa. Syy on ehkä kiteytettynä siinä, että olen vuosikausia tuntenut vain tyhjyyttä sisälläni, ei intohimoa, ei hyvää seksiä, ei sielunkumppanuutta/ihania avartavia keskusteluja. Olemme mieheni kanssa kuitenkin hyvä tiimi, joka hoitaa ja pyörittää arkea ja olemme käyneet yhdessä niin monta vastoinkäymistä elämässämme, etten pystyisi vaan jättää häntä kaiken kokemamme jälkeen.

Olen koko elämäni asettanut muut (lapset, miehen, ystävät, perheen) etusijalle huolimatta omista tarpeista, että tämä nyt varmaan kärjistyi jonkun henkisen protestin kautta ja päätin, että minullakin on oikeus tuntea ja nauttia edes vähän. Näin olen löytänyt itseni tästä pisteestä.

Suhteemme tämän myös varatun miehen kanssa on edennyt jotenkin tosi nopeasti, tunteet tulivat tosi nopeasti mukaan ja ensimmäistä kertaa vuosikausiin, tunsin olevani elossa. Siis aivan mieletöntä sielunkumppanuutta ja intohimoa, hän täytti sen kaiken, mitä olin vailla ja tuntui, että tilanne oli myös toisinpäin. Jotenkin elämä kotonakin alkoi olla helpompaa, kun oli jotenkin sellaisessa "onnellisessa" tilassa. En edes muistanut, miltä onnellisuus tuntuu.

Nyt kuitenkin yhdessä sovittiin, että on hidastettava tahtia. Nyt kun molemmat on tietoisesti laittanut jäitä hattuun, niin meidän tapaamisetkaan tai viestittely ei enää tuota samanlaista mielihyvää. Olen paljon varautuneempi hänen seurassa ja hänkin on jotenkin erilainen. Seksi on edelleen hyvää, mutta siitä puuttuu nyt se "jokin", minkä tunteiden näyttäminen ja näkyminen oli tuonut siihen. Minulla on edelleen vahvat tunteet häntä kohtaan, mutta joudun niitä piilottamaan. Jälkeenpäin tulee jotenkin paha mieli...

Mietin tässä, että kannattaako mun nyt vain lopettaa tämä suhde ja kärsiä aluksi särkyneestä sydämestä ja sen jälkeen tyhjyyden tunteesta muistaen, millaista se voisi olla vai yrittää nauttia tilanteesta vielä ja kärsiä myöhemmin? Kun samalla ajatuskin, etten kuulisi hänestä enää koskaan on todella ahvistava.

Mitä mieltä olette? Miten itse toimisitte minun tilanteessani?

Ja kyllä mä itsekin tiedän olevani paska ihminen, joskus vaan itsekkyys voittaa.

N37/2lasta

Sivut

Kommentit (83)

Järki vai Tunteet

Totta tuokin. Mutta en ikinä kertoisi asiasta ja olen sen verran varovainen, että kiinnijäämisen riski on pieni.

Mies on tunnustanut kolmekin suhdetta, jotka hänellä on ollut suhteemme aikana, joten tiedän kyllä miltä se tuntuu.

Enkä siis väitä todellakaan, että olen oikeutettu siihen mitä teen...

Vierailija

Mulla on ihan samalainen tilanne paitsi et tää on nainen johon olen mennyt rakastuun. Mies puhunu erosta viimesem vuoden ja nytkö itse olisin valmis eroamaan niin mies ei haluakkaan. Nyt kertoo rakastavansa ja itsellä ei ole mitään rakkauden tunteita miestä kohtaan. Oon ihan hukassa täsä nyt et mitä putäisi tehdä..

Vierailija

Pidä se sivusuhde jäähyllä nyt ja koita elvyttää nykyisesi kanssa suhde vielä viimeisen kerran. Onko ongelmat sellaisia joihin auttaa vain ero? Arki ja intohimon hiipuminen tulee vastaan myös uuden ehdokkaan kanssa, ja omat ongelmat. Tsemppiä!

Vierailija

Siis ensin oli ukkomiehen kanssa kivaa, mutta kun hiljensitte tahtia, meni suurelta osin maku koko hommasta, paitsi seksin osalta. Ja ongelma on se, että jos lopetat suhteen, sydämesi särkyy. Ja miehesi on tunnustanut kolmekin suhdetta, mutta silti olette hyvä tiimi.

Eiköhän se sydämen särkyminen ole tässä tilanteessa väistämätöntä, koska tunnekuohu on ohi ja vain seksisuhde on jäljellä. Kuten monessa alkuunsa kariutuneessa suhteessa sinä tulet kaipaamaan sitä, mitä olisi voinut olla (ei siis todellisuudessa koskaan ollut) mutta jota et millään keinolla saa takaisin.

Kyse on siis enää siitä, lopetatko seksisuhteen vai et. Punnitsepa sitä, on jo paljon yksinkertaisempi juttu. Miehesi voisi kokemuksensa perusteella antaa hyviä neuvoja, ja ehkäpä jopa sallisi sinullekin seksin muiden kanssa.

Järki vai Tunteet

Onko se nainen vapaa eli olisiko sinulla mahdollisuus onnelliseen elämään tämän naisen kanssa?

Onko teillä mihen kanssa lapsia?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko se nainen vapaa eli olisiko sinulla mahdollisuus onnelliseen elämään tämän naisen kanssa?

Onko teillä mihen kanssa lapsia?

Lue ensin, kommentoi sitten.

Boksi

Onko varatulla miehellä myös pieniä lapsia? Mikä on hänen motiivi pettää vaimoaan? Ehkä hänkin pelästyi, että menettäisi kaiken mitä on. Intohimo vähenee ajan kanssa ja rakkaus jää jos sitä on. Itse olen 5,5vuotta ollut mieheni kanssa. Mieheni ja minä olimme varattuja kun tapasimme, väärä ja hankala lähtökohta suhteelle. Olemme onnellinen pari vaikeuksista huolimatta.

Järki vai Tunteet

Vaikeaa määritellä meidän ongelmat. Jotenkin me olemme vaan kasvaneet tosi vahvasti eri suuntiin (17 vuotta yhdessä) ja suhteemme on minun silmissäni sellaista "työparina" olemista. Eli olemme hyvä tiimi pyörittämään arkea. Tai jos jotain kamalaa tapahtuu, pidämme aina yhtä silloin. Mies on tyytyväinen siihen, mitä meillä on, mutta mulla on todella tyhjä olo. Ja se tyhjyys vaan nakertaa yhä suurempaa reikää sydämeeni.

Tiedän, että arki muuttuu aika arkiseksi ja intohimo katoaa. Mutta jotenkin en osaa nähdä meidän tilannetta "riittävänä", kyse ei ole pelkästä seksistä todellakaan.

Uskon, että ero on ainut, mikä voisi korjata tilanteen (ollaan ihmisinä vain niin erilaisia. Hän on tosi vakava ja vaativa luonne, huumori puuttuu kokonaan, seksissä hyvinkin pidättyväinen yms). Mutta en vain pysty lähtemään suhteesta, kun ei haluaisi rikkoa perhettä ja särkeä hänen sydäntään plus tietysti se turvallisuuden tunne.

Järki vai Tunteet

Vierailija kirjoitti:
Onko varatulla miehellä myös pieniä lapsia? Mikä on hänen motiivi pettää vaimoaan? Ehkä hänkin pelästyi, että menettäisi kaiken mitä on. Intohimo vähenee ajan kanssa ja rakkaus jää jos sitä on. Itse olen 5,5vuotta ollut mieheni kanssa. Mieheni ja minä olimme varattuja kun tapasimme, väärä ja hankala lähtökohta suhteelle. Olemme onnellinen pari vaikeuksista huolimatta.

Mies on lapseton toistaiseksi, mutta hänellä on omat syynsä, miksi on ajautunut tähän. Uskon, että pelästyikin, että ajatukset pyöri liikaa minun ympärillä ja halusi vain nähdä koko ajan...

Minulla on edelleen aika vahvat tunteet häntä kohtaan ja mietin häntä koko ajan. Mutta olen nyt peittänyt niitä, sillä hänkin on ollut pidättyväisempi jotenkin. Ennen jokainen viesti, jokainen kerta kun nähtiin, sai minulle euforisen olotilan ja jaksoi arkea paremmin, olin paremmalla tuulella, oli enemmän seksiä oman miehen kanssa jne. Nyt on ollut jotenkin paha mieli suurimman osan ajasta (tai siis silloin kun nähdään, hänen kanssaan on hyvä olla, mutta sen jälkeen tulee paha mieli), ja järki sanoo, että lopeta nyt ja kärsi se nyt eikä sellaista hidasta kuolema. Mutta sitten samalla jokin minusta painii vastaan ja huutaa, etten tekisi sitä, vielä. Myöhemmin. Ei vielä.

Järki vai Tunteet

Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samalainen tilanne paitsi et tää on nainen johon olen mennyt rakastuun. Mies puhunu erosta viimesem vuoden ja nytkö itse olisin valmis eroamaan niin mies ei haluakkaan. Nyt kertoo rakastavansa ja itsellä ei ole mitään rakkauden tunteita miestä kohtaan. Oon ihan hukassa täsä nyt et mitä putäisi tehdä..

Kuulostaa aika vaikealta tilanteelta...

Onko se nainen, johon olet rakastunut vapaa eli olisiko sinulla mahdollisuus onnelliseen elämään tämän naisen kanssa?

Onko teillä mihen kanssa lapsia?

Vierailija

No ei oo sulkaa helppo tilanne. Vaik muut vaa tuomitsee nii ymmärrän tilanteen hyvin. Ei se tee paskaks ihmiseks aina. kaikkee on aina syy.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat