Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksei koulussa ole kivaa?

Vierailija

Minulla on 9-vuotias poika, joka viihtyi hyvin eskarissa ja odotti innolla kouluun pääsyä. Ekalla luokalla kertoi viihtyvänsä melko hyvin. Viime vuonna sanoi, että koulussa on aina niin paljon meteliä ja vihaa läksyjä ja väsyttää jne. Hän oli todella onnellinen, kun kesäloma alkoi. Myös pojan kaksi parasta ystävää sanovat, että koulussa on raskasta ja ikävää, liikaa läksyjä, liikaa melua, tylsät oppitunnit. Tämä syksy on ollut sellainen, että olen välillä joutunut istumaan vieressä, kun poika tekee läksyjä. Yleensä kun kysyn, mitä läksyä tuli, ei tullut mitään. Sitten kaivellaan repusta kirjat ja etsitään läksyt, äiti tsemppaa vieressä tai sitten tarkistaa valmiit läksyt. Poika sanoo monesti, että ihan sama, kun kehun hyvästä työstä. Hän kokee kai, ettei niillä läksyistä ole merkitystä. En muista lainkaan omalta kouluajaltani, että koulu olisi tuntunut noin työläältä ja pakolliselta pahalta. Miten toisilla?

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Mulle se oli aina pakkopullaa. Kannattaa myös muistaa että koulu on aina Vain vaativampi ja uutta tietoa tulee kauhalla syötöllä

Vierailija

Vastaus taitaa löytyä siitä, kun kysyt pojalta, mitä hän tekisi mieluummin kuin olisi koulussa. Ja millä tavalla oppisi mieluummin.

Koulussa on hirveästi melua, niin on kaikissa paikoissa, joissa on kymmeniä ja satoja teini-ikäisiä ilman vanhempiaan. Ja ysiluokkalaisen on suorastaan lupa olla väsynyt läksyjen tekemiseen ja jatkuvaan ohjelmoituun oppimiseen, kun hän on sitä kohta (ainakin) yhdeksän vuotta tehnyt. Kohta kuitenkin on kevät ja puut ja nuoret taas hiirenkorvalla. :)

Vierailija

No monet lapset tosiaan kokevat, ettei läksyillä tai koululla ole merkitystä. Toisin sanoen, sen merkitys ei konkretisoidu lapsille kovin helposti. Siellä ei opita sellaisia taitoja, joista tuntuisi olevan heidän elämässään hyötyä. Tämän jälkeen voidaan pohtia, onko vika kyseisten lasten elämässä vai koulussa opeteltavissa taidoissa. Sitä sanotaan, että vanhemmuus on hukassa ja lapset elävät väärin, mutta opetussuunnitelma ON jäänyt jälkeen yhteiskunnan kehityksestä ja vaikka sitä uusitaankin, 1980-90-luvuilla tai osa vielä 2000-luvullakaan koulutetuista opettajista ei pysty opettamaan kuin entisiä asioita entisellä tavalla.

Toinen asia on se, että siellä koulussa ON meluisaa, sekavaa ja raskasta. On aina ollut. Koulurakennukset suunnitellaan huonosti ja epäergonomisesti, niissä kaikuu, on hämärää, huono ilma, jne. Edes opettajat eivät meinaa jaksaa sitä, vaikka voivat välituntisin paeta meteliä opettajanhuoneeseen. Lapset joutuvat jatkamaan sen sietoa pihalla...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei töissäkään ole kivaa. Liikaa töitä, liikaa valittajia ja juoruilijoita, tylsä työ ja ylikoulutus.

Työ on eri koska aikuinen voi päättää vaihtaa töitä jne mutta koululaisen on pakko mennä ja opiskella

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei töissäkään ole kivaa. Liikaa töitä, liikaa valittajia ja juoruilijoita, tylsä työ ja ylikoulutus.

Työ on eri koska aikuinen voi päättää vaihtaa töitä jne mutta koululaisen on pakko mennä ja opiskella

Nykypäivänä moni aikuinenkin on jumissa työssä. Ei ole helppo löytää uutta työpaikkaa. Olen vähän päälle 40 v. ja kävin tänä vuonna 2015 työhaastatteluissa 7 kertaa, hakemuksia jätin 32 kpl. Yhteen paikkaan olin varasijalla yli 50 hakijan joukosta. Aika hyvin, tulin toiseksi siis. Olen ollut nykyisessä työssä 3 vuotta, vakkaripaikka, työ on siis tylsää ja työkavereista suurin osa ikäviä, lisäksi olen ylikoulutettu. En voi jäädä pois vakituisesta työstä, koska meillä on 3 lasta ja rahaa tarvitaan. Olen hakenut ammatilliseen opettajakoulutukseen 4 kertaa, en pääse sisälle, kun pisteet ei riitä haussa. Ikävää ajatella, jos omat lapset istuu ensin koulun penkillä 15-18 vuotta ja ajautuvat työpaikkaan, jossa eivät viihdy.

Vierailija

Tuo melu on kyllä huolestuttava juttu. Sitä on siis tunneillakin? Jatkuva melu väsyttää, sekä äkkiäkös sitä sitten tulee sellainen tunne, että onko sillä mitään väliä, onko ne läksyt tehty, kun muutenkin saa mennä ja olla koulussa miten tahtoo, ainakin osa porukkaa. Kyseleppä tuosta enemmän, että kuka meluaa, miten, tunneillakinko, puuttuuko opettajat siihen mitenkään ja jos niin miten, jos ei niin miksi? Ja sitten vakava keskustelu opettajan ja rehtorin kanssa luokan tilanteesta, tuo on saatava poikki nyt. Vuoden päästä voi olla jo liian myöhäistä.

Vierailija

Koulusta taitaa puuttua työrauha, meteli ahdistaa jos pitää opetella jotakin uutta. Asia pitää ottaa esille ensin opettajan kanssa ja sitten vanhempainillassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vastaus taitaa löytyä siitä, kun kysyt pojalta, mitä hän tekisi mieluummin kuin olisi koulussa. Ja millä tavalla oppisi mieluummin.

Koulussa on hirveästi melua, niin on kaikissa paikoissa, joissa on kymmeniä ja satoja teini-ikäisiä ilman vanhempiaan. Ja ysiluokkalaisen on suorastaan lupa olla väsynyt läksyjen tekemiseen ja jatkuvaan ohjelmoituun oppimiseen, kun hän on sitä kohta (ainakin) yhdeksän vuotta tehnyt. Kohta kuitenkin on kevät ja puut ja nuoret taas hiirenkorvalla. :)

 

Niin mistä ysiluokkalaisesta oikein puhut?

Vierailija

Kun olin katsomassa kodin ja koulun päivänä opetusta, niin koko luokka istui pöytien ääressä koko tunnin, vain opettaja liikkui ja seisoi välillä. Kovasti puhutaan aktiivisesta koulusta ja siitä, että käytetään monia opetusmenetelmiä. Kissan viikset!

Vierailija

Minulla on 12- ja 8-vuotiaat pojat ja kokemukset ovat ihan samoja. Eskarissa ja ekaluokalla on oltu vielä innoissaan, sen jälkeen kaikki on ollut tylsää ja väsyttävää. Esikoinen etenkin oli alle kouluikäisenä tosi tiedonjanoinen, mutta kyllä koulu innostuksen tappaa tehokkaasti. Toisaalta lapsilleni on sattunut ilmeisen kivat opettajat, mutta minkä hekään sille voivat, että luokassa on aina monta levotonta hählättäjää ja ilmapiiri on usein aika levoton. Kyllä siinä levottomiksi muuttuvat nekin, jotka eivät sitä muuten olisi.

Ja muutenkin opeteltavat asiat ovat mitä sattuu. Esikoiseni osasi kouluun mennessään lukea ja kirjoittaa ja hän janosi tietoa ja tarinoita, mutta mitä äikässä sitten paljolti tehtiin: piirrettiin kirjaimia niin, että yläosa osuu tälle viivalle ja alaosa tuolle viivalle... Kun tuo oli punnerrettu läpi, sai alkaa raapustaa muistiinpanot tikkukirjaimilla tai miten vaan halusi. Ja se kirjainten oikea kirjoitustapa muuttuu vielä aika ajoin. Eli tosi "tehokkaasti" käytettyä aikaa.

Paljon on sitten kyse siitä, että rumasti sanottuna nykylapset ovat aika kermaperseitä, niin omanikin ovat, eli itsekin olisin voinut vaatia enemmän esim. kotitöissä. Toisaalta itse 70-luvun lapsena olin tosi kiltti ja kuuliainen, eikä koulua todellakaan lyöty läskiksi, ei siellä ollut tarkoituskaan olla kivaa, mutta mitä tästä "karaisusta" sitten seurasi: ei mitään käsitystä siitä kuka MINÄ olen ja mitä haluan, mille alalle hakeutua, mitkä ovat minun vahvuusalueeni. Oma ajattelu on monesti ollut ihan nolla. Enkä usko, että olen ainoa, niin paljon on kaikkia alan vaihtajia, oravanpyörästä hyppääjiä ja ylipäänsä monista jutuista henkii se fiilis, että "hei, meitä on petetty, luvattiin, että hyvä tulee, kun tekee niin kuin muut ovat päättäneet, mutta nyt olenkin itse vastuussa kaikesta ja olen ihan hakoteillä". Eli jos kouluiässä jossain määrin pullikoi vastaan ja kyseenalaistaa, niin ei se ihan paha juttu ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla on 9-vuotias poika, joka viihtyi hyvin eskarissa ja odotti innolla kouluun pääsyä. Ekalla luokalla kertoi viihtyvänsä melko hyvin. Viime vuonna sanoi, että koulussa on aina niin paljon meteliä ja vihaa läksyjä ja väsyttää jne. Hän oli todella onnellinen, kun kesäloma alkoi. Myös pojan kaksi parasta ystävää sanovat, että koulussa on raskasta ja ikävää, liikaa läksyjä, liikaa melua, tylsät oppitunnit. Tämä syksy on ollut sellainen, että olen välillä joutunut istumaan vieressä, kun poika tekee läksyjä. Yleensä kun kysyn, mitä läksyä tuli, ei tullut mitään. Sitten kaivellaan repusta kirjat ja etsitään läksyt, äiti tsemppaa vieressä tai sitten tarkistaa valmiit läksyt. Poika sanoo monesti, että ihan sama, kun kehun hyvästä työstä. Hän kokee kai, ettei niillä läksyistä ole merkitystä. En muista lainkaan omalta kouluajaltani, että koulu olisi tuntunut noin työläältä ja pakolliselta pahalta. Miten toisilla?

Voi ei elämä ole aina kivaa. Eikä  tarvitse ollakkaan. Kerro lapsillesi että kouluun ei mennä hauskaa pitämään vaan oppimaan. On hyvä tottua että aina ei vain ole kivaa ja silti pitää hoitaa hommansa. Nykyään vaaditaan että joka paikassa mennään ja eletään lasten oikkujen mukaan, elämä ei mene niin.

Omille lapsille aina sanoin että kouluun ei mennä huvittelemaan se ei ole huvipuisto. Sinne mennään oppimaan uusija taitoja. Työssäkään ei ole aina kivaan mutta silti pitää käydä töissä ja tehdä työnsä. Nyt omat lapseni sanoo samaa omille lapsilleen.

Vierailija

Välitunnit on liikkumista varten. Kyllä lapsen pitää jaksaa olla 3varttia paikallaan ja keskittyä opiskeluun. Vai saako teidän lapset hyppiä kesken syönninkin pitkin asuntoa jos nyt ressukka ei jaksa keskittyä ruokailuun.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla on 12- ja 8-vuotiaat pojat ja kokemukset ovat ihan samoja. Eskarissa ja ekaluokalla on oltu vielä innoissaan, sen jälkeen kaikki on ollut tylsää ja väsyttävää. Esikoinen etenkin oli alle kouluikäisenä tosi tiedonjanoinen, mutta kyllä koulu innostuksen tappaa tehokkaasti. Toisaalta lapsilleni on sattunut ilmeisen kivat opettajat, mutta minkä hekään sille voivat, että luokassa on aina monta levotonta hählättäjää ja ilmapiiri on usein aika levoton. Kyllä siinä levottomiksi muuttuvat nekin, jotka eivät sitä muuten olisi.

Ja muutenkin opeteltavat asiat ovat mitä sattuu. Esikoiseni osasi kouluun mennessään lukea ja kirjoittaa ja hän janosi tietoa ja tarinoita, mutta mitä äikässä sitten paljolti tehtiin: piirrettiin kirjaimia niin, että yläosa osuu tälle viivalle ja alaosa tuolle viivalle... Kun tuo oli punnerrettu läpi, sai alkaa raapustaa muistiinpanot tikkukirjaimilla tai miten vaan halusi. Ja se kirjainten oikea kirjoitustapa muuttuu vielä aika ajoin. Eli tosi "tehokkaasti" käytettyä aikaa.

Paljon on sitten kyse siitä, että rumasti sanottuna nykylapset ovat aika kermaperseitä, niin omanikin ovat, eli itsekin olisin voinut vaatia enemmän esim. kotitöissä. Toisaalta itse 70-luvun lapsena olin tosi kiltti ja kuuliainen, eikä koulua todellakaan lyöty läskiksi, ei siellä ollut tarkoituskaan olla kivaa, mutta mitä tästä "karaisusta" sitten seurasi: ei mitään käsitystä siitä kuka MINÄ olen ja mitä haluan, mille alalle hakeutua, mitkä ovat minun vahvuusalueeni. Oma ajattelu on monesti ollut ihan nolla. Enkä usko, että olen ainoa, niin paljon on kaikkia alan vaihtajia, oravanpyörästä hyppääjiä ja ylipäänsä monista jutuista henkii se fiilis, että "hei, meitä on petetty, luvattiin, että hyvä tulee, kun tekee niin kuin muut ovat päättäneet, mutta nyt olenkin itse vastuussa kaikesta ja olen ihan hakoteillä". Eli jos kouluiässä jossain määrin pullikoi vastaan ja kyseenalaistaa, niin ei se ihan paha juttu ole.

Tottahan tuo viimeinen on. Mutta jos koulussa ei opettele asioita, vaikea on valita, mikä se oma ala on. Opiskelupaikkojen määrää karsitaan, joten hyvillä arvosanoilla on väliä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Koulusta taitaa puuttua työrauha, meteli ahdistaa jos pitää opetella jotakin uutta. Asia pitää ottaa esille ensin opettajan kanssa ja sitten vanhempainillassa.

Siinäpä sitä ongelmaa onkin. Opehan ei saa kieltää lapsia ym. Ressukat saa vielä traumoja.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat