Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Baarissa kelpaan, kotona en

Vierailija

Tuli pitkästä aikaa käytyä tuulettumassa yöelämässä ja kylläpä nostatti mukavasti itsetuntoa :)
Mies siis olen ja naimisissa, mutta baarissa kävi useampikin daami (jopa hyvännäköisiä eikä räkä kännissä) kyselemässä olenko sinkku ja änkesi lähietäisyydelle bailatessa.
Tähän toki vastasin kohteliaasti leveällä hymyllä, että varattu sorry ja jatkoin bailaamista...
Mutta niin ne kotiolot, täällähän se pitäisi olla se jota rakastaa ja niin teenkin, mutta se vastakaiku puuttuu :(
Tuntuu, että moneen vuoteen ei vaimoni ole minusta ollut kiinnostunut muuten kuin talouden ja lasten hoidon merkeissä. Kenties jopa haikailee jotain muuta :(
Tätäkö se siis on loppuelämä?
Yölliset iskuyritykset (olkoonkin että kenties yhdenillan merkeissä tarkoitettuina) sai miettimään, että vaikka rakastan ja himoitsen vaimoani edelleen niin onko tässä mitään järkeä kuluttaa elämää yrittämällä herätellä ehkä jotain sellaista mitä ei enää voi herättää... Tähän päivään asti olen lähinnä ajatellut että tässä olen kun enpä varmaan enää kelpaa muillekaan kun en vaimollenikaan. Itsetunto on kokenut meinaan kovan kolauksen jatkuvista "pakeista" ja vaimon kylmyydestä minua kohtaan.
Maailmalla olisi ehkä kuitenkin vielä joitain jotka minuakin haluaisivat koko sydämestä... Toki ne lapset ne lapset...
Ja joo kotona hoidetaan tasapuolisesti kotitöitä ja en nyt mielestäni kohtele vaimoani huonosti... Hyvä isä ja mies, mutta ei voi toista pakottaa haluamaan...

Sivut

Kommentit (75)

Vierailija

Puhu vaimollesi. Näytä vaikka tää teksti. Eiköhän herää. Et kai liiku koyona jossain collareissa ja piereskele? Kotonakin voi näyttää hyvälle. Käytä hyvin istuvia farkkuja, sexyä paitaa yms. Kyllä ne halut herää (ellei vaimosi imetä).

Vierailija

Ei se baarituttavuuskaan kovin montaa vuotta pysyisi intohimoisena vällykäärmeenä. Arki tulee väkisinkin vastaan.

Järjestä sille vaimollesi vähän romantiikkaa ja poikkeusta arjesta. Vie treffeille kylpylään tai tosi komealle illalliselle kynttilänvaloon ja kuohuviinin kupliin. Osta sille ruusuja ja ihaile kauneuttaan ihan kuin alkaikoina. Sytytä liekkiä uudelleen.

Vierailija

Kyllä näistä on puhuttu, tai no minä olen puhunut. Vaimolle tuntuu olevan yksi lysti mitkä minun ajatukset ja tunteet on asiasta.

Piereskele en, ei kuulu tapoihini :) Ja toki kotona "kotivaatteissa", mutta ehkä tässä pitää tempaista frakki päälle. Tässä vaan on jo kaikkia keinoja yritelty, mutta ei vain kelpaa niin ei...

Pakottaahan ei voi, eli siksi tässä on itsetunto jo laskenut alas. Baarissa kuitenkin näki että olen vielä haluttava useammankin mielestä niin nosti mukavasti fiilistä.

Mietinkin mitä vaimo ajattelisi, jos joku kaunis päivä kerron että mulla on nyt kiikarissa yksi toinen... Eräs varteenotettava jo ehkä on katseltuna... Mutta tosiaan eipä tässä nyt mihinkään ole lähdössä kun itsellä edelleen SE ainoa on tuo oma vaimo, se onkin hankalinta kun tunteet on niin vahvat. Olisi helpompaa hyväksyä toisen haluttomuus jos omatkin tunteet saisi kylmetettyä.

Vierailija

Ehkä vaimosi on vaan väsynyt lapsiperheen arjesta? Milloin olette viimeksi tehneet jotain ihan kaksistaan? Miten olisi viikonloppuloma, jolloin vaimokin saisi ajatukset pois kotitöistä ja lapsista?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei se baarituttavuuskaan kovin montaa vuotta pysyisi intohimoisena vällykäärmeenä. Arki tulee väkisinkin vastaan.

Järjestä sille vaimollesi vähän romantiikkaa ja poikkeusta arjesta. Vie treffeille kylpylään tai tosi komealle illalliselle kynttilänvaloon ja kuohuviinin kupliin. Osta sille ruusuja ja ihaile kauneuttaan ihan kuin alkaikoina. Sytytä liekkiä uudelleen.

Kiitti vinkeistä, mutta näitäkin on jo koetettu.

Minä ihailen kuin alkuhuumassa, mutta vaimo ei. Nyt testissä uusi lähestymistapa, eli koetan luoda etäisyyttä. Mutta pelkään että se aiheuttaa noiden omien tunteiden kylmettymisen ja jos lähtölasku jo vaimon suunnalta annettu niin johtaako eroon...

Alanko lämpenemään etäisyyden takia jollekin toiselle tms.

Äh kun voisi toisen vielä saada pitämään, kuitenkin hyvä liitto meillä muutoin mutta intohimo nollissa ollut jo pitkään. Ja alkaa kaivertaa mieltä kun ajattelee että rakastamansa himoitsee jotain toista tai suunnittelee pettämistä jne.... Nämä tunteet voimistuneet viime aikoina. Jotenkin aiemmin sitä ajatteli että vaimo tekisi minun puolestani mitä vain, mutta nykyään tuntuu että se voisi jonkun vieraan puolesta tehdä asioita joita minun kanssa ei... :(

Mutta suuri kiitos  näille daameille baarissa! Itsetunto kohosi huomattavasti ja oli hauska huomata miten kohteliaasti kyseltiin sinkkuuden perään :)

Vierailija

Kuten palstalla aina vastataan. Vaimo vaan pellolle ja elelet onnellisesti yksinhuoltajaisänä ilman vaimoa painolastina

Vierailija

Myös meillä sama tilanne.
Vaimoa ei kiinnosta enää erotiikka yhtään.
Surkeaa. Ei seksin puutteeseen kuole, mutta onnellinen en ole.

Täytyy nyt katsoa miten tästä eteenpäin.......

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaimosi on vaan väsynyt lapsiperheen arjesta? Milloin olette viimeksi tehneet jotain ihan kaksistaan? Miten olisi viikonloppuloma, jolloin vaimokin saisi ajatukset pois kotitöistä ja lapsista?

Varmasti molemmat väsyneitä arkeen, mutta sitähän se on.

Silloin tällöin viikonloppuloma on, mutta olla öllötetään vain... Ei vaimo ole kiinnostunut minun kanssa tekemään mitään kaksistaan. Todennäköisesti haikailee jotain muuta :(

Mutta katsellaan nyt, kyllä minä taas jaksan yrittää olla pirteä ja oma itseni kun tiedän että vientiä vielä olisi. Elämäntaparemonttikin menossa niin oma ulkonäkö muuntuu paremmaksi päivä päivältä...

Ehkä vielä kelpaan joku päivä vaimolleni, tätä tosin epäilen vahvasti...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vaimosi saattaa kaivata sinulta henkistä kumppanuutta yhtä paljon, kuin sinä häneltä vain seksiä.

Kyllä tässä ollaan henkisesti läsnä... tosin vaimo ei halua muutakuin vastaukset vilkkaasti hänen kysymyksiin tyyliin Kyllä/Ei...

Kotityöt pitää hoitaa ja sen jälkeen olla mahdollisimman näkymätön. Seksi ja läheisyys on nollan tasolla, mutta tähän olen sinänsä jo turtunut ja se itsetunto on nakerrettu alas.

Elämä mennyt aikapaljon siihen että minä yritän miellyttää ja etsiä syitä miksi en kelpaa, kun taas vaimo käyttäytyy kuten aina ennenkin ja pitää minua itsestäänselvyytenä. Sellaista liiton eteen taistelua tai minun ihannointia tai yritystä miellyttää minua ei ole ollenkaan. Siksi täällä taaperretaan samaa arkea päivästä toiseen..

Nyt vain nämä iskuyritykset mukavasti lämmitti "vanhan" mieltä...porskutellaan nyt ja toivotaan toivotaan...Lottokin taisi olla vetämässä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan haukkunut vaimon ulkonäköä?

En ikinä! Sehän on täydellinen :)

En minä huonoja kelpuuta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuli pitkästä aikaa käytyä tuulettumassa yöelämässä ja kylläpä nostatti mukavasti itsetuntoa :)
Mies siis olen ja naimisissa, mutta baarissa kävi useampikin daami (jopa hyvännäköisiä eikä räkä kännissä) kyselemässä olenko sinkku ja änkesi lähietäisyydelle bailatessa.
Tähän toki vastasin kohteliaasti leveällä hymyllä, että varattu sorry ja jatkoin bailaamista...
Mutta niin ne kotiolot, täällähän se pitäisi olla se jota rakastaa ja niin teenkin, mutta se vastakaiku puuttuu :(
Tuntuu, että moneen vuoteen ei vaimoni ole minusta ollut kiinnostunut muuten kuin talouden ja lasten hoidon merkeissä. Kenties jopa haikailee jotain muuta :(
Tätäkö se siis on loppuelämä?
Yölliset iskuyritykset (olkoonkin että kenties yhdenillan merkeissä tarkoitettuina) sai miettimään, että vaikka rakastan ja himoitsen vaimoani edelleen niin onko tässä mitään järkeä kuluttaa elämää yrittämällä herätellä ehkä jotain sellaista mitä ei enää voi herättää... Tähän päivään asti olen lähinnä ajatellut että tässä olen kun enpä varmaan enää kelpaa muillekaan kun en vaimollenikaan. Itsetunto on kokenut meinaan kovan kolauksen jatkuvista "pakeista" ja vaimon kylmyydestä minua kohtaan.
Maailmalla olisi ehkä kuitenkin vielä joitain jotka minuakin haluaisivat koko sydämestä... Toki ne lapset ne lapset...
Ja joo kotona hoidetaan tasapuolisesti kotitöitä ja en nyt mielestäni kohtele vaimoani huonosti... Hyvä isä ja mies, mutta ei voi toista pakottaa haluamaan...

Eli sä olet joku 30-40 vuotias ja sait huomiota ikäsiltäsi naisilta? Ei ole mainittava saavutus. Niille kelpaa jo kuka tahansa ja jos satut vielä olemaan esim normaalipainonen ja suht hyvä hygienia jne, niin sä olet aivan primesaalis. 

Vierailija

Enpä voi muuten auttaa kuin toivoa että vaimokin törmää joskus johonkin josta kiinnostuu ja päästää sut menemään. Yleensä lapsiperheissä elämä on tuota. Sitä on naisenakin vaikea kehittää himoja sitä toista kohtaan jos pitkään on ollut jo himot pois. Veikkaan että teidänkin suhteessa molempien syrjähyppy piristäisi suhdetta mutta yleensä siinä tapauksessa perinteiset suhteet kaatuu... onko teillä seksiä yhtään? Teettekö yhdessä kaksin jotain? Toisaalta oman itsetunnonkin parantaminen on hyvästä. Käytä sitä myös vaimoosi...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli pitkästä aikaa käytyä tuulettumassa yöelämässä ja kylläpä nostatti mukavasti itsetuntoa :)
Mies siis olen ja naimisissa, mutta baarissa kävi useampikin daami (jopa hyvännäköisiä eikä räkä kännissä) kyselemässä olenko sinkku ja änkesi lähietäisyydelle bailatessa.
Tähän toki vastasin kohteliaasti leveällä hymyllä, että varattu sorry ja jatkoin bailaamista...
Mutta niin ne kotiolot, täällähän se pitäisi olla se jota rakastaa ja niin teenkin, mutta se vastakaiku puuttuu :(
Tuntuu, että moneen vuoteen ei vaimoni ole minusta ollut kiinnostunut muuten kuin talouden ja lasten hoidon merkeissä. Kenties jopa haikailee jotain muuta :(
Tätäkö se siis on loppuelämä?
Yölliset iskuyritykset (olkoonkin että kenties yhdenillan merkeissä tarkoitettuina) sai miettimään, että vaikka rakastan ja himoitsen vaimoani edelleen niin onko tässä mitään järkeä kuluttaa elämää yrittämällä herätellä ehkä jotain sellaista mitä ei enää voi herättää... Tähän päivään asti olen lähinnä ajatellut että tässä olen kun enpä varmaan enää kelpaa muillekaan kun en vaimollenikaan. Itsetunto on kokenut meinaan kovan kolauksen jatkuvista "pakeista" ja vaimon kylmyydestä minua kohtaan.
Maailmalla olisi ehkä kuitenkin vielä joitain jotka minuakin haluaisivat koko sydämestä... Toki ne lapset ne lapset...
Ja joo kotona hoidetaan tasapuolisesti kotitöitä ja en nyt mielestäni kohtele vaimoani huonosti... Hyvä isä ja mies, mutta ei voi toista pakottaa haluamaan...

Eli sä olet joku 30-40 vuotias ja sait huomiota ikäsiltäsi naisilta? Ei ole mainittava saavutus. Niille kelpaa jo kuka tahansa ja jos satut vielä olemaan esim normaalipainonen ja suht hyvä hygienia jne, niin sä olet aivan primesaalis. 


Ikä meni haarukkaan. Mutta iskijät oli nuoria neitosia (20-30). Ja imartelevasti hyvännäköisiä :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat