Baarissa kelpaan, kotona en

Olen pahoillani tilanteestasi. Täällä moni on yrittänyt löytää jotain syytä, miksi sinä olisit vaimosi haluttomuuteen syyllinen, mutta kyllä vaimosi ihan oikeasti taitaa vain ottaa sinut itsestäänselvyytenä eikä enää kohtele, kuten puolisoa tulisi kohdella.

On myös kiva että sait itsetunnon kohotusta muualta, vaikka itse oletkin edelleen henkisesti sitoutunut vaimoosi. Uskon, että oman itsekunnioituksesi palauttamiseen sinun kannattaa nyt keskittyäkin. Niin kylmältä kuin se kuulostaakin, vaimosi ei välttämättä enää kaikkien miellyttämisyritystesi jälkeen kunnioita sinua, eikä siksi halua sinua.

Sairasta, tiedän - miksi joku menettäisi kunnioituksen siksi, että kumppani on niin hyvä ja omistautunut? Mutta ihmiset ovat pohjimmiltaan aika lapsellisia ja pikkumaisia, ja veikkaan, että jostain tällaisesta on kysymys. Lievä etääntyminen, omaan elämään keskittyminen ja riippumattomuus hänen tunteidensa heilahtelusta voivat vielä tilanteen pelastaa. Tietysti jos todella onnistut henkisesti irtaantumaan vähän vaimostasi, saattaa pian olla, että et enää haluakaan takaisin.

Olen pahoillani tilanteestasi. Täällä moni on yrittänyt löytää jotain syytä, miksi sinä olisit vaimosi haluttomuuteen syyllinen, mutta kyllä vaimosi ihan oikeasti taitaa vain ottaa sinut itsestäänselvyytenä eikä enää kohtele, kuten puolisoa tulisi kohdella.

On myös kiva että sait itsetunnon kohotusta muualta, vaikka itse oletkin edelleen henkisesti sitoutunut vaimoosi. Uskon, että oman itsekunnioituksesi palauttamiseen sinun kannattaa nyt keskittyäkin. Niin kylmältä kuin se kuulostaakin, vaimosi ei välttämättä enää kaikkien miellyttämisyritystesi jälkeen kunnioita sinua, eikä siksi halua sinua.

Sairasta, tiedän - miksi joku menettäisi kunnioituksen siksi, että kumppani on niin hyvä ja omistautunut? Mutta ihmiset ovat pohjimmiltaan aika lapsellisia ja pikkumaisia, ja veikkaan, että jostain tällaisesta on kysymys. Lievä etääntyminen, omaan elämään keskittyminen ja riippumattomuus hänen tunteidensa heilahtelusta voivat vielä tilanteen pelastaa. Tietysti jos todella onnistut henkisesti irtaantumaan vähän vaimostasi, saattaa pian olla, että et enää haluakaan takaisin.

Joo ap. lopettelee. Tarvii muutakin tehdä kuin palstalla höpistä. Mutta halusin jakaa vain tuntoni että lyötynäkin voi vielä aurinko pilkistää pilven takaa. Jaksaa taas porskuttaa hetkisen kun itsetunto kohosi hieman :)

Ilon kautta vaikka välillä tuntuu että ei jaksa. Tunne siitä että vaimo ei enää välitä ja halua on varmaan musertavimpia tunteita mitä tiedän. Se nakertaa sisintä pala palalta ja itse kun rakastaa täydellä sydämellä eikä tajua päästää irti :(

-ap

Tsemppiä sulle! Jos päätät erota niin laita viestiä tänne. Ottajia varmasti on, kuulostat symppikseltä :) N23

Vierailija kirjoitti:

Tuli pitkästä aikaa käytyä tuulettumassa yöelämässä ja kylläpä nostatti mukavasti itsetuntoa :)

Mies siis olen ja naimisissa, mutta baarissa kävi useampikin daami (jopa hyvännäköisiä eikä räkä kännissä) kyselemässä olenko sinkku ja änkesi lähietäisyydelle bailatessa.

Tähän toki vastasin kohteliaasti leveällä hymyllä, että varattu sorry ja jatkoin bailaamista...

Mutta niin ne kotiolot, täällähän se pitäisi olla se jota rakastaa ja niin teenkin, mutta se vastakaiku puuttuu :(

Tuntuu, että moneen vuoteen ei vaimoni ole minusta ollut kiinnostunut muuten kuin talouden ja lasten hoidon merkeissä. Kenties jopa haikailee jotain muuta :(

Tätäkö se siis on loppuelämä?

Yölliset iskuyritykset (olkoonkin että kenties yhdenillan merkeissä tarkoitettuina) sai miettimään, että vaikka rakastan ja himoitsen vaimoani edelleen niin onko tässä mitään järkeä kuluttaa elämää yrittämällä herätellä ehkä jotain sellaista mitä ei enää voi herättää... Tähän päivään asti olen lähinnä ajatellut että tässä olen kun enpä varmaan enää kelpaa muillekaan kun en vaimollenikaan. Itsetunto on kokenut meinaan kovan kolauksen jatkuvista "pakeista" ja vaimon kylmyydestä minua kohtaan.

Maailmalla olisi ehkä kuitenkin vielä joitain jotka minuakin haluaisivat koko sydämestä... Toki ne lapset ne lapset...

Ja joo kotona hoidetaan tasapuolisesti kotitöitä ja en nyt mielestäni kohtele vaimoani huonosti... Hyvä isä ja mies, mutta ei voi toista pakottaa haluamaan...

Sama tilanne juurikin minulla kuin sinullakin, mutta juuri toisin päin. Itse olen siis vaimo ja kyllä katseita tulee muulta suunnalta aina liikaakin mutta mieheni ei pysty siihen. Tuntuuhan tämä väärältä, koska kaipaisi... Mitäs tässä siis tekisi, sanopa sinä. N-80

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli pitkästä aikaa käytyä tuulettumassa yöelämässä ja kylläpä nostatti mukavasti itsetuntoa :)

Mies siis olen ja naimisissa, mutta baarissa kävi useampikin daami (jopa hyvännäköisiä eikä räkä kännissä) kyselemässä olenko sinkku ja änkesi lähietäisyydelle bailatessa.

Tähän toki vastasin kohteliaasti leveällä hymyllä, että varattu sorry ja jatkoin bailaamista...

Mutta niin ne kotiolot, täällähän se pitäisi olla se jota rakastaa ja niin teenkin, mutta se vastakaiku puuttuu :(

Tuntuu, että moneen vuoteen ei vaimoni ole minusta ollut kiinnostunut muuten kuin talouden ja lasten hoidon merkeissä. Kenties jopa haikailee jotain muuta :(

Tätäkö se siis on loppuelämä?

Yölliset iskuyritykset (olkoonkin että kenties yhdenillan merkeissä tarkoitettuina) sai miettimään, että vaikka rakastan ja himoitsen vaimoani edelleen niin onko tässä mitään järkeä kuluttaa elämää yrittämällä herätellä ehkä jotain sellaista mitä ei enää voi herättää... Tähän päivään asti olen lähinnä ajatellut että tässä olen kun enpä varmaan enää kelpaa muillekaan kun en vaimollenikaan. Itsetunto on kokenut meinaan kovan kolauksen jatkuvista "pakeista" ja vaimon kylmyydestä minua kohtaan.

Maailmalla olisi ehkä kuitenkin vielä joitain jotka minuakin haluaisivat koko sydämestä... Toki ne lapset ne lapset...

Ja joo kotona hoidetaan tasapuolisesti kotitöitä ja en nyt mielestäni kohtele vaimoani huonosti... Hyvä isä ja mies, mutta ei voi toista pakottaa haluamaan...

Sama tilanne juurikin minulla kuin sinullakin, mutta juuri toisin päin. Itse olen siis vaimo ja kyllä katseita tulee muulta suunnalta aina liikaakin mutta mieheni ei pysty siihen. Tuntuuhan tämä väärältä, koska kaipaisi... Mitäs tässä siis tekisi, sanopa sinä. N-80

Ehkä voitaisiin tavata. Helppoa kun kummallakin sama tausta:) et tulisi pettymään. 100% varma. Sen jälkeen voitaisiin miettiä mitä tehdään elämän suhteen. Joskus kannattaa ottaa riski. N-80

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli pitkästä aikaa käytyä tuulettumassa yöelämässä ja kylläpä nostatti mukavasti itsetuntoa :)

Mies siis olen ja naimisissa, mutta baarissa kävi useampikin daami (jopa hyvännäköisiä eikä räkä kännissä) kyselemässä olenko sinkku ja änkesi lähietäisyydelle bailatessa.

Tähän toki vastasin kohteliaasti leveällä hymyllä, että varattu sorry ja jatkoin bailaamista...

Mutta niin ne kotiolot, täällähän se pitäisi olla se jota rakastaa ja niin teenkin, mutta se vastakaiku puuttuu :(

Tuntuu, että moneen vuoteen ei vaimoni ole minusta ollut kiinnostunut muuten kuin talouden ja lasten hoidon merkeissä. Kenties jopa haikailee jotain muuta :(

Tätäkö se siis on loppuelämä?

Yölliset iskuyritykset (olkoonkin että kenties yhdenillan merkeissä tarkoitettuina) sai miettimään, että vaikka rakastan ja himoitsen vaimoani edelleen niin onko tässä mitään järkeä kuluttaa elämää yrittämällä herätellä ehkä jotain sellaista mitä ei enää voi herättää... Tähän päivään asti olen lähinnä ajatellut että tässä olen kun enpä varmaan enää kelpaa muillekaan kun en vaimollenikaan. Itsetunto on kokenut meinaan kovan kolauksen jatkuvista "pakeista" ja vaimon kylmyydestä minua kohtaan.

Maailmalla olisi ehkä kuitenkin vielä joitain jotka minuakin haluaisivat koko sydämestä... Toki ne lapset ne lapset...

Ja joo kotona hoidetaan tasapuolisesti kotitöitä ja en nyt mielestäni kohtele vaimoani huonosti... Hyvä isä ja mies, mutta ei voi toista pakottaa haluamaan...

Sama tilanne juurikin minulla kuin sinullakin, mutta juuri toisin päin. Itse olen siis vaimo ja kyllä katseita tulee muulta suunnalta aina liikaakin mutta mieheni ei pysty siihen. Tuntuuhan tämä väärältä, koska kaipaisi... Mitäs tässä siis tekisi, sanopa sinä. N-80

Ehkä voitaisiin tavata. Helppoa kun kummallakin sama tausta:) et tulisi pettymään. 100% varma. Sen jälkeen voitaisiin miettiä mitä tehdään elämän suhteen. Joskus kannattaa ottaa riski. N-80

Vaimoni rakastan ja himoitsen niin paljon että en edes mieti pettäväni. Lapsille en halua tuottaa eron tuskaa.

Hetken ihastukset tai julkkisten "kuolaamiset" on ihan ok, mutta puolison pettäminen tai muuten itsensä tarjottelu tai puolison halventaminen eivät itselle sovi. Olen siinä mielessä vanhoillinen. Jos olet lupautunut toiselle niin kyllä siinä pitää selkärankaa olla että sentään rehellisesti eroaa eikä puuhastele salassa...ainahan sitä voi viritellä roolileikkejä ym. piristämään kulahtaneita rutiineja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli pitkästä aikaa käytyä tuulettumassa yöelämässä ja kylläpä nostatti mukavasti itsetuntoa :)

Mies siis olen ja naimisissa, mutta baarissa kävi useampikin daami (jopa hyvännäköisiä eikä räkä kännissä) kyselemässä olenko sinkku ja änkesi lähietäisyydelle bailatessa.

Tähän toki vastasin kohteliaasti leveällä hymyllä, että varattu sorry ja jatkoin bailaamista...

Mutta niin ne kotiolot, täällähän se pitäisi olla se jota rakastaa ja niin teenkin, mutta se vastakaiku puuttuu :(

Tuntuu, että moneen vuoteen ei vaimoni ole minusta ollut kiinnostunut muuten kuin talouden ja lasten hoidon merkeissä. Kenties jopa haikailee jotain muuta :(

Tätäkö se siis on loppuelämä?

Yölliset iskuyritykset (olkoonkin että kenties yhdenillan merkeissä tarkoitettuina) sai miettimään, että vaikka rakastan ja himoitsen vaimoani edelleen niin onko tässä mitään järkeä kuluttaa elämää yrittämällä herätellä ehkä jotain sellaista mitä ei enää voi herättää... Tähän päivään asti olen lähinnä ajatellut että tässä olen kun enpä varmaan enää kelpaa muillekaan kun en vaimollenikaan. Itsetunto on kokenut meinaan kovan kolauksen jatkuvista "pakeista" ja vaimon kylmyydestä minua kohtaan.

Maailmalla olisi ehkä kuitenkin vielä joitain jotka minuakin haluaisivat koko sydämestä... Toki ne lapset ne lapset...

Ja joo kotona hoidetaan tasapuolisesti kotitöitä ja en nyt mielestäni kohtele vaimoani huonosti... Hyvä isä ja mies, mutta ei voi toista pakottaa haluamaan...

Sama tilanne juurikin minulla kuin sinullakin, mutta juuri toisin päin. Itse olen siis vaimo ja kyllä katseita tulee muulta suunnalta aina liikaakin mutta mieheni ei pysty siihen. Tuntuuhan tämä väärältä, koska kaipaisi... Mitäs tässä siis tekisi, sanopa sinä. N-80

Ehkä voitaisiin tavata. Helppoa kun kummallakin sama tausta:) et tulisi pettymään. 100% varma. Sen jälkeen voitaisiin miettiä mitä tehdään elämän suhteen. Joskus kannattaa ottaa riski. N-80

Vaimoni rakastan ja himoitsen niin paljon että en edes mieti pettäväni. Lapsille en halua tuottaa eron tuskaa.

Hetken ihastukset tai julkkisten "kuolaamiset" on ihan ok, mutta puolison pettäminen tai muuten itsensä tarjottelu tai puolison halventaminen eivät itselle sovi. Olen siinä mielessä vanhoillinen. Jos olet lupautunut toiselle niin kyllä siinä pitää selkärankaa olla että sentään rehellisesti eroaa eikä puuhastele salassa...ainahan sitä voi viritellä roolileikkejä ym. piristämään kulahtaneita rutiineja..

Samoin. Ehdotin näkemistä, en muuta. Myös samat on minun rajani, muttei se estä minua ihmisiä tapaamasta. Joskus juttelu samassa tilanteessa olevan kanssa auttaa. N-80

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata perustaa kysyntäänsä siihen millaista palautetta saa baareissa. Baareissa kun KAIKKI kelpaavat. Oma kysyntäkin aivan huikea aina, tosiasiassa olen miesten epäsuosiossa arjessa ja parisuhteita ajatellessa.

Miksi tätä faktaa alapeukutettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli pitkästä aikaa käytyä tuulettumassa yöelämässä ja kylläpä nostatti mukavasti itsetuntoa :)

Mies siis olen ja naimisissa, mutta baarissa kävi useampikin daami (jopa hyvännäköisiä eikä räkä kännissä) kyselemässä olenko sinkku ja änkesi lähietäisyydelle bailatessa.

Tähän toki vastasin kohteliaasti leveällä hymyllä, että varattu sorry ja jatkoin bailaamista...

Mutta niin ne kotiolot, täällähän se pitäisi olla se jota rakastaa ja niin teenkin, mutta se vastakaiku puuttuu :(

Tuntuu, että moneen vuoteen ei vaimoni ole minusta ollut kiinnostunut muuten kuin talouden ja lasten hoidon merkeissä. Kenties jopa haikailee jotain muuta :(

Tätäkö se siis on loppuelämä?

Yölliset iskuyritykset (olkoonkin että kenties yhdenillan merkeissä tarkoitettuina) sai miettimään, että vaikka rakastan ja himoitsen vaimoani edelleen niin onko tässä mitään järkeä kuluttaa elämää yrittämällä herätellä ehkä jotain sellaista mitä ei enää voi herättää... Tähän päivään asti olen lähinnä ajatellut että tässä olen kun enpä varmaan enää kelpaa muillekaan kun en vaimollenikaan. Itsetunto on kokenut meinaan kovan kolauksen jatkuvista "pakeista" ja vaimon kylmyydestä minua kohtaan.

Maailmalla olisi ehkä kuitenkin vielä joitain jotka minuakin haluaisivat koko sydämestä... Toki ne lapset ne lapset...

Ja joo kotona hoidetaan tasapuolisesti kotitöitä ja en nyt mielestäni kohtele vaimoani huonosti... Hyvä isä ja mies, mutta ei voi toista pakottaa haluamaan...

Sama tilanne juurikin minulla kuin sinullakin, mutta juuri toisin päin. Itse olen siis vaimo ja kyllä katseita tulee muulta suunnalta aina liikaakin mutta mieheni ei pysty siihen. Tuntuuhan tämä väärältä, koska kaipaisi... Mitäs tässä siis tekisi, sanopa sinä. N-80

Ehkä voitaisiin tavata. Helppoa kun kummallakin sama tausta:) et tulisi pettymään. 100% varma. Sen jälkeen voitaisiin miettiä mitä tehdään elämän suhteen. Joskus kannattaa ottaa riski. N-80

Vaimoni rakastan ja himoitsen niin paljon että en edes mieti pettäväni. Lapsille en halua tuottaa eron tuskaa.

Hetken ihastukset tai julkkisten "kuolaamiset" on ihan ok, mutta puolison pettäminen tai muuten itsensä tarjottelu tai puolison halventaminen eivät itselle sovi. Olen siinä mielessä vanhoillinen. Jos olet lupautunut toiselle niin kyllä siinä pitää selkärankaa olla että sentään rehellisesti eroaa eikä puuhastele salassa...ainahan sitä voi viritellä roolileikkejä ym. piristämään kulahtaneita rutiineja..

Samoin. Ehdotin näkemistä, en muuta. Myös samat on minun rajani, muttei se estä minua ihmisiä tapaamasta. Joskus juttelu samassa tilanteessa olevan kanssa auttaa. N-80

Varmasti näin, sinulla ei siis mies enää huomioi sua?

Miten reagoi sinun kosketuksiin ja seksi ehdotuksiin?

Miksi valehtelet täällä? Vastahan meillä oli kiihkeää seksiä. Jos mä en menkkojen aikana halua, niin yritä nyt vaan se viikko kestää.

Enkä todellakaan olisi halunnut tietää niistä sun iskuyrityksistä. Onko tullut mieleen, ettei puolisot halua aina kaikkea tuollaista tietää? Ihan kuin olisit halunnut vain loukata, kun kerroit. Joistakin asioista voisit jutella vaikka kavereidesi kans tai miettiä vain mielessäsi. En halua tietää jokaista risausta mitä teet tai ajattelet. Puhut aivan liikaa.

Ap. on 95% mun mies ja ei ole niin pyhimys kuin antaa ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli pitkästä aikaa käytyä tuulettumassa yöelämässä ja kylläpä nostatti mukavasti itsetuntoa :)

Mies siis olen ja naimisissa, mutta baarissa kävi useampikin daami (jopa hyvännäköisiä eikä räkä kännissä) kyselemässä olenko sinkku ja änkesi lähietäisyydelle bailatessa.

Tähän toki vastasin kohteliaasti leveällä hymyllä, että varattu sorry ja jatkoin bailaamista...

Mutta niin ne kotiolot, täällähän se pitäisi olla se jota rakastaa ja niin teenkin, mutta se vastakaiku puuttuu :(

Tuntuu, että moneen vuoteen ei vaimoni ole minusta ollut kiinnostunut muuten kuin talouden ja lasten hoidon merkeissä. Kenties jopa haikailee jotain muuta :(

Tätäkö se siis on loppuelämä?

Yölliset iskuyritykset (olkoonkin että kenties yhdenillan merkeissä tarkoitettuina) sai miettimään, että vaikka rakastan ja himoitsen vaimoani edelleen niin onko tässä mitään järkeä kuluttaa elämää yrittämällä herätellä ehkä jotain sellaista mitä ei enää voi herättää... Tähän päivään asti olen lähinnä ajatellut että tässä olen kun enpä varmaan enää kelpaa muillekaan kun en vaimollenikaan. Itsetunto on kokenut meinaan kovan kolauksen jatkuvista "pakeista" ja vaimon kylmyydestä minua kohtaan.

Maailmalla olisi ehkä kuitenkin vielä joitain jotka minuakin haluaisivat koko sydämestä... Toki ne lapset ne lapset...

Ja joo kotona hoidetaan tasapuolisesti kotitöitä ja en nyt mielestäni kohtele vaimoani huonosti... Hyvä isä ja mies, mutta ei voi toista pakottaa haluamaan...

Sama tilanne juurikin minulla kuin sinullakin, mutta juuri toisin päin. Itse olen siis vaimo ja kyllä katseita tulee muulta suunnalta aina liikaakin mutta mieheni ei pysty siihen. Tuntuuhan tämä väärältä, koska kaipaisi... Mitäs tässä siis tekisi, sanopa sinä. N-80

Ehkä voitaisiin tavata. Helppoa kun kummallakin sama tausta:) et tulisi pettymään. 100% varma. Sen jälkeen voitaisiin miettiä mitä tehdään elämän suhteen. Joskus kannattaa ottaa riski. N-80

Vaimoni rakastan ja himoitsen niin paljon että en edes mieti pettäväni. Lapsille en halua tuottaa eron tuskaa.

Hetken ihastukset tai julkkisten "kuolaamiset" on ihan ok, mutta puolison pettäminen tai muuten itsensä tarjottelu tai puolison halventaminen eivät itselle sovi. Olen siinä mielessä vanhoillinen. Jos olet lupautunut toiselle niin kyllä siinä pitää selkärankaa olla että sentään rehellisesti eroaa eikä puuhastele salassa...ainahan sitä voi viritellä roolileikkejä ym. piristämään kulahtaneita rutiineja..

Samoin. Ehdotin näkemistä, en muuta. Myös samat on minun rajani, muttei se estä minua ihmisiä tapaamasta. Joskus juttelu samassa tilanteessa olevan kanssa auttaa. N-80

Varmasti näin, sinulla ei siis mies enää huomioi sua?

Miten reagoi sinun kosketuksiin ja seksi ehdotuksiin?

No minun aloitteesta kyllä, muuten ei. Ei naisen näkökulmasta oikein mene. N-80

Vierailija kirjoitti:

Miksi valehtelet täällä? Vastahan meillä oli kiihkeää seksiä. Jos mä en menkkojen aikana halua, niin yritä nyt vaan se viikko kestää.

Enkä todellakaan olisi halunnut tietää niistä sun iskuyrityksistä. Onko tullut mieleen, ettei puolisot halua aina kaikkea tuollaista tietää? Ihan kuin olisit halunnut vain loukata, kun kerroit. Joistakin asioista voisit jutella vaikka kavereidesi kans tai miettiä vain mielessäsi. En halua tietää jokaista risausta mitä teet tai ajattelet. Puhut aivan liikaa.

Ap. on 95% mun mies ja ei ole niin pyhimys kuin antaa ymmärtää.

Jos olet mun vaimo, mitä epäilen suuresti. Mun vaimo ei pitäisi olla netin äärellä. Ja jos olet niin käsi raamatulle ja sano oletko tehnyt jotain mikä ei päivänvaloa kestäisi! Toivon vaan että vaikka olenkin se mikä olen niin saisin sut haluamaan mua. Ehkä yritin saada sut mustasukkaiseksi tm. Voivoi minua pöljää :( mutta en sentään minä siellä ole muuta tehnyt kuin bailannut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valehtelet täällä? Vastahan meillä oli kiihkeää seksiä. Jos mä en menkkojen aikana halua, niin yritä nyt vaan se viikko kestää.

Enkä todellakaan olisi halunnut tietää niistä sun iskuyrityksistä. Onko tullut mieleen, ettei puolisot halua aina kaikkea tuollaista tietää? Ihan kuin olisit halunnut vain loukata, kun kerroit. Joistakin asioista voisit jutella vaikka kavereidesi kans tai miettiä vain mielessäsi. En halua tietää jokaista risausta mitä teet tai ajattelet. Puhut aivan liikaa.

Ap. on 95% mun mies ja ei ole niin pyhimys kuin antaa ymmärtää.

Jos olet mun vaimo, mitä epäilen suuresti. Mun vaimo ei pitäisi olla netin äärellä. Ja jos olet niin käsi raamatulle ja sano oletko tehnyt jotain mikä ei päivänvaloa kestäisi! Toivon vaan että vaikka olenkin se mikä olen niin saisin sut haluamaan mua. Ehkä yritin saada sut mustasukkaiseksi tm. Voivoi minua pöljää :( mutta en sentään minä siellä ole muuta tehnyt kuin bailannut...

En ole tehnyt mitään. Missä olisin edes voinut?

Mä nyt vaan en osaa tunteitani niin hyvin näyttää kuin sinä, vaikka haluaisinkin. Edelleen kyllä susta tykkään, mutta vähän vie haluja se sun jatkuva asioiden puiminen.

Ja jos et ole mun mies, niin ihme...

Vierailija kirjoitti:

Eräs varteenotettava jo ehkä on katseltuna...

 

 itsellä edelleen SE ainoa on tuo oma vaimo, se onkin hankalinta kun tunteet on niin vahvat.

Oma vaimo on se ainoa, mutta ihan vaan varalta on uusi varteenotettava daami katseltuna? Hiukan ristiriitaista, jos olet jo niin pitkällä, että uusi nainen katsottuna, niin onko se vaimo sittenkään enää se ainoa oikea?

Tässä asiassa sinun ei tarvitse meille selitellä, kunhan olet itsellesi rehellinen. Search your feelings, Luke...

mies

Puhu vaimosi kanssa. Jos suhdeasiat eivät muutu parempaan niin eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs varteenotettava jo ehkä on katseltuna...

 

 itsellä edelleen SE ainoa on tuo oma vaimo, se onkin hankalinta kun tunteet on niin vahvat.

 

Oma vaimo on se ainoa, mutta ihan vaan varalta on uusi varteenotettava daami katseltuna? Hiukan ristiriitaista, jos olet jo niin pitkällä, että uusi nainen katsottuna, niin onko se vaimo sittenkään enää se ainoa oikea?

 

Tässä asiassa sinun ei tarvitse meille selitellä, kunhan olet itsellesi rehellinen. Search your feelings, Luke...

 

mies

 

Näinpä. Kuten jo sanoin, mies ei ole niin pyhimys kuin antaa täällä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valehtelet täällä? Vastahan meillä oli kiihkeää seksiä. Jos mä en menkkojen aikana halua, niin yritä nyt vaan se viikko kestää.

Enkä todellakaan olisi halunnut tietää niistä sun iskuyrityksistä. Onko tullut mieleen, ettei puolisot halua aina kaikkea tuollaista tietää? Ihan kuin olisit halunnut vain loukata, kun kerroit. Joistakin asioista voisit jutella vaikka kavereidesi kans tai miettiä vain mielessäsi. En halua tietää jokaista risausta mitä teet tai ajattelet. Puhut aivan liikaa.

Ap. on 95% mun mies ja ei ole niin pyhimys kuin antaa ymmärtää.

Jos olet mun vaimo, mitä epäilen suuresti. Mun vaimo ei pitäisi olla netin äärellä. Ja jos olet niin käsi raamatulle ja sano oletko tehnyt jotain mikä ei päivänvaloa kestäisi! Toivon vaan että vaikka olenkin se mikä olen niin saisin sut haluamaan mua. Ehkä yritin saada sut mustasukkaiseksi tm. Voivoi minua pöljää :( mutta en sentään minä siellä ole muuta tehnyt kuin bailannut...

En ole tehnyt mitään. Missä olisin edes voinut?

Mä nyt vaan en osaa tunteitani niin hyvin näyttää kuin sinä, vaikka haluaisinkin. Edelleen kyllä susta tykkään, mutta vähän vie haluja se sun jatkuva asioiden puiminen.

Ja jos et ole mun mies, niin ihme...

Palstalla huutelu saa mun osalta riittää. Kiva kuulla että tykkäät vielä. Koetan puhua vähemmän..vaikka sitten joudun kotona olemaan eri kuin olen. Esittämään?

Toivottavasti myös himoitset vielä minua joskus. Läheisyyden puute se on mikä eniten harmittaa. Papille sanottiin tahdon, toivottavasti se merkitsee sulle yhtäpaljon kuin mulle. Sun takia tekisin mitä vain, arvostan sua suuresti! Netissähän voi nykyään tehdä kaikenlaista mikä ei ole ns. rehellistä puolisoa kohtaan...mutta sun sanaan luotan. 95% mun vaimo, mihin se viisi pinnaa katosi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valehtelet täällä? Vastahan meillä oli kiihkeää seksiä. Jos mä en menkkojen aikana halua, niin yritä nyt vaan se viikko kestää.

Enkä todellakaan olisi halunnut tietää niistä sun iskuyrityksistä. Onko tullut mieleen, ettei puolisot halua aina kaikkea tuollaista tietää? Ihan kuin olisit halunnut vain loukata, kun kerroit. Joistakin asioista voisit jutella vaikka kavereidesi kans tai miettiä vain mielessäsi. En halua tietää jokaista risausta mitä teet tai ajattelet. Puhut aivan liikaa.

Ap. on 95% mun mies ja ei ole niin pyhimys kuin antaa ymmärtää.

Jos olet mun vaimo, mitä epäilen suuresti. Mun vaimo ei pitäisi olla netin äärellä. Ja jos olet niin käsi raamatulle ja sano oletko tehnyt jotain mikä ei päivänvaloa kestäisi! Toivon vaan että vaikka olenkin se mikä olen niin saisin sut haluamaan mua. Ehkä yritin saada sut mustasukkaiseksi tm. Voivoi minua pöljää :( mutta en sentään minä siellä ole muuta tehnyt kuin bailannut...

Älä alennu tuohon. Et voi toista muuttaa, usko minua. N-80

Lopeta vaimosi totteleminen ja tekeminen kaikki hänen pillinsä mukaan. Kuka hän muka on, työnjohtaja? Sinullakin lienee aivot ja oma käsityksesi siitä, miten kotia ja lapsia hoidetaan. Ota vastuuta! Älä mielistele ja tee mieliksi, jos et ole samaa mieltä.

Puoleensavetävyys alkaa siitä, että on oma mieli ja oma tahto eikä aina saatavilla.

Ja tällä en tarkoita, ettäkö et tekisi omaa osuuttasi. Tietenkin teet, mutta teet sen omalla tavallasi. Voit myös sanoa vaimollesi, että jos tilanne ei muutu, harkitset rakastajattaren hankkimista.

No, ehkä ei sovi tyyliisi, mutta pointtini tosiaan on, että valitettavasti se, että on hieman haastetta saada, lisää usein kiinnostavuutta (jos rakkautta vielä on) ja vastaavasti liika helppous on tylsää. Toivoisin, että asia ei olisi näin :-(