Miksi jotkut ihmiset löytävät niin helposti uuden kumppanin?

En tajua. Olen nyt sinkkuna kolmatta vuotta, enkä ole tavannut yhtään vakavasti kiinnostusta herättävää miestä.

Tätä mäkin oon aina ihmetellyt! Esimerkki: olen vuosikausia seurannut kausiluontoisesti yhtä blogia, jota pitää syömishäiriötä sairastava ja omien sanojensa mukaan aika yksinäinen ja erokkoluonteinen nainen. Ja hänkin vaihtoi poikaystävää "lennosta".

En tosiaan tajua tätä. Sen jälkeen kun exä jätti mut meni 5-6 vuotta ennen kuin toinen nainen kiinnostui musta

Mä olen tällainen ihminen, koskaan ei ole tarvinnut olla yksin. Kumppani on löytynyt baarista, kaupasta, työpaikalta, kadulta, harrastuksista, opinnoista, bussista jne.

Ei se vaikeaa ole, silmät auki ja hymyä huuleen. Eikä pidä näyttää epäluuloiselta tai happamalta vaan olla avoin, ystävällinen ja oma itsensä. Vähän viallinen ja ehkä hukassa, niin herättää miehen suojeluvietin. Olen ihan tavallinen pottunokkainen perusPirkko.

Laastarisuhteesta ei kauheasti ole mitään hyötyä, yleensä se kuivuu yhtä nopeaa kun alkaa. Mulla muutama kerta löytynyt semmonen salaman nopeasti, jotain sattumaa kai että sattuu sellainen ihminen jonka kanssa natsaa. Nyt puoli vuotta sitten eronneena en halua mitään en ketään. Kaikesta oppii.

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Olen nyt sinkkuna kolmatta vuotta, enkä ole tavannut yhtään vakavasti kiinnostusta herättävää miestä.

Tässä se syy sitten tulkikin sanottua miksi suhdetta ei löydy. Ei tarvi ihmetellä enää.

Heillä ei ole tiukkoja vaatimuksia.

Eräskin 50 v mies on koko elämänsä ollut parisuhteessa, jotka ovat kestäneet 2-10 vuotta. Omien sanojensa mukaan jokainen nainen on ollut hyvin erilainen. Myös hänen nykyknen aviovaimonsa on täysin erilainen kuin aviovaimo 1 ja avovaimo. Ainoat yhdistävät tekijät näiden kolmen välillä on pituus (kaikki 173-177 cm) sekä tummuus (ei mitään blondeja).

Toki ihminen muuttu elämän varrella ja aina oppii tietämään lisää, mitä oikeasti haluaa. Tämä samainen mies sanoi kerran, että enää koskaan hän ei suostu olemaan parisuhteessa jossa syyllisestään syyttä. Tämä oli ainoa kriteeri.

Siis: ihminen, joka avoimesti hyväksyy erilaiset ulkonöt, luonteet ja heikkoudet, niin löytää helposti uuden. Tietysti oma luonne ja ulkonäkö pitää olla "helpot".

Ja tietysti, sitten pitää olla parisuhdeihminen. Että haluaa olla parisuhteessa eikä sinkku.

Eivät ole nirsoja, riittää kun jonkun löytää.

Isän nuoruudenkaveri on tällainen. Kaikki naiset on lähteneet äijän ryyppäämisen takia, mutta aina löytänyt uuden tilalle.

Ne on niitä ihmisiä, jotka ei uskalla tai halua olla hetkeäkään yksin. Kuka tahansa kelpaa kunhan on joku parisuhteen tapainen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tällainen ihminen, koskaan ei ole tarvinnut olla yksin. Kumppani on löytynyt baarista, kaupasta, työpaikalta, kadulta, harrastuksista, opinnoista, bussista jne.

Ei se vaikeaa ole, silmät auki ja hymyä huuleen. Eikä pidä näyttää epäluuloiselta tai happamalta vaan olla avoin, ystävällinen ja oma itsensä. Vähän viallinen ja ehkä hukassa, niin herättää miehen suojeluvietin. Olen ihan tavallinen pottunokkainen perusPirkko.

Joo, kyllähän niitä löytyisi, mutta haluaako niitä? Vai oletko sä sellainen joka ottaa kenet tahansa, ettei vaan tarvitse olla yksin? En mä ainakaan ole sellainen joka ihastuu kaupassa ja bussissa satunnaisiin vastaantulijoihin.

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Olen nyt sinkkuna kolmatta vuotta, enkä ole tavannut yhtään vakavasti kiinnostusta herättävää miestä.

Epätoivo näkyy kauas ja aiheuttaa ahdistusta muissa. Vakava kiinnostus...pitää ensin antaa mahdollisuus kevyelle tutustumiselle!

7 kommentoi 4:n viestiä:

Tuo mies on avoimen näköinen. Kaikki mummot ja pultsarit juttelevat hänelle. Ja vauvat nauravat. Olen oikein ihmetellyt miksi, koska ei hän mitenkään hymyssä suin ole koskaan. Jokin avoimuus ja ystävällisyys kasvoilta paistaa.

Luulisin että heillä on samanlainen systeemi kuin joillain työnhakijoilla on, eli on jo valmiiksi katsottuna useita työpaikkoja joihin vaihtaa. Jonkunlainen rosteri tai rolodex täynnä satunnaisten ihmisten yhteystietoja. Jotkut ovat niin helvetin sosiaalisia että oikein puistattaa. Eikä osata olla yksin hetkeäkään; heikkoutta.

Mitä tavallisempi olet, sitä helpompaa se on. Tai näin se ainakin näyttää menevän. Toki ulkonäkö tai raha ja valta helpottaa.

Jos vertaa minua, joka en ole koskaan ollut oikeassa parisuhteessa, ja niitä, jotka löytävät uuden jo ennen kuin vanhan huuto on häipynyt korvista, voi havaita yhden selvän eron: noilla muilla on jonkinlainen selkäytimeen asti painunut kyky näyttää itsestään ne puolet, jotka ovat edukseen parisuhteessa. Minä käyttäydyn aina sinkun tavoin enkä osaa niitä pieniä eleitä ja huomionosoituksia, jotka parisuhteessa oppii. Heidän salaisuutensa yksinkertaistettuna: harjoitus tekee mestarin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tällainen ihminen, koskaan ei ole tarvinnut olla yksin. Kumppani on löytynyt baarista, kaupasta, työpaikalta, kadulta, harrastuksista, opinnoista, bussista jne.

Ei se vaikeaa ole, silmät auki ja hymyä huuleen. Eikä pidä näyttää epäluuloiselta tai happamalta vaan olla avoin, ystävällinen ja oma itsensä. Vähän viallinen ja ehkä hukassa, niin herättää miehen suojeluvietin. Olen ihan tavallinen pottunokkainen perusPirkko.

Minulla on sitten liikaa, koska miehet pelkäävät ja eivät tosiaan syty noista ominaisuuksistani.

11 tiedoksi, että en ole sellainen joka ottaa kenet vaan. Minulla on ollut kolme pitkää suhdetta 3v, 6v ja nykyinen yli 12v. Kerroin vain missä niitä ihmisiä olen tavannut. Harvemmin toiseen voi ihastua kaupan kassalla, jos kyse ei ole Auervaarasta, mutta kiinnostus voi herätä ja sitä juttua voi jatkaa niin että pääsee tutustumaan toiseen, josko hänestä tulisi kumppani.

Tietysti se vaatii muutakin kuin prinssin odottelua kotona peiton alla.

Nro 17 ei toisesta pidä odottaa pelastajaa ja parantajaa itselleen. olla vähän hukassa on eri kuin täysin pihalla ja elämänhallinta kadoksissa.

Minulle uuden kumppanin nappaaminen on ollut myös aina helppoa. Lyhyeksi tai pitkäksi aikaa, eikä ole tarvinnut "tyytyä mihin sattuu". Se on silloin helppoa, kun itse on oikeastaan hyvinkin nätti, mutta ennen kaikkea iloisen ja vastaanottavan näköinen. Katsoo ihmisiä silmiin, hymyilee ja on muutenkin valoisa ja sätelee sopivasti itseluottamusta. Itseluottamusta, muttei röyhkeyttä tai ylimielisyyttä.

Ahdistunut, yksinäien, epätoivoinen ihminen huokuu ympärilleen masennusta ja synkkyyden suota.