Missä vaiheessa sosiaalipummiudesta on tullut hyväksyttävää?

Vierailija

Olen pienituloisen yksinhuoltajan lapsi, joten ei meillä kotona mitään extraa ollut. Mutta ei sitä tietysti muista erottunut, koska kaikilla kavereillakin oli ihan duunariperheet. Koulussa oli tietysti myös niitä, joista huomasi, että kotona on rahaa, mutta sekin oli ok. Kaikki tulivat omillaan toimeen ja jos rahaa ei ollut paljon, elettiin vain vaatimattomammin.

Nyt kaikilla pitää olla samat iphonet ja vempaimet oli perheellä rahaa tai ei. Lapseni kertomusten perusteella huomaa, että perheellä on tiukkaa, mutta muotivaatteet ja viimeistä mallia olevat puhelimet on kaikilla. Samoin puheissa on ihan ok, että joku saa sossusta rahaa. Ennen se oli hirveä häpeä.

Jotenkin ihan uskomatonta, että jossain jouluapu ryhmässä kerjätään villasukkia tai jouluruokaa perheelle. Nykyisin kuitenkin kaikkea tarpeellista löytää edullisesti käytettynä ja perusruokaan ei paljon rahaa mene. Ihmetyttää kyllä, jos kouluikäisten lasten perheellä ei ole yhtään joulukoristeita (eikö lapset askartele niitä koulussa ja kierrätysmateriaaleista saa tehtyä kauniita ilmaiseksikin) tai 2,5 -vuotiaalle ei ole varaa ostaa kirpparilta kivaa lelua.

Kommentit (14)

Täti-ihminen

Nykyään on sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää olla vähävarainen. Röyhkeimmät heistä ovat tehneet/saaneet vähävaraisuudellaan itselleen merkittävän määrän avustuksia eri avustuspalstoilla. Osa väittää pokkana, että apuja ei ole tullut mistään, vaikka paketteja/rahaa on tiettävästi mennyt. Avustajia vedätetään ihan pokkana tajuamatta että haloo, avustajtkin viestivät keskenään. Ette usko kuinka röyhkeitä tapauksia on tullut eteen.

Olin sinisilmäinen ja harjoitin vuoden verran hyvinkin aktiivisesti avustamista, kunnes silmani avautuivat. Surullisinta on, että ne oikeasti avuntarpeessa olevat hautautuvat näiden hyväksikäyttäjien/valehtelijoiden alle. Samat, AINA samat naamat eri avustuspalstoilla ja kun kukaan ei auta (WTF???). Kuinka paljon pokkaa voi näillä tyypeillä olla? Paljon, siksi en avusta enää näitä kotimaisia vähävaraisia muuten kuin että tiedän satavarmasti, että kohde jolle avustukseni menee on oikeasti sen tarpeessa.

Vierailija

Loisia he ovat edelleen mutta nykyään ei enää yhtä hyväksyttyä todeta mitä heistä ajattelee. Loisten röyhkeys tämän vuoksi kasvanut.

Vierailija

Siinä vaiheessa kun riittävän isolle osalle kansasta ei enää löytynyt todellista vaihtoehtoa ja toisaalta riittävän iso osa kansasta pääsi kokemaan tilanteen henkilökohtaisesti. Joskus 1990-luvun alkupuolella siis kun edellinen lama alkoi jyrätä ihmisiä ja talouksia.

Tämä tilannehan oli aikanaan johtajiemme tekemä valinta, nyt siinä suossa ollaan sen verran syvällä että ylöspääsy on hankalaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oman käsitykseni mukaan joskus vuonna 1993.

Joo, 90-luvun laman aikaan. Kun ei enää ollutkaan kuin 80-luvulla, jolloin tosiaan jokainen edes suunnilleen terve työllistyi, jos vain halusi.

Vierailija

Siinä vaiheessa kun köyhyydestä on tullut normaali olotila yhä suuremmalle osalle kansasta. Myös työssäkäyvistä. Näennäinen tasa-arvo tekee myös sen, että vaikka kansa on jaettu jo rajusti eri luokkiin, ollaan kuitenkin yhä jollain lailla yhdessä. Lasten kohdalla tarkoittaa esim koulussa. Toinen puoli kansasta osoittaa mitä kaikkea pitää olla, kaikkea mitä rahalla saa ja jos et niitä saa, olet hyljeksitty siinä piirissä, jossa kuitenkin suuren osan ajastasi vietät.

Vierailija

Kävin ammattiopiston 2007-2010. Menin armeijaan heinäkuussa 2010, ja kotiuduin tammikuussa 2011. Olen ollut viimeksi palkallisessa työssä alkukesästä 2011. Olen siis pitkäaikaistyötön. Aikani jaksoin laittaa hakemuksia firmoihin, ja sitten usko työn saamiseen loppui.

Marraskuusta 2012 lähtien olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa. Saman vuoden huhtikuussa avasin nettipankissa säästötilin, ja aloin säästämään omilleen muuttoa varten. Kesällä 2014 ostin valmiiksi kattiloita, paistinpannuja, astioita yms. Vaatekaapista heitin turhia romuja pois, niin sain tilaa valmiiksi ostetuille astioille. Aloin nyt 2015 keväällä katselemaan asuntoilmoituksia netistä, ja kauppojen ilmoitustauluilta. Löysin asunnon heinäkuun lopulla.

Olen kuntouttavassa työtoiminnassa kierrätyskeskuksessa, ja sieltä sain ostetuksi sohvan, keittiönpöydän jne. Samasta paikasta voi tilata myös muuttopalvelun, niin itse muutto hoitui kätevästi.

Isä ei tiennyt säästöistä mitään. Kerroin muutosta vasta samana iltana, kun olin tehnyt vuokrasopimuksen. Tämä siksi, koska hänellä on peliriippuvuus, ja oli aina pyytelemässä rahaa lainaksi. Kun asuin vanhempien luona, niin hän otti minulta ihan liikaa minun rahoja ”yhteisiin menoihin”. -Mies25v

Vierailija

Siinä vaiheessa kun sellaiseksi päätyminen lakkasi olemasta ihmisen oma valinta. Jos on ihan normaali ammattiin kouluttautunut ihminen mutta ei silti löydä töitä.

Vierailija

Sanoisin että silloin, kun järjestelmää muokattiin sellaiseksi, että työnteko ei enää kannata. Eipä siinä silloin muuta vaihtoehtoa ole kuin tuilla elellä pienen palkan lisäksi.

Elämä ja yrittäminen on tehty byrokraattisesti niin hankalaksi ja kalliiksi, että työ kannattaa enää vain harvoille.

Älytöntähän tämä on.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat