Pelottaako lintuinfluenssa raskaana olevia/raskaaksi aikovia?
En nyt yritä lietsoa mitään hysteriaa, enkä itsekään ole mitenkään hysteerinen asian suhteen. Tosiasia taitaa kuitenkin vaan olla, että homma leviää käsiin li:n suhteen :/
Itsellä on 2-vuotias poika, ja kieltämättä toinen lapsi on käynyt mielessä. Hassua kyllä että minä, tällainen rationaalinen ihminen, mietin asiaa kuitenkin li:n kannalta - uskaltaisinko yrittää raskautta, jos puolen vuoden päästä potti onkin jo räjähtänyt käsiin!? Mitä se tekisi mahdolliselle sikiölle, saisiko oikeaa hoitoa - tai villeimmissä kuvitelmissa, miten voisin synnyttää ollessani perheen kanssa evakossa umpimetsässä :D (se siitä rationaalisuudesta ;)
Mietityttääkö tämä muita odottavia tai siitä haaveilevia? Ei kai se mikään syy ole jättää yrittämättä, mutta kuitenkin...
Kommentit (4)
elämääni elämättä... Lähinnä olen pyöritellyt mielessä ajatusta josko raskauden yrittämistä siirtäisi siihen, kunnes tietäisi vähän mitä tästä kaikesta seuraa. Kun ei se raskaus nyt kauhean ajankohtaiselta tunnu - eikä vain li:n takia, vaan muutenkin. Se vaan (raskaus) on niin iso asia, jotenkin tuntuu että nyt isompi kuin ensimmäisen kohdalla, ja kaikenlaisia ajatuksia käy mielessä. Jos nyt raskaaksi tulisin, niin tottahan minä sen loppuun veisin enkä ainakaan aborttia tekisi mahdollisen li-katastrofin varalta ;)
Mutta ihan järkeviä kirjoitit.
*ap*
aluksi panikoin kovastikin li:stä, nyt en enää. On niin seesteinen olo. Teen kyllä kaikkeni pelastaakseni perheemme, jos pandemia tulee, mutta en kuluta energiaa sen pelkäämiseen. Tiedostan kyllä sen uhkan, ja kieltämättä pelottaa. Mutta kuulkaa, lapsia ei kannata sen takia jättää tekemättä. Jos katsoitte eilen kympin uutisia, sanoi siinä eräs, että li tulee olemaan uhka seuraavat 5 -10 VUOTTA! Joten kauan aikaa saatte odotella lapsen tekoa. Elämä on tässä ja nyt.
Koska ihan siitä syystä että olen sitä mieltä että mistä sitä tietää miten asia tästä etukäteen kehittyy, eli puolessa vuodessa voi olla että koko lintuinfluenssa on jo unohdettu, tai sitten on jo jokin muu uhka. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos jää vaikka rekan alle.
Eli siis mitä halusin tuoda esille on että elämä on arvaamatonta ja mitään takuita mistään ei ole. Tästä syystä elän täysillä, niin kun tämä päivä olisi viimeinen päivä, enkä jää surkuttelemaan sitä mitä ehkä mahdollisesti voisi tapahtua. Enemmän minua ainaskin harmittaisi elämässä tekemättömät asiat.
Jotenkin kirjoituksestasi tuli sellainen tunne ap että et halua vielä toista lasta ja li on siihen hyvä veruke :-) Eli anna ajan kulua ja ota rauhallisesti, jossain vaiheessa toinen lapsi tuntuu ehkä vielä paremmalta kun nyt :-)
Itselläni on 2 kk ikäinen poika ja kyllä li mietityttää. Hetkellisissä rationaalisuuden puuskissa ymmärrän kuitenkin, että elämä on elettävä tässä ja nyt. Kuka sanoi, ettei siihen liity riskejä? Me ollaan kai vaan piilotettu kuolema ja samalla uskoteltu itsellemme, että ollaan kuolemattomia. Sairaat on suljettu sairaaloihin terveiden silmistä jne.