Lue keskustelun säännöt.
Jouluapua - Sokaistuneet lahjoittajat
04.12.2015 |
En ymmärrä, miksi ihmiset lahjottavat niin paljon yhdelle perheelle. Paljon useampia pystyisi auttamaan, jos yhteen perheeseen ei lahjoitettaisi niin paljon lahjoja. Aivan älyttömästi ihmiset antavat lahjoja ja ruoka-apua. Uskon, että suurin osa apua tarvitsevista jää ilman, koska ovat tottuneet sinnittelemään vähällä. Itse olen hankkinut muutamia lahjoja syksyn mittaan kirpputorilta, ihan jotain muutaman euron juttuja. Kaikille lapsille ajattelin ostaa yhdet max 20e uudet lahjat ja pari pientä juttua kylkeen kirpputorilta. Silti tekee tiukkaa edes ostaa nuot. Olen myynyt omia tavaroita siitä edestä, jotta saan lapsille lahjat. Ei ole rikkaita isovanhempia tai kummeja, jotka lapsille lahjoja ostaisivat. Paljon helpommalla näyttäisi pääsevän, jos olisi viitsinyt rustata avunpyyntöä ajoissa tuonne Jouluapuun(en tiedä onko se vielä mahdollista) Olen vain niin huono kirjoittamaan tilanteestamme. Se on vain niin monen huonon kohtalon summa, että olemme tällaisessa tilanteessa. Ja sekin, että oma luonne ei anna periksi edes hakea apua, kun en halua kuulla yhtään syyllistäviä kommentteja ihmisiltä. Olkaa todella kiitollisia te, jotka apua saatte minkä tahansa järjestön kautta.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla muuten mutta mun mielestä kenellekään ei pitäisi lahjoittaa mitään ilman pientä tutustumista lahjoituksen saajaan. Kun lahjoittaa järjestölle niin kannattaa muistaa että ne ihmiset siellä ovat ihmisiä tosiaan ja tykkäävät eri tavalla eri hakijoista eli heihin voi vaikuttaa. En sulje pois myöskään ystävien, tuttujen ja sukulaisten suosimista. Sen verran vastaan on tullut erilaisia asiaan liittyviä juttuja vuosien varrella.
Ei sellaisessa summamutkaisessa lahjoittelussa ole mitään järkeä. Pieni juttutuokio vaikka johonkin kerhotiloihin järjestettyyn vapaaseen kahvittelu-leikkitilaisuuteen jonka aikana voi vähän tutustua lahjoitusten tarvitsijoihin.
No toi on kyllä täysin ihmisten nöyryyttämistä. Sen lisäksi, että ihminen on heikossa asemassa, niin hänen tarvitsisi vielä jotenkin tekeytyä tykö tavallisille lahjoittajille, jotain rajaa nyt siihen tirkistelynhaluunkin. Kyllä ihmiset joutuvat jo nöyrtymään jo aika paljon viranomaisten kanssa asioidessa, pitääkö siihen ottaa vielä naapurit ja kadunmiehetkin.
Mä olen aika järkyttynyt tästä keskustelusta. Mä kuulun siihen iloisten veronmaksajien ja sen lisäksi hyväntekeväisyyttä harrastavien joukkoon. Totta kai mä tajuan, että joku saattaa trokata vaikka sitä legopakettia tai talvihaalaria, mutta keskimäärin ihmisellä joka niin tekee ei ehkä kovin hyvin mene muutenkaan. Ja sitten kun lukee ihmisten avunpyyntöjä niin kyllä ne keskimäärin on hyvin vaatimattomia, joulukoriste, jouluruokaa ja vaikka hygieniatuotteita teineille tai legopaketti lapsille.
Mun mielestä tässä on hyvin paljon kyse siitä millainen ihmiskäsitys ihmisillä on ja mitä haluaa lapsilleen opettaa. Mun omaelämänkokemus, että keskimäärin ihmiset haluavat hyvää ja pyrkivät tekemään oikein. Ja näin haluan uskoa ja opettaa myös lapsillenikin. Aina joku sitten tekee väärin, sille en voi mitään. Mutta elämä on paljon rikkaampaa ihan kaikessa mielessä jos nyt ensisijaisesti haluaa rakentaa hyvää.
Ei ne ole heikossa asemassa joten tutustuminen tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päättänyt etten anna järjestöille mitään. Antaisin jollekkin tarvitsevalle, mutta ei tässä maassa köyhä erotu muista. Järjestöihin lahjoitettu menee välikäsille suurimmaksi osaksi.
Ihmisten vaatimukset on tosi kovia muutenkin, meille yksinäisille ja syrjäytyneille kukaan ei osta ees yhtä konvehtia saatikka uusimpia vaatteita tai puhelimia
Siksi en osta lapsiperheille mitään,, joulu ei ole enää yhdessäolon aikaa, hyvää ruokaa tai mitään sellaista,, joulu on kulutus juhlaa,, siksi en tunne et joulu on joulu, joulu on yks päivä muiden joukossa nykyään
Mieti ensin mikä tarina on totta eikä satua "köyhyydestä"...