Erosin keväällä. Alku meni kiukuttaa ja olin

Vierailija

tosi tyytyväinen, että pääsin miehestä eroon. Mietin vaan kaikkea paskaa mitä oli tullut vuosien varrella vastaan ja olin tyytyväinen erosta.

Mutta nyt viime aikoina olen ollut tosi maissa ja miettinyt vaan miten mukavaa oli kun kotona oli joku jakamassa asioita, ja muistelen hyviä hetkiä joita kyllä suhteessamme oli. Järjellä tajuan, että ero on ainoa vaihtoehto, mutta kuitenkin kauhea ikävä niitä hyviä hetkiä.

Ehkä tätä kutsutaan yksinäisyydeksi :( Ihan kamalaa. Sanokaa, että tämä vaihe kuuluu asiaan ja menee (pian) ohi.

Kommentit (6)

Vierailija

Hyvä vaan, että käyt kaikki tunteet läpi. Voi tulla vielä eteen syyllisyys ja vihakin. Katumus, pelko ja epätoivo. Ja sitten alat toipua. Tulee arki, ja huomaat eläväsi onnellisena. Onni on sussa sisällä, ja sieltä se löytyy, kun annat aikaa.

Vierailija

Kiitos kauniista vastauksista. Nyt tulee kyyneleet kun näitä luen, ihan kun mun omia mietteitä, joille nyt saan vahvistusta.

Kiitos <3

Vierailija

Anna tosiaan tunteiden tulla ja mennä. Siis myös niiden haikeiden hyvien. Eli ei pakko miettiä ikäviä asioita siksi, että tuska olisi pienempi. Itsellä ainakin tämä aika vuodesta on vaikea ja synkkä. Kaikki näyttää paljon toivottomalta, kun nyt vaikka tuossa loppukesästä, kun oman päätökseni tein. Viimeinen viikko ollut suorastaan helvettiä.. Mutta kyllä se tosiaan ohi menee :) Suuret kriisit ovat vieneet minulla lähes pari vuotta, kunnes suhtautuminen on ollut siedettävän hyväksyvää ja neutraalia. Mutta se aika tulee vielä, vaikka tunteet sanoo nyt muuta. Jaksamista AP! :)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat