Lue keskustelun säännöt.
mitä tehdä, kaikki asiat kaatuu, haluisin kuolla..
12.02.2006 |
kaikki menee huonosti, on mennyt jo viimeisen vuoden. meillä on pian 2 v tyttö, jo hänen odotusaikana kaikki muuttui. mies ei " uskaltanut" koskea, kun pelkäsi satuttavansa vauvaa... ??!! silti suutuspäissään töni mua ja haukkui ihan lyttyyn.. sekö ei satuta...
alkuvaihe pienen vauvan kanssa meni hyvin, nautin siitä, kun näin kuinka mies rakasti ja helli vauvaa.. nyt se ei vain enää riitä.. minä jään ilman huomiota kokonaan. seurauksena se, että nalkutan jatkuvasti jostain ja aiheutan riitaa.. viimeksi riita päättyi siihen, että mies karjui niin että räkä lensi ja minä myös, hän töni ja repi hiuksista.
ei ole oikeastaan väkivaltainen, mutta minä jatkan niin kauan että hän hermostuu. tunnen olevani tarpeeton ja haluaisin kuolla pois, en vain teidä miten sen tekisi. olen sanonut kerran tästä miehelleni ja hän nauroi ja sanoi hulluksi.. en koe olevani hullu vaan aivan loppu.. olen uskossa ja mies huttaa, että " itke ja rukoile jumalaas!"
olen umpikujassa, olen soittanut psykologit, lastenneuvolat jne. kaiken lisäksi olen parhaillaan raskaana ja asuntolainakin on.. olisiko ero ratkaisu, kumpi meistä on oikeasti hullu, alan uskoa jo mieheni sanoihin.. olen huora, tyhmä, läskin jne.
kiitos jos joku jaksaisi neuvoa...
Kommentit (6)
Miehesi on oikeasti väkivaltainen, jos päällesi käy. Ja tuollaisilla nimillä ei ainakaan minua mieheni nimittelisi. Olet arvokas ihminen.
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on yliote sinusta. Mieti, miksi sillä on niin suuri vaikutus omaan oloosi, että näet miehesi hellivän lastanne. Nauti itse lapsestasi, älä anna miehesi kakaramaisen käytöksen aiheuttaa itsellesi masennusta, joka taas estää sinua nauttimasta lapsestasi.
Kuuntele sydäntäsi, se kertoo kyllä, onko paisti kynitty loppuun. Ole rehellinen itsellesi, toista ihmistä ei voi opettaa elämään oikein ja vielä pienemmällä todennäköisyydellä voit parantaa miehesi. Voi olla, että hän ymmärtää arvosi vasta kun on sinut menettänyt.
Yritä jaksaa! Toivottavasti päädyt ratkaisuun, joka on oikea sinulle ja lapsellesi, ja saat takaisin itsekunnioituksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kyllä ajatellut eroa jo pidemmän aikaa. kaikki asiat vain mietityttää. teenkö väärin kun vien isän tytöltäni. ja isän tulevalta lapseltani. lisäksi en haluaisi synnyttää yksinäni, vaikka toisaalta en tässä tilanteessa halua miestäni edes mukaan. normaalioloissa hän on ihana mies. huomioi koko ajan, kirjoittaa runoja jne.. siis ennen näitä lapsia ja muutamana päivänä vuodessa.
uskontoni takia en haluaisi erota ja myöntää etten pystynyt pelastamaan suhdettamme. ainoa ratkaisu taitaa ero kuitenkin olla. mies kun ei omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää vaan minä olen ansainnut kaiken.
Lapset saavat tavata isäänsä ja isä olla mukana lasten elämässä. Lasten kannalta on parempi turvallinen ja tasapainoinen yhden vanhemman koti kuin kahden vanhemman väkivaltainen yhteiselo. Sinä et ole suhdettasi tuhoon tuominnut, sen teki miehesi. Sinun ei pidä missään nimessä syyttää itseäsi miehen väkivaltaisuudesta.
" kun luulet jo menettäneesi kaiken
on jäljellä vielä tulevaisuus"
lykkää sitä sen verran että käytte ensi kesänä yhdessä NMKY:n avioliittoleirillä. Se on kristillinen, mutta sellainen eyyä ei-kristitytkin viihtyy, ainakin näin sanovat ne tuntemamme parit jotka ovat siellä pelastaneet avioliittonsa.
Sano miehellesi että nyt on tosi paikka, sinä et enä jaksa jos ei jotain tehdä.
Tässä linkki sivuille, josta voit alkajaiseksi tilata lehden...
http://personal.inet.fi/koti/hnmkyaviol/
Tuollainen tilanne vahingoittaa jo olemassa olevaa lastasi erittäin pahasti kun kotona tönitään ja revitään hiuksista ja tuleva lapsesi voi olla hengenvaarassa. Lähde heti, mene vaikka vanhempiesi luokse jos mahdollista tai turvakotiin. Miehesi on väkivaltainen ja jos pysyt hänen kanssaan vielä hetkenkin, olet murtunut täysin etkä enää kykene erottamaan oikeaa väärästä. Jos et lähde itsesi takia niin lähde nyt edes lapstesi takia!