Missä iässä tajusit olevasi vähemmän kaunis?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut nuorena ihan nätti, mutta n. 40-vuotiaana tajusin että se on ohi. En tarkoita että kaikki nelikymppiset olisivat rumia, mutta omalla kohdallani huomasin että missä hyvänsä ryhmäkuvassa olen alkanut olla se kuvan rumin, möykkyisen ja arkisen näköinen nainen.

Aivan samat sanat! Juuri katselin työpaikan pikkujouluissa otettuja kuvia ja masennuin...

N40

Minun vanhemmat on aina kehunut minua ja koulussakaan ei kukaan ole haukkunut joten totuus on vasta nyt aikuisena iskenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut nuorena ihan nätti, mutta n. 40-vuotiaana tajusin että se on ohi. En tarkoita että kaikki nelikymppiset olisivat rumia, mutta omalla kohdallani huomasin että missä hyvänsä ryhmäkuvassa olen alkanut olla se kuvan rumin, möykkyisen ja arkisen näköinen nainen.

Aivan samat sanat! Juuri katselin työpaikan pikkujouluissa otettuja kuvia ja masennuin...

N40

Sama. Minä jotenkin kun katson peiliin, niin en näe todellisuutta, vaan entisen nuoren itseni, mitä nyt muutamalla charmantilla, elämänkokemuksesta kertovalla ja uskottavuuttani lisäävällä rypyllä koristettuna.

Kuvat kuitenkin kertovat karmean totuuden. Niissä kuvissa näkyy roikkuposkinen, väsähtäneen näköinen maatiaisakka, jota ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa mitenkään hyvän näköiseksi. Näytän mielestäni vanhalta alkoholistilta tai joltain muulta väsyneeltä, turvonneelta ja rupsahtaneelta örkiltä.

- N41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut nuorena ihan nätti, mutta n. 40-vuotiaana tajusin että se on ohi. En tarkoita että kaikki nelikymppiset olisivat rumia, mutta omalla kohdallani huomasin että missä hyvänsä ryhmäkuvassa olen alkanut olla se kuvan rumin, möykkyisen ja arkisen näköinen nainen.

Aivan samat sanat! Juuri katselin työpaikan pikkujouluissa otettuja kuvia ja masennuin...

N40

 

Sama. Minä jotenkin kun katson peiliin, niin en näe todellisuutta, vaan entisen nuoren itseni, mitä nyt muutamalla charmantilla, elämänkokemuksesta kertovalla ja uskottavuuttani lisäävällä rypyllä koristettuna.

 

Kuvat kuitenkin kertovat karmean totuuden. Niissä kuvissa näkyy roikkuposkinen, väsähtäneen näköinen maatiaisakka, jota ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa mitenkään hyvän näköiseksi. Näytän mielestäni vanhalta alkoholistilta tai joltain muulta väsyneeltä, turvonneelta ja rupsahtaneelta örkiltä.

 

- N41

Joo, itsekin pikkujouluihin laittautuessani ajattelin näyttäväni ihan simpsakalta, mutta kyllä se kuvissa näkyi erittäin selvästi, että naama roikkuu vaikka kuinka olisi kivasti meikattu. Ainakin niissä kuvissa, joissa ei hymyile. Ja sitten kun hymyilee niin sitten näkyy kaikki rypyt. Huokaus. No, lohduttaudun kuitenkin sillä, että kroppani on kyllä parempi kuin monella muulla nuoremmalla, mutta eipä sillä varmaan pitkälle pötkitä. N40

Ala-asteella, viimeistään 10-vuotiaana. Haukuttiin rumaksi, poikia kiusattiin minun kustannuksellani ("Jenna tykkää susta hähähä" ja siinä sitten yököttelivät), meillä myös luokassa arvosteltiin tyttöjen ulkonäköä aika avoimesti, kirjoiteltiin listauksia, joihin laitettiin tytöt järjestykseen ulkonäön mukaan, olin poikkeuksetta viimeisten joukossa, yläasteella hyvä ettei turpaan vedetty kun olin niin ruma mörkö.

Nykyään osaan pukeutua niin, että kroppani näyttää hyvältä (aika hyvä se onkin, mutta sellua ja arpea ja huonoa ihoa kyllä löytyy) ja meikata hillitysti niin, että saan naamani näyttämään hyvinä päivinä ihan perusnätiltä. Enää en herätä ulkonäölläni huomiota suuntaan tai toiseen eli kai jonkinlainen parannus on tapahtunut. Toisaalta eipä ympärilläkään enää pyöri mitään yläasteikäisiä räkänokkia.

Minulle kävi päinvastoin. Sain aina äidiltäni kehuja ja suitsutusta. Niinpä en ole koskaan kokenut olevani "vähemmän kaunis" tai vähemmän yhtään mitään. Jos jonkun mielestä olen jotain "väärää", olen sitä mieltä, että hänellä on huono maku ja tyyli enkä välitä hänen mielipiteestään pierun vertaa.

Olen ollut alipainoinen, ylipainoinen, hervoton päärynä enkä ole sopusuhtainen oikein mistään. Olen mielestäni persoonallinen, karismaattinen ja seksikäs. Puhumattakaan pään sisäisistä ominaisuuksista :)

Olen sitä mieltä, että kaikilla pitäisi olla sellaiset vanhemmat kuin minulla.

Kehukaa lapsianne.

Tässä parikymppisenä tajusin. Kukaan nainen ei lähesty ikinä, eikä tule juttelemaan esim. baarissa, vaikka on hyvä kroppa ja pukeudunkin siististi. Kai sitä sit on vaa "vähemmän kaunis". m25

Alakouluiässä leikittiin ihan kotona missikisoja ja pojat valitsi voittajan, jäin viimeiseksi.

No minua on kyllä aina pojat "kiusanneet" ja tanssitunneilla tultu kysymään, mutta itse tiedän kyllä olevani ruma. Tajusin tämän joskus ala-asteella.

Kun on aika ruma, nelikymppisenä saa revanssin jos haluaa. Rupesin kuntoilemaan vähän alle nelikymmpisenä ja nyt pari vuotta myöhemmin olenkin yhtäkkiä paremman näköinen kuin moni muu nelikymppinen. Ne kaverit jotka oli nuorena kaunottaria on nyt 20-30 kg painavampia kuin minä ja naamaltaan jo yhtä mitäänsanomattoman näköisiä.  Yksi minun kaverikin joka oli niin kaunis ja valokuvauksellinen että siitä olisi varmasti voinut tulla malli, on nyt ihan yhtä ruma kuin minä.

5v.

Tajusin nuorena olevani ihan komea kun tytöt flirttaili mulle. Vanhemmiten se ulkonäkö rapistui pois ja tajuan olevani nykyään ruma.

Voisi myös kysyä kaikilta "milloin tajusin, että sillä ei ole mitään väliä"? tai "milloin tajusit, että sinun on bodattava itsetuntoasi paremmaksi"

Olen aina ollut se "ruma paras kaveri" ja katsellut vierestä kun kaikkia ystäviäni miehet piirittää ja kyselee treffeille.

Kun tajusin, etten tule saamaan koskaan parisuhdetta vaan joudun tyytymään vain yhden illan juttuihin.

Mä taas itse pidän itseäni han ok näköisenä, mutta yhteiskunta on eri mieltä :)

Mä olen aina ollut se kaveriporukan rumilus. Se, joka ei saa miestä eikä miehiltä ylipäätään minkäänlaista positiivista huomiota. Se, jolta teininä kyseltiin olenko lesbo vai mikä mättää kun en saa poikia kiinnostumaan itsestääni. Se, jolle tarjotaan miehistä niitä muiden jämäpaloja (No hyi..en mä nyt Masaa huokis ikinä, ota sä "Jenni" se kun sulla ei miestä ole) jne.

Joskus 10v iässä. Kesäleireillä aina muihin tykästyttiin ja pojat kiusoittelivat paitsi minua. Seiskaluokalla se alkoi olemaan jo ihan selvää kun normaalipainon ylärajalla porskuttelin.  Kuuntelin aina kavereitten seurustelujuttuja ja tsemppasin niitä jos tuli ero. Samalla toivoen että kumpa minuunkin joskus joku tykästiysi..

Hyi että tulee paha olo näitä lukiessa. :( Itellä ei oo ollut koskaan tämmösiä ongelmia. Mut mulle on kehittyny ehkä vähän epäterve halu deittailla semmosta "vähemmän kaunista" ihan vaan koska haluisin että sillä ois mahikset ihan kaikkeen mihin muillakin. Semmonen sääliin perustuva toiminta ei varmasti oo tervettä tai hyvästä kellekkään, mut en maha sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas itse pidän itseäni han ok näköisenä, mutta yhteiskunta on eri mieltä :)

Mä olen aina ollut se kaveriporukan rumilus. Se, joka ei saa miestä eikä miehiltä ylipäätään minkäänlaista positiivista huomiota. Se, jolta teininä kyseltiin olenko lesbo vai mikä mättää kun en saa poikia kiinnostumaan itsestääni. Se, jolle tarjotaan miehistä niitä muiden jämäpaloja (No hyi..en mä nyt Masaa huokis ikinä, ota sä "Jenni" se kun sulla ei miestä ole) jne.

Ei tuo ole rumilusmaisena olemista kun sitä ihmetellään mikset saa miehiä kiinnostumaan.

Olen itse rumin kaveriporukan mielestä ja saanut kuulla sen ihan suoraan ja kaverit myös muistuttavat aina baareissa, että "älä hei usko nyt tuotakaan miestä, se on varmaan vinksahtanut kun sua lähestyy ja haluaa tutustua".

Olen kuullut koko aikuisikäni olevani "persoonallisen" näköinen, mutta mielestäni olen aika tavallinen. Kun parikymppisenä keskustelin kauniiden kavereideni kanssa siitä, mikä on kenenkin ulkonäössä kaunein piirre, sain kuulla että mulla se on kulmakarvat... eivät sitten muuta keksineet.

Nyt nelikymppisenä ulkonäön alamäen alettua en jaksa ottaa siitä mitään stressiä. Kun en ole perustanut itseluottamustani ulkoisille piirteilleni, ikääntymisen tuomat muutokset eivät mieltäni järkytä. Toki pidän itsestäni edelleenkin huolta, kuten tähänkin asti.