Akateeminen, mistä töistä kieltäytyisit vaikka olisit työtön? mistä et?

Miten onnistuit tekemään avauksen? Meiltä muilta ei onnistu, palsta on rikki.

Olen sosiaalisten tilanteiden kammoinen, joten mikään myyntityö ei kävisi. Muuten raja menee siinä, että palkalla pitää pystyä elämään. Eli jos saisi vaikka jotain siivousta, mutta niin pieniä tuntimääriä, että palkka ei riittäisi elämiseen, en ottaisi vastaan. Mutta jos saisi kokopäivä- tai lähes kokopäivätyönä niin sitten ottaisin.

Tosiasiassa en usko kyllä että tuollaista tilannetta tulee, koska viimeistään ulkomailta löytyy meille it-ammattilaisille aina oman alan töitä. Olisin valmis lähtemään vaikka Viroon, jossa on kova kysyntä nyt.

No minä akateeminen olen sitä siivoustyötäkin tenyt ja arvostan sen tekijöitä. Itselläni ei ranteet kestäneet moppia, meni krooniseksi jännetuppitulehdukseksi, joten enää en alkaisi. Puhelinmyynnin jättäisin väliin, on liian epävarmaa pääsisikö liksoille. Kaupan kanssaa en hylkisi. En sanoisi tehdästyöllekään ei. 

Ihan mielenkiintoinen kysymys. Tavallaan epätodennäköinen - viimeistään ulkomailta löytyisi töitä. Sinne kun on joskus kosiskeltukin. Siivoaminen ja feissaaminen on kyllä sellaista mitä en voisi tehdä, puhelinmyyntikin sellainen. Siivoamista tein opiskeluaikana - voin sanoa että liian raskasta nykyään ja kaikki kunnia sitä tekeville. Feissaamista en joutunut kokeilemaan ikinä, mutta ärsyttävät sen verran etten voisi jotenkin kokea itseäni moraaliseksi ihmiseksi jos työni olisi häiritä ihmisiä. Puhelinmyynti samoilla perusteilla. Kaupan kassaksi voisin kyllä mennä, opiskellessa tuli tehtyä, ei ihan yhtä raskasta kuin siivoaminen, huomattavasti siedettävämpää.

Myyntityö ja erityisesti puhelinmyynti, b2b vielä jotenkin kävisi. Vuorotyö ei (pienet lapset), ja kovin fyysinen työ ei (synnynnäinen luustovika)

Puhelinmyynti ym. tyrkytysmyyminen ja feissaaminen. Nuo ammattikunnat aiheuttavat niin suurta ärsytystä ihmisissä, että mieluummin olisin työtön kotona kuin tekisin noita töitä. Kaikki muu kävisi.

Kieltäytyisin töistä, joissa tienaisin vähemmän kuin ansiosidonnaisella. Ansiosidonnaiseni olisi tällä hetkellä noin 2900 euroa, jos jäisin työttömäksi.

Kieltäytyisin töistä, joita en osaa tai pysty tekemään, enkä uskoisi järjellisessä ajassa oppivani.  Aika paljonhan sitä oppiikin nopeasti, mutta moniin ammatteihin on kuitenkin olemassa ihan oikea koulutus, josta saa työttä tarvittavia tietoja. Minusta ei esimerkiksi olisi tilitoimistoon töihin, vaikkei siihen välttämättä mitään koulutusta vaaditakaan (vain oikealta kirjanpitäjältä vaaditaan koulutus, tilitoimistossa on töissä ties mitä muuta numeronsyöttäjää, mutt aon niidenkin jotain silti tiedettävä), enkä pärjäisi esim rakennussiivoojana tai laitossiivoojana, koska siellä on vaarallisia kemikaaleja jms, joista olisi hyvä tietää. Sen sijaan voisin pärjätä tavallisena toimistosiivoojana ja voisin sellaisen työn ottaakin.

Feissarihommiin minua ei pitäisi kenenkään palkata ja omatunto pakottaa kyllä kertomaan tämän myös työnantajalle. Minä kun en osaa myydä mitään, ellei ostajan nimenomainen tarkoitus ole ostaa. VOisin kuitenkin olla sellainen asiantuntijamyyjä, joka auttaa valitsemaan parhaan tuotteen silloin kun asiakas on jo tullut jotain ostamaan. Kyse ei ole halveksunnasta markettien standilla seisovia liittymäntyrkyttäjiä kohtaan, vaan siitä, että mä en vain osaisi sitä. PUhelinmyyjänä sama: kukaan ei ostaisi mitään jos olisin se joka soittaa ja tarjoaa ostettaqvaksi, mutta voisin osata myydä sähköliittymän niille, jotka soittavat vartavasten sellaisen ostaakseen.

Sitten ihan yksiselitteisesti en tee vaarallisia töitä. Lumenpudottelu, ikkunanpesu, kaikki työmaatjoilla työsuojelu ei ole kunnossa...

Oikeastaan kaikki laillinen työ, paitsi (lehtien, sähkösoppareiden yms.) puhelinmyynti, kävisi minulle. Varsinkin jos on kyse provikkapalkkaisesta työstä. Taustalla on sosiaalifobiaa, joten en usko että senkään vuoksi kykenisin puhelinmyyntiin, änkyttäisin ja sekoilisin sanoissa. Siivoamisessa tai kaupan kassassakaan ei olisi mitään vikaa, kaupan kassaa on tehty muutenkin paljon opiskeluaikoina ja pidin työstä. 

Ainoastaan puhelinmyyntiä en ottaisi, sitäkin tosin olen aikoinani tehnyt puolisen vuotta. Se riitti mulle.

Mikään puhelimessa myyntiä, oli se sitten lehtiä, liittymiä, b2b-shittiä. Kuka enää ostaa puhelimessa yhtään mitään?? Siivousta voisin tehdä jossain missä ei ole hirveästi porukkaa ympärillä, ei tavaratalo, toimisto yms siivousta. Vanhustenhoito ei ole mun alaa. Ei öisin lehtien jakoa, pelottaisi liikaa ja kroppa menee ihan sekaisin yövalvomisesta. 

Olen vakituisessa työsuhteessa mutta jos olisin työtön niin tietenkään en ryhtyisi muihin töihin kuin siihen, mihin olen saanut koulutuksen.

Vuorotyö ei kävisi, koska on pieni lapsi. Samoin en ottaisi töitä, joista luvataan nollatuntisopimus tai joissa on vaan provikkaan perustuva palkka. Muuten kaikki käy, kunhan ei olla tekemisissä minkään vaarallisten kemikaalien tms kanssa.

Henkisesti minulla ei olisi mitään estettä esim. siivota, jakaa postia, hakata halkoja tai tehdä jotain monotonista liukuhihnahommaa, mutta en pysty sellaiseen fyysisistä rajoitteista johtuen.

Puhelinmyyntiä en tekisi, ellei siinä olisi kiinteä kuukausipalkka. En oikeastaan tekisi paljon muutakaan sellaista, jossa palkka riippuisi esim. säästä tai jos työnantaja muuttelisi työaikoja jatkuvasti oman mielensä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Muuten raja menee siinä, että palkalla pitää pystyä elämään. Eli jos saisi vaikka jotain siivousta, mutta niin pieniä tuntimääriä, että palkka ei riittäisi elämiseen, en ottaisi vastaan. .

Tämä on se olennaisin pointti. En ota vastaan töitä, joilla ei voi taata edes minimielantoa. Niin kauan kuin Suomessa on järjestelmä, joka tukee taloudellisesti työtä vailla olevia, menee se näin.

Olen akateeminen ja ollut työelämässä parikymmentä vuotta ja tehnyt oman alan töitä lähes koko tämän ajan, joskaan en täyttä päivää. Sen sijaan jos Suomessa ei olisi työttömyysturvaa, ottaisin vastaan tietenkin kutakuinkin kaikki hommat, joilla voisi itsensä elättää ilman hermoromahdusta ja sairastumista. En käsitä, että meillä on järjestelmä, joka on tällainen, että töitä ei aina kannata tehdä.

Varmaankin 90 % kaikista töistä on sellaisia, jotka eivät sovi minulle. On hyvin harvoja ammatteja, joita pidän mielekkäänä itselleni ja joita jaksan tehdä. En viitsi turhauttaa, väsyttää ja lopulta sairastuttaa itseäni hieman paremman elintason vuoksi.

Onneksi minulla on melko vakaa työpaikka.

Ennen valmistumistani olen tehnyt siivoushommia ja ollut kaupan kassalla. Kumpaakin voisin tehdä, jos elantoni riippuisi siitä. Varsinaisiin myyntihommiin en lähtisi. Olen aivan surkea sellaisessa, enkä varmasti saisi myytyä mitään kenellekkään. 

Tosiasia kuitenkin on, että olen tehnyt hirveästi töitä koulutukseni eteen juuri siitä syystä, etten esim. siivoushommissa halua koko elämääni viettää. Mielestäni työn on oltava mielenkiintoista ja haastavaa, mutta kyllähän sitä väliaikaisesti tekisi vähän tylsempääkin hommaa.