Muita naisia, jotka alkavat aina halveksua tapailemiaan miehiä?
En siis tiedä, onko vika minussa vai tapailemissani miehissä. Mutta alan aina jossakin vaiheessa jotenkin inhota heitä, heidän olemustaan, virheitään, maneereitaan, typeryyttään. Kunnioitus jotenkin siis vain aina karisee ajan myötä. Ja nämä negatiiviset tunteet liittyvät nimenomaan näiden miesten "miehisiin" ominaisuuksiin, tunneälyn puutteeseen jne. Varmaan parempi pysyä sinkkuna tai hankkia tyttöystävä.
Kommentit (10)
Jos sinulla olisi niitä inhottavia miehisiä ominaisuuksia, niin voisit ehkä itse hankkia mieleisesi miesystävän, mutta normaalisti nainen enemmänkin katsoo vierestä mitä hänelle itselleen tapahtuu kun mies laittaa tapahtumaan.
-Mies 29v + 1v-
Ongelmasi on lähinnä siinä että deittailet pelkkiä idiootteja. Mutta vakka kantensa valitsee.
Oletko ap pohtinut asiaa siltä kannalta, mitä omia ominaisuuksiasi et ole hyväksynyt? Usein vihaamme muissa ihmisissä sitä, mitä oikeasti vihaamme itsessämme. Onko sinulla esim. hyvin kehittynyt tunneäly vai tunnetko itsesi riittämättömäksi siltä osin?
Työkaverini vaihtaa miestä aika usein ja syynä juuri se, että miehistä löytyy aina jotain vikaa.
Itseäni saattaa alkaa ärsyttää esim. kynsien pureskelu, rivojen puhuminen liiallisesti, moukkamaisuus, vaikka alussa olisikin ollut kiinnostava tyyppi
Ehkä kuulun sinkkukaartiin minäkin.
.
En tiedä onko yleistä.
Äitini alkaa halveksumaan kaikkia ihmisiä jotka hän oppii tuntemaan. Arvostaa ja kunnioittaa vain vieraita. Mitä vieraampi ihminen hänelle on, sitä helpommin hän uskoo tämän esittämät argumentit.
Minusta tämä on outoa.
Lapsena luulin, että kaikki sukulaiseni ja muutkin läheiset ihmiset ovat jotenkin viallisia ja huonompia kuin muut. Onneksi olen itse kuitenkin huomannut että tällainen ajattelutapa ei ole avian terve.
En osaa neuvoa ap:ta. Alkoi vaan ahdistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap pohtinut asiaa siltä kannalta, mitä omia ominaisuuksiasi et ole hyväksynyt? Usein vihaamme muissa ihmisissä sitä, mitä oikeasti vihaamme itsessämme. Onko sinulla esim. hyvin kehittynyt tunneäly vai tunnetko itsesi riittämättömäksi siltä osin?
Olen joskus yrittänytkin pohtia että "projisoinko" jotakin. Vaikea sanoa...
ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko yleistä.
Äitini alkaa halveksumaan kaikkia ihmisiä jotka hän oppii tuntemaan. Arvostaa ja kunnioittaa vain vieraita. Mitä vieraampi ihminen hänelle on, sitä helpommin hän uskoo tämän esittämät argumentit.
Minusta tämä on outoa.
Lapsena luulin, että kaikki sukulaiseni ja muutkin läheiset ihmiset ovat jotenkin viallisia ja huonompia kuin muut. Onneksi olen itse kuitenkin huomannut että tällainen ajattelutapa ei ole avian terve.
En osaa neuvoa ap:ta. Alkoi vaan ahdistamaan.
Sorry ahdistamisesta!
ap
Sen sanoi jo koomikko Croucho Marx aikoinaan 'En halua olla sen klubin jäsen, mihin minut hyväksytään jäseneksi'.
Mulla on ollut tuota joidenkin kanssa, ja olen ajatellut että se johtuu siitä että mies ei vaan ole ollut oikea. Se tunne on ollut alitajuisella tasolla, niin että en ole oikein osannut sanoa että mikä tarkkaan ottaen se on miksi ei ole oikea, mutta on vaan ärsyttänyt enenevässä määrin, ilman järjellistä syytä. Kai se alitajunta on yrittänyt jotain kertoa.
Lopulta kun oikea löytyi, niin hänen kanssaan ei ole tullut tuota ilmiötä ollenkaan, päinvastoin, olen oppinut ajan myötä rakastamaan niitäkin hänen piirteitään jotka alkuun ärsytti kuten hitautta ja rauhallisuutta.
Voi olla kiintymyssuhdehäriö tms. liittyä siihen ettet pysty psykkisesti päästämään heitä niin lähelle.
Ellei sitten ne naiset oikeesti oo se mikä kiinnostaa.