Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä tästä yli romahtamatta?
03.12.2015 |
Eli klassinen tilanne. Minua ahdistaa kun lapset jo isompia, ja haluaisin vielä pienen. Mies ei halua. Tästä eilen käytiin tiukka keskustelu. Pahoilla mielin olen yhä. Tästä alkaa vaan oma vanhuus, ja se kun lapset lähtevät. Se mukava lapsiperhe-elämä jää taakse. Ja tietenkin oma ikäkin luo pahaa oloa. On jo niin vanha, että ei se lapsen ssaaminen edes onnistuisi. Kriisejä vähän joka suuntaan nyt.
Kommentit (51)
Täälä palstalla saa vain tukea jos on samaa mieltä kuin valtaosa vastaajista. Tai muuttaa mieleipidettään vastaajien mielenmukaiseksi. Olen tämän johdatelun kokenut jo monta kertaa kun olen tänne aloituksia tehnyt. Mutta eipä tuo haittaa. Tosiaan mulle riitti tuo yksi, joka koki samaistumista tilanteeseeni. Kiitos hänelle! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti unohda!
Olen itse 50v. ja lapset on 11ja 14v. Kuule noissa teineissäkin on hommaa.
Nukkumaan, tehkää läksyt, onko kokeisiin luettu, kaikki lentää oman huoneen lattialle ja jne.
Ei hitto jos tässä olisi vielä kolmas lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen itseni tosi vanhaksi ja tyhmäksi kun luen näitä vastauksia. Ei mua ilahduta ajatus lapsenlapsista, eikä sijaistoiminnasta. Eikä ajatus, että kivä on vanheta. Parempi lopettaa tämä kirjoittelu. Aika monilla ikäisilläni on kuitenkin pienet lapset ja ovat kaikkea muuta kuin mummoja. Ap
Ap sinulla on (etenkin meille naisille tyypillinen) neljänkympin kriisi. Täältä av:ltakin löytyy useampi ketju aiheeseen liittyen. Vanheneminen on ihan perseestä, mutta totuus on se, että lapsen saaminen ei sinua yhtään nuoremmaksi tee. Tässä vanhetaan, eikä muuta voida. Vittumaista, mutta minkäs teet. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin kriiseilyn jälkeen helpottaa. Tsemppiä.
Been there, done that.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti unohda!
Olen itse 50v. ja lapset on 11ja 14v. Kuule noissa teineissäkin on hommaa.
Nukkumaan, tehkää läksyt, onko kokeisiin luettu, kaikki lentää oman huoneen lattialle ja jne.
Ei hitto jos tässä olisi vielä kolmas lapsi.
Jatkan vielä lisää... Ei siis tehty kolmatta, kun olin myös 40v. No nyt meillä kolme ragdoll kissaa ja niihin purkaan hoivaviettiä ja ei jäädä yksin, kun pojat lähtee pois.
Mies olisi suostunut kolmanteen mutta itse vaan miettisin ja järki sanoi että ei.
Osittain nämä ihmiset on oikeassa, keksi korviketta sille kolmannelle lapselle.
Lisäksi sun mies on oikeassa. Lapset on väsyttäviä vaikka rakkaita ovatkin.
Sain siis kuopuksen 38 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen itseni tosi vanhaksi ja tyhmäksi kun luen näitä vastauksia. Ei mua ilahduta ajatus lapsenlapsista, eikä sijaistoiminnasta. Eikä ajatus, että kivä on vanheta. Parempi lopettaa tämä kirjoittelu. Aika monilla ikäisilläni on kuitenkin pienet lapset ja ovat kaikkea muuta kuin mummoja. Ap
Ap sinulla on (etenkin meille naisille tyypillinen) neljänkympin kriisi. Täältä av:ltakin löytyy useampi ketju aiheeseen liittyen. Vanheneminen on ihan perseestä, mutta totuus on se, että lapsen saaminen ei sinua yhtään nuoremmaksi tee. Tässä vanhetaan, eikä muuta voida. Vittumaista, mutta minkäs teet. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin kriiseilyn jälkeen helpottaa. Tsemppiä.
Been there, done that.
50v. kriisi vasta kauhea onkin. Vaihdevuodet ja kaiken mailman seulonta kokeet. Et voi uskoa et 40v. ei ole mitään siihen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sinun asiasi ei ole nyt olla itsekäs. Olla nyt kuuskymppisenä lapsesi ylppäreissä, ehkä 7-kymppisenä pikkulasten mummona... ei olisi kiva lapselle eikä lapsenlapsille, eikä tästä kriisistä selvittyäsi itsellesikään. Aikansa kutakin. Sinun täytyy vain koota rohkeutta astua seuraavaan elämänvaiheeseen. Elämä on matka, etkä voi pysähtyä vaikka haluaisitkin.
Käsittämätöntä että joku täällä sanoo et 40v liian vanha vanhemmaksi! Mun isä oli 40 kun synnyin, äiti 36. En ikinä ole ajatellut että ompa kamalaa kun vanhempani ovat niin vanhoja.. Isäni oli jo melkein "kuuskymppinen " kun juhlin lakkiaisia, mitä outoa siinä on.. Mulla on paljon ystäviä jolla on vielä vanhemmat vanhemmat. Ihan yhtä itsekkäistä syistä 20, 30 tai 40 vuotias lapsen hankkii, ainahan ne syyt on itsekkäitä. Törkeän yksisilmäistä ja totaalisen tietämätöntä täällä selittää että olisi outoa kuusikymppisenä juhlia lapsensa ylppäreitä! On todella paljon vanhempia, etenkin isiä jotka on reilusti 40 kun saavat lapsia. Minusta ap:n kannattaa pohtia asiaa ja kuunnella itseään, mutta myös keskustella enemmän miehen kanssa. Miehesi ei varmasti tarkoita loukata sillä että lapset olisivat väsyttäviä, kyllä kai hän kuitenkin todella kovasti omia lapsiaan rakastaa ? Mutta ehkä hän tosiaan nauttii elämästään nyt kun lapset on isompia ja olisiko hänellä enemmän sisältöä elämässä, kummalla teillä on enemmän harrastuksia esim? Tälläisiä ajatuksia tuli mieleen, kannattaa pohtia mistä syistä todella sen lapsen haluaa jos se on elämän täytettä, voi olla ettei tyhjä olo katoakaan. Jos se on aitoa lapsen halua ja vauvakuumetta, eikö se ole vaan ihana asia. Niin ja vielä se että mummuni oli lähes 44 v kun sai isäni, ja mummuni eli 96 -vuotiaaksi, hyvin ehti mummuilla vielä siinä vaiheessa useamman vuosikymmenen :) tsemppiä ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Sulla on keski-iän kriisi. Luulet, että haluat lasta eli otat sen asian tähän ikäänkuin syyksi, mutta tosiasiassa sulla on vanhenemisen pelko. Ei ole mikään ratkaisu hankkia lasta, vaan elää tuon kriisin läpi. Osa tuossa on biologistakin, eli luonto yrittää saada sukukypsyyden loppumetreillä naiselle tuon tunteen, että nainen lisääntyisi ja turvaisi lajin jatkumisen.
Mutta sinun asiasi ei ole nyt olla itsekäs. Olla nyt kuuskymppisenä lapsesi ylppäreissä, ehkä 7-kymppisenä pikkulasten mummona... ei olisi kiva lapselle eikä lapsenlapsille, eikä tästä kriisistä selvittyäsi itsellesikään. Aikansa kutakin. Sinun täytyy vain koota rohkeutta astua seuraavaan elämänvaiheeseen. Elämä on matka, etkä voi pysähtyä vaikka haluaisitkin.
Ap tulee olemaan jo nyt mummo vasta 7 kymppisenä, jos lapset eivät ole edes murrosiässä nyt. Lapsia saadaan jatkuvasti myöhemmin ja myöhemmin ja vähemmän. Harva enää tänä päivänä hoitaa lastenlapsiaan, koska ovat niin vanhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta sinun asiasi ei ole nyt olla itsekäs. Olla nyt kuuskymppisenä lapsesi ylppäreissä, ehkä 7-kymppisenä pikkulasten mummona... ei olisi kiva lapselle eikä lapsenlapsille, eikä tästä kriisistä selvittyäsi itsellesikään. Aikansa kutakin. Sinun täytyy vain koota rohkeutta astua seuraavaan elämänvaiheeseen. Elämä on matka, etkä voi pysähtyä vaikka haluaisitkin.
Käsittämätöntä että joku täällä sanoo et 40v liian vanha vanhemmaksi! Mun isä oli 40 kun synnyin, äiti 36. En ikinä ole ajatellut että ompa kamalaa kun vanhempani ovat niin vanhoja.. Isäni oli jo melkein "kuuskymppinen " kun juhlin lakkiaisia, mitä outoa siinä on.. Mulla on paljon ystäviä jolla on vielä vanhemmat vanhemmat. Ihan yhtä itsekkäistä syistä 20, 30 tai 40 vuotias lapsen hankkii, ainahan ne syyt on itsekkäitä. Törkeän yksisilmäistä ja totaalisen tietämätöntä täällä selittää että olisi outoa kuusikymppisenä juhlia lapsensa ylppäreitä! On todella paljon vanhempia, etenkin isiä jotka on reilusti 40 kun saavat lapsia. Minusta ap:n kannattaa pohtia asiaa ja kuunnella itseään, mutta myös keskustella enemmän miehen kanssa. Miehesi ei varmasti tarkoita loukata sillä että lapset olisivat väsyttäviä, kyllä kai hän kuitenkin todella kovasti omia lapsiaan rakastaa ? Mutta ehkä hän tosiaan nauttii elämästään nyt kun lapset on isompia ja olisiko hänellä enemmän sisältöä elämässä, kummalla teillä on enemmän harrastuksia esim? Tälläisiä ajatuksia tuli mieleen, kannattaa pohtia mistä syistä todella sen lapsen haluaa jos se on elämän täytettä, voi olla ettei tyhjä olo katoakaan. Jos se on aitoa lapsen halua ja vauvakuumetta, eikö se ole vaan ihana asia. Niin ja vielä se että mummuni oli lähes 44 v kun sai isäni, ja mummuni eli 96 -vuotiaaksi, hyvin ehti mummuilla vielä siinä vaiheessa useamman vuosikymmenen :) tsemppiä ap:lle!
Eli mummusi oli 84, kun sinä synnyi. Ehtihän toki ihan monta vuosikymmentä olla yökyläilemään ottava mummo... Ei 4 kymppisellä ole enää mitään asiaa lisääntyä.
Ap, sinusta tuntuu tyhjältä, koska olet sisäusesti tyhjä. Yrität täyttää tätä tyhjyyttä lasten kautta.
Ja syy, miksi olet tyhjä on se, että et ole yhteydessä omaan sisimpääsi. Ei meistä monikaan ole ennenkuin jokin kriisi pakottaa siihen. Siksi aina näkee, kun avioeron läpikäynyt nousee hehkuun. He löytävät siinä kriisissä itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täällä on monta katkeraa mammaa jotka eivät itse uskaltaneet kuunnella toivettaan ja tehdä vielä iltatähteä nelkyt veenä.. Sit pitää yrittää muitakin saada luopumaan omasta haaveestaan! 40 ei ole liian vanha äidiksi eikä 45 myöskään. Ikä ei tässä asiassa merkihe vaan se, mistä syistä lasta vielä haluaa!! Ja kumma kun jokainen puhuu että mites sitten isovanhemmuus, helvetti? Isovanhempia vartenko lapsia tehään ? Tai tehään vaan jos on isovanhemmat hoitamassa? Tajuatteko kuinka monella ihmisillä ei ole isovanhempia ollenkaa! Urpot
Miksi haluat tehdä lapsia, jos oma elämäsikin on noin surkeaa? Mitä jos joku lapsistasi jää lapsettomaksi; onko hänen elämänsä täysin turha? Kuulostat todella rasittavalta.