Pieni lapsi hankaloittaa suhdetta

Olen 20v nainen, jolla on omat opiskelut vielä kesken. Aloin puoli vuotta sitten seurustelemaan 22v miehen kanssa, joka on yh-isä (niin harvinaista kuin se onkin) 2vuotiaalle lapselle. Poikaystävälläni on omatkin koulut vielä kesken ja käy sitä lapsen ollessa päiväkodissa. Mies kantaa hyvin vastuunsa vanhempana, mutta...

En ole itse koskaan ollut tekemisissä pienten lasten kanssa ja minulle tuottaa hankaluuksia olla lapsen lähellä ja hänen kanssaan. Minusta tuntuu niin väärältä olla mustasukkainen pienestä lapsesta, jolle isän huomio on ehdotonta ja tärkeintä. On vaikeaa olla pariskuntana lapsen edessä, sillä lapsi on hyvin mustasukkainen itsekin ja jos olemme vaikka antamassa edes nopeaa suukkoa ohimennen niin hänen lapsi alkaa huutaa mustasukkaisena. Tämän vuoksi tunnen olevani jäänyt aina ulkopuoliseksi kun lapsi on läsnä ja voi olla, että olen itsekin silloin erkaantunut, sillä en tahdo lapsen luulevan että vien häneltä isän.

Kuten jo sanoin, kokemuksia lapsista minulla ei ole. Onko tämä mustasukkaisuus väärää? Mitä minä voin tehdä? Minua ahdistaa hyvin paljon, mutta minä välitän kyseisestä miehestä todella. Tunnesidettä lapseen ei ole vielä kehittynyt, mutta olen myös leikkinyt hänen kanssaan ja yrittänyt luoda kontaktia. Haluaisin vain pystyä olemaan normaalisti ahdistumatta kun lapsikin on läsnä. Olen yrittänyt puhua asiasta miehen kanssa, mutta hän sanoo vain, että mitä hän voi tehdä. Mitä me voimme tehdä? Miten saamme tämän jutun toimimaan myös lapsen kanssa.. ?