Taivaan ja kuolemanjälkeisen elämän kieltäminen lapselta

Vierailija

Lueskelin tässä tenttiin ja lukemani aineisto herätti kysymyksen kuoleman selittämisestä lapselle. Miten ne vanhemmat selittävät lapsilleen kuoleman, jotka eivät usko taivaaseen tai jotka eivät halua lastensa uskovan taivaaseen? Mikä on lasten reaktio?

Olen itse agnostikko tai ehkä jopa ateisti, enkä haluaisi syöttää edes lapselle pajunköyttä taivaasta, mutta toisaalta mietin, millainen järkytys pienen lapsen on kuulla, että elämä päättyy kuolemaan ja kuolema on lopullista.

Sivut

Kommentit (50)

Vierailija

Ollaan kyllä lapsen kanssa puhuttu kuolemasta, mutta en ole kokenut ongelmalliseksi sitä, että taivasta ei ole. Olen sanonut, että kuoleman jälkeen ruumis maatuu ja palaa ekosysteemin kiertokulkuun.

Vierailija

Hyvin luonnollisesti suhtautuvat. Kasvatamme koiria, ja ensimmäistä kertaa lapset on elämässään kohdanneet eläimen kuoleman. Emme ole selittäneet mitään sateenkaarisilloista tai tuonpuoleisista, vaan vain että jokaisella on aikansa olla olemassa, ja jokaisella aikansa lakata olemasta. Lapsille se on ollut ihan luonnollista, jännää, ei kammottavaa.

Ja ihan sama on ollut ihmisten kuoleman kohdalla, ei se lapsille ole ollut sen ihmeempää kuin eläimen kuoleminen noin siis filosofisena kysymyksenä. Ikävä toki voi tunneperäisesti olla kova niin läheistä eläintä kuin ihmistä. Mutta ainakin meillä lapset ei tunnu pitävän ihmisiä sen erilaisina kuin eläimiäkään, niin että ihmisen kuolema tarvitsisi jonkun jatkuman tuonpuoleisessa mutta eläimen ei. Isoisän kuoleman jälkeen varsinkin tytär, joka oli silloin 4-vuotias, kovasti pohti kuoleman asiaa omalle kohdalleenkin, mm. fantasioi arkussa olemista, mutta ilman mitään pelkoa.

Vierailija

Lapsen kanssa voisi ehkä jutella siitä millaisia uskomuksia siitä on. Toiset uskoo taivaaseen, toiset uudelleen syntymiseen. Energian määrä on vakio, että kaippa se kuolleen ihmisen energia jatkaa elämää jossain muodossa? Ehkä kauniina puuna? Lapsi voisi ehkä itse muodostaa lohduttavan käsityksen, kun siihen annetaan vähän välineitä. Itse ajattelin lapsena että tähdet on ikkunoita taivaaseen ja mummo katsoo minua sieltä.

Vierailija

Mielenkiintoista. Miten uskovaiset vanhemmat selittävät kuoleman pienelle lapselle? Eikö uskovaisten selityksistä voisi vain jättää sen viimeisen pätkän pois?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko se lapselle todella järkytys? 

Niin, en tosiaan tiedä! Sekin olisi kiinnostavaa kuulla, että ovatko lapset milläänsäkään totuuden kuullessaan. Monesti tuntuukin, että puheet ja selitykset taivaasta tuovat turvaa lähinnä vanhemmille.

Ap

Vierailija

Minä olen kertonut, että se, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, on mysteeri.

Olen kertonut, että ihmisen ruumis palaa takaisin luonnon suureen kiertokulkuun ja ihmisen perintö säilyy lapsissa ja niissä, jotka jäävät jälkeen.

Olen sanonut, ettei minulla ole vastausta, mutta kertonut siitä miten eri uskontokunnat asiasta ajattelee. Koska olen ajatellut, että pienelle lapselle se on ehkä lohdullisempaa kuin se että kerron kuoleman olevan henkilökohtaisesti lopullinen loppu, mutta ei sillä enää itselle ole väliä.

Elämä on se, jolla on merkitystä. Ja toivon, että kuolema tulee itse kullekin silloin, kun siihen on valmis.

Ai niin, vielä se  yksi vastakysymys: missä olit, ennen kuin synnyit? Kuolema on vastaava tila.

Vierailija

Miksi se olisi järkytys ja shokki? Onko sekin järkytys kuulla miten me tänne synnytään? Jos ei siitä tehdä isoa numeroa, ei se ole mitään muuta kuin normaali elämään kuuluva asia.

Vierailija

Lapset sopeutuvat asiaan ja oppivat kyllä pitämään luonnollisena. Enemmän he pelkäävät silloin, kun heidät on peloteltu helvetin lieskoilla ja kerrottu että taivaaseen pääsee vain parhaat.

Vierailija

Minä itse en lapsena uskonut, jokainen on syntyään pakana\ateisti. Helvetillä sitten peloteltiin että piti rippikoulu käydä ja raamattu lukea, kunnes käsitti uskovien kusetuksen.

Vierailija

Jos lapsi on sen verran iso, että tietää jo ettei hän itse ole ollut aina olemassa, olen sanonut että ehkä kuoleman jälkeen on samanlaista kuin ennen syntymää. Minusta se on selkein ja luultavimmin vähiten väärää infoa sisältävä tapa. Selkeä lapselle, koska hänelläkin on oma kokemuksensa siitä, miltä tuntuu ajatella ettei itse ole ollut olemassa. Ja ollaan lapsen kanssa siinä tasavertaisia, sen enempää en minäkään tiedä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat