Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko joillekin oikeasti yllätyksenä, että lihavienkin täytyy syödä pysyäkseen hengissä?
02.12.2015 |
Olin tuossa pari vuotta sitten silloisen poikaystävän ja hänen äitinsä kanssa syömässä. (Olemme kaikki normaalipainoisia) yhdessä pöydässä istui lihava nainen ja poikaystävä ja äitinsä alkoivat supista "No ei ihme että tuokin on tuon näköinen, ei taideta saada annoksiamme ollenkaan kun on varmaan syönyt paikan jo tyhjäksi" vaikka nainen söi salaattia :D
Ja nyt kun olin tutun kanssa (4v lapsemme ovat kavereita) kaupassa ja erään lihavan naisen korissa oli ihan normaalia ruokaa, jotain jauhelihaa ja maitoa sieltä erotin, en nyt jäänyt kyyläämään. Niin tuttu törkkäsi minua kylkeen, osoitti naista ja sanoi "No tuokin varmaan kiilaa kassajonossa eteen että pääsee äkkiä syömään"
Olin vähän kysymysmerkkinä ja sanoin että kai kaikenkokoisten ihmisten täytyy syödä pysyäkseen hengissä niin tuttu sanoin "No mutta noin paljon"
:D Korillinen ruokaa ja mistä hän sen voi tietää moniko siitä syö tai kuinka usein tämä henkilö käy kaupassa. Onko kukaan havainnut samaa?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
On tuttua!
Olen läskistynyt 20 kiloa kahdessa vuodessa, ihan vain seurustelun takia. Eli ruokavaliooni on vaan tullut mukaan satunnaiset sipsit ja karkit, juoksuharrastus ja kunnon vuoksi pyöräily on vähentynyt kun muru on sellainen tietokonenörtti jota ei saa raahattua mukaan liikkumaan sitten millään..
Huvittaa vain kun on jotain sosiaalisia tilanteita, niin aina joku alkaa muistuttaa juuri minua niiden herkkujen ottamisesta. Siis jos kaikki käy sipsikulholla se on suurilta osin ihan fine, kunhan minä en edes maista. Tai jos porukka tilaa useamman makuista pizzaa illanvietossa, kaikki on skipannut päivällisen ja nälkäisiä niin minä olen porukan ainut, keneltä kaikkien makujen maistaminen on kiellettyä.
Tekisi mieli halata sua, älä välitä ja vaikutat hyvältä tyypiltä.
-mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei lihavia vain... ammuta pois LIKAAMASTA silmämuniemme pyyhkimää näkökenttäämme? :( Näkökenttämme on sentään ainoa näkökenttä mikä meillä on ja jostain syystä nämä LÄSKIPALLEROT katsovat oikeudekseen lyllertää tähän ainokaiseen näkökenttäämme :(:((
Tyttöystäväni on kulinaristi ja elämäntapanautiskelija, ruoka ja herkut lähellä sydäntä. Hieman pyöreä, mutta just hyvä ja tuntuu muutenkin olevan hauskaa. Ehkä se kuitenkin on tärkeämpää, että viihtyy omissa nahoissaan, kun se skitsofreeninen vaakaan tuijottelu.
Varmaan joku idiootti hänenkin ostoksia tuijottelee, kannattaisiko hommata elämä jos toisen syömiset kiinnostaa noin kovasti.
Olen todellakin huomannut saman. Todella usein saan kuulla julkisella paikalla syödessäni, että "Lopeta tuo syöminen, että laihdut", vaikka söisin ihan normaalia ruokaa, en mitään epäterveellisiä herkkuja. Pitäisikö minun siis olla kokonaan syömättä suunnilleen ensi kevääseen asti, että laihtuisin koska varmasti siihen asti kestää, ennen kuin olen normaalipainoinen? Mitään en saisi syödä, enkä juoda edes vettä? Sitä paitsi olen laihtunut jo 18 kiloa ja silti saan kuulla monien tuttujeni suusta, että "Sinä se vain paisut ja paisut ja syö aina vain noita epäterveellisiä herkkuja", vaikka minulla olisi syötävänä esimerkiksi ruisleipä, salaattia tai hedelmä.
Vierailija kirjoitti:
Olen todellakin huomannut saman. Todella usein saan kuulla julkisella paikalla syödessäni, että "Lopeta tuo syöminen, että laihdut", vaikka söisin ihan normaalia ruokaa, en mitään epäterveellisiä herkkuja. Pitäisikö minun siis olla kokonaan syömättä suunnilleen ensi kevääseen asti, että laihtuisin koska varmasti siihen asti kestää, ennen kuin olen normaalipainoinen? Mitään en saisi syödä, enkä juoda edes vettä? Sitä paitsi olen laihtunut jo 18 kiloa ja silti saan kuulla monien tuttujeni suusta, että "Sinä se vain paisut ja paisut ja syö aina vain noita epäterveellisiä herkkuja", vaikka minulla olisi syötävänä esimerkiksi ruisleipä, salaattia tai hedelmä.
Älä välitä, kaikenmaailman idiootteja kun riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on niin hyviä kommentteja! Mä laihdutin normaalipainoon lievästä ylipainosta pari vuotta sitten. Ja mun kehon kommentointi olikin sitten yhtäkkiä kaikkien oikeus, tuntui että monet ajattelivat minun olevan onnistunut nyt ihmisenä kun en enää kanna ylimääräisiä kiloja mukanani.
Nyt hormonaalinen ehkäisy ja muuttunut elämäntilanne ovat tuoneet osan painosta takaisin, ja vaikka kuinka yritän olla välittämättä, häpeän kohdata vanhoja tuttuja, koska he todennäköisesti ajattelevat minun olevan luuseri vain koska olen taas lihavampi. Eli en niinkään kärsi omasta peilikuvastani, vain siitä mitä oletan muiden siitä ajattelevan. Ja oletukseni perustuu juuri tuollaisten ihmisten kommentteihin, joita tässäkin ketjussa on näkynyt.
On niin surullista, että ihmisen arvoa määritellään painon perusteella, ja todella surullista että annan sellaisten ihmisten vaikuttaa itsetuntooni. Toisaalta, ehkä surkeita ovatkin ne, jotka eivät pysty katsomaan sitä rasvaprosenttia syvemmälle? Yritän varmaankin muistaa sen seuraavalla kerralla kun joku fitnesstyttö katsoo minua säälivästi jos ostan evääksi sämpylän.
Täällä ollaan kyllä ihmeellisellä tavalla takerruttu tuohon ajatukseen, että "jo yksi ylimääräinen jogurtti päivässä aiheuttaa lihomisen". On ihan totta, että ihmisiä on aineenvaihdunnaltaan hyvin erilaisia. Varsinkin täällä Suomen kylmässä peräpohjolassa, jossa ravinnonsaanti on ollut niukkaa ja olosuhteet ankarat, on entisaikoina ollut valtaisan edullista olla "ruoan vilkaisustakin lihova", sellainen jonka keho käyttää joka ainoan ruoanmurusen hyödyksi ja jonka ei nykyisessä yltäkylläisyysyhteiskunnassa yksinkertaisesti tarvitse syödä paljon, että päivittäinen kulutus tulee täyteen.
Silti syöminen ja aineenvaihtunta on monimutkainen kokonaisuus. Näitä "yksi ylimääräinen jogurtti päivässä 5 vuoden ajan lihottaa 20 kg" -ihmisiä on, mutta he ovat vähemmistössä. Monelle entiselle syömishäiriöiselle on tuttu ilmiö, että mitä enemmän alkaa syömään, sitä paremmin paino pysyy kurissa. Kun itseään yrittää laihduttaa koko ajan ja keskittyy sen yhden jogurtin, rasvasipaisun tai maitodesin tiristämiseen pois päivittäisestä ruokavaliosta, tuleekin todellisuudessa syöneeksi alle normaalikulutuksensa ja seurauksena on usein repsahdus ahmimaan. Sitten kompensoidaan uudella laihdutusyrityksellä.
Väittäisin, että suurempi osa ylipainoisista on niitä, joilla on tavalla tai toisella kompleksinen suhde ruokaan (ahmimisineen/laihdutuskuureineen), kuin niitä joilla vain se yksi ylimääräinen jogurtti päivässä lihottaa. Tutustukaa biologisen normaalipainon (set point) käsitteeseen. Keho pyrkii pitämään itsensä normaalipainossa silloin, kun ihminen syö nälän ja kylläisyyden tunteita kuunnellen ja muut tekijät (esim. unirytmi ja stressi) ovat hallinnassa. Ihmisen painonsäätelyjärjestelmässä on siten "puskuri" joka tiettyyn rajaan saakka yrittää pitää kehon biologisessa painossa. On vaikea kuvitella, että pelkästään se yksi jogurtti voisi kaataa tämän järjestelmän, jos kaikki muu on kunnossa. Joillakin biologinen paino voi olla lievän ylipainon puolella, mutta oleellista kuitenkin on se, että ihminen saa syödä "vapaasti", niin kauan kuin kuuntelee kylläisyyttään. Silloin ei tarvitse kytätä jogurttien lukumäärää.
Mun mielestä yleensäkään ei tehdä päätelmiä minkään ostoksien perusteella. Paino on aika monimutkainen juttu, mutta jossain vaiheessa ne ylimääräiset kalorit tulevat. Syöminen on monimutkainen tunneasia. Tapa syödä on jokaisella omanlainen. Syömisen avulla käsitellään monenlaisia tunteita, kokemuksia ja jopa lapsuuden tapahtumia. Syömistapoja on vaikea muuttaa enää aikuisena. Sen vuoksi jotkut ovat lihavia. Varsinkin, jos heillä on taipumus lihoa helpommin kuin toisilla.