Mitä sitoutuminen on?

Vierailija

Mitä teille tarkoittaa sitoutuminen parisuhteessa? Millä tavalla ollaan sitoutuneita, jos ei asuta yhdessä? Ja onko sitoutumispelkoa oikeasti olemassa?

Kommentit (10)

Vierailija

Sitä että ollaan yhdessä ja rakastetaan toisiamme vaikka harrastettaisii seksiä muidenkin kanssa. Ei asuta yhdessä eikä muuteta, kumpikin erakkoluonne. Tavataan kuitenkin usein ja jutellaan melkein päivittäin. Ei luovuta toisistamme, mahdoton ajatuskin!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sitoutumispelkoa ei ole. JOs siltä tuntuu niin kohde on väärä.
Tämä on hyvä pointti. Väärä tyyppi, ei haluta sitoutua. Sopiva (en käytä tarkoituksella sanaa oikea) tyyppi, halutaan sitoutua. Sitä vaan ei kumpikaan osapuoli oikein halua kuulla tai sanoa, niin puhutaan sitoutumispelosta. 

Vierailija

Sitoutuminen on sitä, että haluaa rakastaa toista (myös ja etenkin käytännön tekojen tasolla) ja kunnioittaa häntä ja hänen ihmisarvoaan, myös silloin kun elämässä on huonompi vaihe menossa. Että ei lähde litomaan vain siksi kun ei juuri nyt olekaan kivaa. Rakentaa toisen kanssa yhdessä niitä unelmia, joihin molemmat ovat sitoutuneet, pitkäjänteisesti ja kärsivällisesti. Lähtee siitä, että järjestely on ikuinen, ja eteen tulevat vaikeudet ratkaistaan muulla keinolla kuin eroamalla. Auttaa toista ja antaa toisen auttaa itseään, jotta kaikki edellä mainittu olisi mahdollista.

Vierailija

Ei sitoutumiseen liity rakkaus mitenkään. Voin olla sitoutunut organisaatioonkin. Se tarkoittaa, että haluan meidän parasta, haluan tehdä töitä meidän eteen, enkä ihan vähällä luovuta meidän suhteen.

Vierailija

Sitoutumispelkoa ON oikeasti olemassa. Voin sanoa omasta ja lähipiirin kokemuksesta. Usein se liittyy joko siihen, että elämänvaihe on sellainen että tällä hetkellä ei koe hyväksi tai oikeaksi sitoutua, ei silti vaikka sopiva kumppani olisi sattunutkin kohdalle, tai sitten on entisistä parisuhteista (tai jopa lapsuudesta vanhempien suhteesta) niin karuja kokemuksia, että yksinkertaisesti pelottaa.

Eronneissa keski-ikäisissä miehissä tuntuu erityisesti olevan paljon näitä, jotka toisaalta haluavat kovin suhteeseen, aktiivisesti pyrkivät siihen, mutta sitten iskee kammo kun suhde alkaa syventyä. Pelkäävät sitä, että jos alkavat luottaa toiseen ja antavat itsensä syvästi rakastua, niin eivät henkisesti kestäisi jos toinen sitten loukkaa ja jättää. Monet näistä pystyvät ajan myötä voittamaan pelkonsa, jos joku sinnikäs jaksaa siinä rinnalla olla vaan, vaikka mies tempoilee lähestymisen ja loitontumisen välillä, välillä jopa eroten. Mutta kovin moni nainenhan ei jaksa. Itse kyllä jaksoin, 4 vuotta odotin että mieheni sai päätettyä haluaako olla enää kenenkään kanssa ja millä tavalla, ja haluaako olla minun kanssa. 

Sitoutuminen yleensä on minusta päätös olla yhdessä, huolimatta siitä ettei aina siltä tunnu. Lupaus siitä että suhde on jotain vahvempaa kuin tunneliitto, että yhdessä taistellaan vaikeidenkin aikojen läpi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sitoutumispelkoa ON oikeasti olemassa. Voin sanoa omasta ja lähipiirin kokemuksesta. Usein se liittyy joko siihen, että elämänvaihe on sellainen että tällä hetkellä ei koe hyväksi tai oikeaksi sitoutua, ei silti vaikka sopiva kumppani olisi sattunutkin kohdalle, tai sitten on entisistä parisuhteista (tai jopa lapsuudesta vanhempien suhteesta) niin karuja kokemuksia, että yksinkertaisesti pelottaa.

Eronneissa keski-ikäisissä miehissä tuntuu erityisesti olevan paljon näitä, jotka toisaalta haluavat kovin suhteeseen, aktiivisesti pyrkivät siihen, mutta sitten iskee kammo kun suhde alkaa syventyä. Pelkäävät sitä, että jos alkavat luottaa toiseen ja antavat itsensä syvästi rakastua, niin eivät henkisesti kestäisi jos toinen sitten loukkaa ja jättää. Monet näistä pystyvät ajan myötä voittamaan pelkonsa, jos joku sinnikäs jaksaa siinä rinnalla olla vaan, vaikka mies tempoilee lähestymisen ja loitontumisen välillä, välillä jopa eroten. Mutta kovin moni nainenhan ei jaksa. Itse kyllä jaksoin, 4 vuotta odotin että mieheni sai päätettyä haluaako olla enää kenenkään kanssa ja millä tavalla, ja haluaako olla minun kanssa. 

Sitoutuminen yleensä on minusta päätös olla yhdessä, huolimatta siitä ettei aina siltä tunnu. Lupaus siitä että suhde on jotain vahvempaa kuin tunneliitto, että yhdessä taistellaan vaikeidenkin aikojen läpi.

Päätös olla yhdessä ei vielä riitä. Minun ex-mieheni oli tehnyt sen päätöksen, mutta hänelle sitoutuminen tosiaan merkitsi ihan pelkästään sitä, että ei erota. Toisen kunnioittamiseen tai rakastamiseen hän ei mielestään ollut sitoutunut, vaan minua sai kohdella oman edun ajamiseksi ihan miten tahansa. Mielestäni avioliittolupauksessa on sanottu tarvittava: ollaan yhdessä, ja valitaan myös rakastaa ja kunnioittaa toista niin kauan kuin ollaan yhdessä. Se, mitä siinä ei sanota, on että ihmisen pitää rakastaa ja kunnioittaa ensin itseään, jotta voi onnistua tuon lupauksen täyttämisessä. Sitä mieheni alkoi ilmeisesti opetella vasta suhteemme loppuaikoina, ja jälki ei ollut sitten kovin nättiä.

t. 7

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat