Kuinka nopeasti yliopistosta voi valmistua?

Huoh miksi yliopistoihmisten pitää aina olla niin ylimielisiä ja dissata lähihoitajia aina kun mahdollista. On se vaan nii hienoa opiskella yliopistossa oi että. On myös monia ketkä sinne pääsisivät mutta ei kaikkia vaan kiinnosta lukeminen ja opiskelu, ei se aina ole älystä kiinni.

RIippuu todella paljon alasta ja pääaineesta. Monissa aineissa opetus on järjestetty niin, että tietyt edeltävät pakolliset kurssit on pakko suorittaa, ennen kuin pääsee seuraaville pakollisille kursseille.

Esim omassa pääaineessani on suoritettava ensin johdantometodikurssi (jäjrestetään kahdesti vuodessa) sen jälkeen prakticum (järjestetään kerran vuodessa) sen jälkeen kandiseminaari (kestää vuoden) sen jälkeen syventävienseminaari (kestää toisen vuoden). Näin voi teoriassa valmistua neljässä vuodessa, jos saa gradun omatoimisesti tehtyä samaan aikaan syventävien seminaarin kanssa (seminaarissa tehdään erikseen noin 30 sivun seminaariesitelmä, mutta sen voi toki tehdä graduaiheesta). Nopeammin ei vaan onnistu. Kaiken näiden pakollisten kurssien ulkopuolella voi toki tehdä sillä tavalla ja siinä tahdissa kuin huvittaa, vain nämä ovat läsnäolopakollista luokkahuoneopetusta pienryhmissä.

Kn yliopistoissa on alettu vaatia pedagogista suunnittelua, tämä pakkoaikataulutus valtaa alaa joka puolella. Vielä 5 vuotta sitten saattoi kandintutkinnon tehdä yhtä seminaaria lukuunottamatta kirjatentteinä tai kotiesseina edes käymättä yliopistolla, ja sitä myöten aikataulunsa sai kirstää tai leppoistaa ihan itse. Nykyään se ei onnistu, ei kumpaankaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa taidetaan valehdella noista nopeista ajoista...

Kysymys oli kuinka nopeasti on mahdollista valmistua ja mahdollista on valmistua todella nopeasti jos rahkeet riittävät. Useimmilla eivät riitä.

Pekka Himanen väitteli tohtoriksi 20-vuotiaana eli kyllä rakenteet joustavat, jos lahjoja ja halua riittää.

Tämä kuitenki ntapahtui joskus 20 vuotta sitten. Nykyään asiat ovat hieman toisin.

Vanhojen määräysten aikana jotkut juristit valmistuivat noin 2½ vuodessa, mm. eräs sukulaispoika. Vanhempi sukulainen ei uskonut sitä mahdolliseksi ja soitti tiedekunnan kansliaan, mistä vastattiin, että kyllä se on mahdollista!

On sitten toinen juttu, kuinka hyödyllistä on vetää kuminauha suoraksi ja vain keskittyä opintoihin. Totta, totta, rahaa säästyy, mutta elämä jää elämättä. Muuan nuori juristi, joka oli saanut tutkinnon äärimmäisen lyhyessä ajassa, kertoi, että kaduttaa, että hän keskittyi vain ja ainoastaan opintoihin. Valmistuessaan hän tunsi olevansa zombie, joka ei tiennyt ympäröivästä maailmasta mitään.

Ja vielä yksi näkökulma. Jos opiskelee hurjaa vauhtia, niin kuinka paljon siitä opitusta aineksesta todellisuudessa jää päähän? On nimittäin todettu, että mitä lyhyemmän ajan sisällä asiat pyrkii painamaan mieleensä, sitä nopeammin ne myös unohtuvat. Eikä riitä, että asiat pänttää päähänsä, sillä ne pitää myös sisäistää ja niitä täytyy osata soveltaa.