Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En tiedä otanko liian suuren askeleen aloittaessani uuden elämän?

Vierailija

Kaikki on niin vaikeaa ja mielipiteeni muuttuu miltein päivittäin. Olen innoissani mutta myös kovin peloissani.
Olen nuori ja muuttamassa yksin toiselle paikkakunnalle. Aloittamassa työt alalla, jolla en osaa juuri mitään. Olen valmistunut kyllä ammattiin mutta kokemusta ei ole juurikaan. Työpanostani on kyllä aina arvostettu missä olen ollutkin mutta itse en ole tyytyväinen ennen kuin osaan ja tiedän mitä teen ja siihen menee aikaa ennen kun opin talon tavoille.
Olen siis ottamassa todellisen riskin.
Mitä jos en pärjää? Jos ruoho ei olekaan vihreämpää aidan toisella puolella.
Olen ollut jo kauan hyvin masentunut ja suunnitellut itsemurhaa. Elämäni on hyvin sekaista ja kaikkea sairasta pariin vuoteen mahtuukin. Itsetuntoani on koeteltu ja itseluottamus kadoksissa. Makaan päivät ja mikään ei kiinnosta. Ihmisten ympäröimänä oleminen ahdistaa ja ympärilläni kuluu paljon alkoholia.
Pois lähteminen on upeaa kun mietin, mitä kaikkea pääsen jättämään taakseni.

Pelkään helvetisti, että tyrin kaiken vaikka saan nyt toisen mahdollisuuden elämässäni aloittaa kaiken alusta.
Pelkään, että töissä en menesty vaan päinvastoin, minusta ei pidetä. En salli itselleni töissä virheitä ja jännittäminen ja paineet ovat kauheat ja tiedän itsekin, että turhista jännittäminen huonontaa työsuoritustani mutta en voi sille mitään, että tahdon tehdä kaiken hyvin ja täydellisesti vaikka periaatteessa se on mahdotonta kun en osaa juuri mitään vielä.
Kohta uusi elämä tosiaan alkaa mutta en tiedä olenko valmis. Vaihtoehtojakaan ei kyllä ole ja olen kyllä onnekas ja otettu uudesta mahdollisuudestani joka tuli aivan puun takaa mutta samalla niin perkeleen kauhuissani.
Osaako joku kokenut ja vanhempi neuvoa minua tai kertoa esimerkiksi omista kokemuksistaan?

Kommentit (12)

Vierailija

Eiköhän se riski ole joskus pakko ottaa, parempi nyt kuin myöhemmin. Yleensä kaikki kääntyy parhain päin, ei tietenkään kukaan ole heti aluksi mestari. Kyllä kokeneetkin työntekijät joutuvat opettelemaan talon tavat yms. uudestaan, kun tulevat uuteen työpaikkaan. Jos et ota riskiä ollenkaan, tulet ikuisesti katumaan että et uskaltanut kokeilla.

Vierailija

Kaikkia jännittää uuden alussa, oli se sitten työpaikka, opiskelu tai ihmissuhde. Hyvin se kuitenkin menee. Tsemppiä!

Vierailija

Luonnollista jännittää tuossa tilanteessa.Huom.sun ei tarvitse olla täydellinen,koska ei muutkaan ole.Sinne vaan nyt,ota tilaisuus vastaan ja murehdi sitten jos oikeesti on aihetta.Nyt et voi ennustaa tulevaisuutta.

Vierailija

Aloittaessasi alusta uudelka paikkakunnalla, uudessa työssä/uudella alalla, täytyy muistaa olla extra-sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, jos haluas luoda itselleen uudet ihmiskontaktit ja tuttavapiirin. Tuskin kai haluat olla täysin yksin.
Huolestuin nimittäin vähän kun sanoit harkinneesi itsemurhaa - onko sinulla henkisiä voimavaroja riittävästi uusien ihmissuhteiden luomiseen töissä ja vapaa-ajalla?
Koska jos taas olet yksin siellä, sastat masentua vaan enemmän.

Vierailija

Mun mielestä tärkeintä olisi olla itselleen armollinen. Sun eka tehtävä uudessa työssä on oppia miten sitä tehdään. Voit oppia kyselemällä ja pyytämällä tukea. Työnantaja tietää kuitenkin työkokemuksesi ja opintosi, ei kukaan järkevä työnantaja kuvittele että nuori ihminen osaa kaiken heti. Ei kukaan odota, että kokenutkaan kaikkea tietää.

Joa sitten työnantaja odottaa kohtuuttomia, niin virhe on työnantajan päässä, ei sinun.

Vierailija

5 jatkaa vielä.Halusit kokemuksia.Olisin päässyt aikoinani MM-kisoihin...ajattelin,että mokaan.En uskaltanut mennä.Se isompi moka sitten oli,että en edes yrittänyt,vaan eliminoin itse omat mahdollisuudet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aloittaessasi alusta uudelka paikkakunnalla, uudessa työssä/uudella alalla, täytyy muistaa olla extra-sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, jos haluas luoda itselleen uudet ihmiskontaktit ja tuttavapiirin. Tuskin kai haluat olla täysin yksin.
Huolestuin nimittäin vähän kun sanoit harkinneesi itsemurhaa - onko sinulla henkisiä voimavaroja riittävästi uusien ihmissuhteiden luomiseen töissä ja vapaa-ajalla?
Koska jos taas olet yksin siellä, sastat masentua vaan enemmän.

Aloittajalle sanoisin, että olet mikä olet, oma itsesi, älä ala esittämään mitään extrasosiaalista tai ulospäinsuuntautunutta jollet sitä todella ole. Jos haluat olla yksinkin uudessa paikassa, se ei ole kamalaa. Tutustu ympäristöösi ja totu sen rutiineihin.  Tämä uusi elämä olisi kuitenkin elämistä, eikä olemista kuten ymmärsin sinun tämän "vanhan" elämän olevan. Ei kannata paineistaa itseään yhtään enempää vaan elä ilman turhia painolasteja tai vaatimuksia.

 Omaa itseäsi et pääse pakoon, muista se. Ainoastaan maisemaa voi vaihtaa (nopeasti). En suosittele tyhjää jahkaamista vaan raaka pros and cons ja vain olennaiset asiat todella merkitsevät. Ja edelleen muistuttaisin, että luultavasti meillä on vain tämä yksi esitys, elämällä ei ole kenraaliharjoitusta.

Anna mennä, lykkyä.

Vierailija

Ajattele niitä asioita, joissa olet tähän mennessä onnistunut ja jotka ovat tuottaneet hyvää mieltä. Ne voivat olla pieniäkin juttuja.

Olet saanut opinnot päätökseen ja valmistunut ammattiin, joka on jo iso asia. Sinulla on perusvalmiudet tehdä työtä, mutta vasta käytännön työ tuo kokemusta.

Elämänpiirisi muuttuu ja sen myötä voit jättää ikävät asiat taaksesi. Lapsena ja nuorena ei voi vaikuttaa siihen ympäristöön, jossa elää ja kasvaa eikä valita niitä ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä. Aikuisena voi ja se on yksi niitä aikuisuuden hienoja puolia :)

Vierailija

Jos tyydyt tuttuun ja turvalliseen, et mene elämässä eteenpäin. Uuvut ja tylsistyt vain ajan myötä.

Alussa tietysti pelottaa, ja tulet ihmettelemään, mitä minä täällä teen...katumus köy mielessä ennenkuin löydät paikkasi. Mutta tämä on normaalia, näin tapahtuu kaikille. Usko, että kaikki kääntyy parhain päin.

Kyllä sinä pärjäät. Kaikki ihmiset ovat sanalla viivalla, ja me muutkin olemme pärjänneet. Siksi myös sinä.

Vierailija

Ei tuo minusta ole mikään erityinen riski, siis aloittaa työt alalla, jolle on kouluttautunut. Eikö se ole juuri se mitä ihminen ihannetilanteessa tekeekin?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat