Lue keskustelun säännöt.
Kerroin vanhemmille raskaudesta ja sain päälleni hirveät syytökset.
01.12.2015 |
Olen 20-vuotias. Alusta asti on ollut selvää, että pidän vauvan. Vanhempani kuitenkin vain huusivat, vaativat lapsesta luopumista ja tivasivat, että enkö ole kuunnellut yläasteen terveystiedon tunneilla yhtään. Nyt itken yksin kotona, kun mieheni on töissä.
Mitä oikein teen?
Kommentit (17)
No jos haluat pitää lapsen, niin pidät.
Mitä miehesi on mieltä?
Jos hän haluaa pitää lapsen niin et ole sitten niin yksin.
Ja vanhempasi tottuvat kyllä ajatukseen ja lapsi kietoo heidät pikkusormensa ympärille.
Vastuu toki on sinun ja miehen , ei vanhempiesi.
Millaiset miehen vanhemmat ovat?
Teitpä niin tai näin, sinun on asian kanssa elettävä.
Opiskelu ym kyllä onnistuu lapsenkin kanssa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauan olet ollut miehesi kanssa yhdessä?
Niin, kannattaa sitä miettiä, pystytkö elättämään lapsen itse? Vanhemmat ajattelee sun parasta, ja ehkä toivoivat että hankit perheen kun olet opiskellut ja työelämässä jne.... maailmaan mahtuu lapsia 6vuodenkin päästä.
Otapa tuo ajatus sitten aloittaja kun tuo lapsesi alkaa olemaan teini-ikäinen. Jokainen vanhempi haluaa että omat lapset olisi onnellisia ja saisivat mahdollisimman ns helpon elämän ainakin ilman ennenaikaisesti saatuja lapsia jne. Vanhempasi ovat myös ihmisiä j heilläkin on oikeus tuntea niinkuin tuntevat.
On muuten todella outoa että täällä kehoitetaan laittamaan välit pikku vanhempiin. On todella aikuismaista joo. Kannattaa aloittajankin tehdä niin niin tietävät vanhempasi ainakin että et todellakaan ole valmis äidiksi vaan aivan keskenkasvuinen.
Vierailija kirjoitti:
Otapa tuo ajatus sitten aloittaja kun tuo lapsesi alkaa olemaan teini-ikäinen. Jokainen vanhempi haluaa että omat lapset olisi onnellisia ja saisivat mahdollisimman ns helpon elämän ainakin ilman ennenaikaisesti saatuja lapsia jne. Vanhempasi ovat myös ihmisiä j heilläkin on oikeus tuntea niinkuin tuntevat.
On muuten todella outoa että täällä kehoitetaan laittamaan välit pikku vanhempiin. On todella aikuismaista joo. Kannattaa aloittajankin tehdä niin niin tietävät vanhempasi ainakin että et todellakaan ole valmis äidiksi vaan aivan keskenkasvuinen.
Ne asiat kun voi esittää niin monella tavalla. Jos on huolestunut lapsensa pärjäämisestä jne. niin fiksuin tapa ottaa tätä esille ei ole vittuilemalla.
Toki 20v. on nuori, mutta samalla myös täysi-ikäinen ja vastuussa itse omista asioistaan. Omassa taloudessakin ilmeisesti jo asuu ja mieskin löytyy, joten mikä oikeus vanhemmilla on syytellä ja vittuilla?
Itse varmaan toteaisin, että ette sitten tätä "vahinkoihmettä" halua syntymän jälkeen nähdäkään jos asenne kerta on tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olet oikeasti aikuinen ja valmis äidiksi niin elät omaa elämääsi niinkuin haluat etkä ala heti itkemään kun joku on erimieltä kanssasi ja huutaa sinulle.
Onhan se pettymys jos vanhemmat eivät iloitse lapsenlapsesta mutta sen kanssa on vaan elettävä.
Mun äiti oli 21 saadessaan isoveljeni. Silloin, 60-luvulla, se ei ollut mitenkään erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elät (avo)miehesi kanssa yhteisessä kodissa ja elätätte itse itsenne, niin aika outo reaktio vanhemmiltasi. Oletko vielä opiskelemassa? Se voi aiheuttaa huolta, että opinnot jäävät kesken ja "roikkumaan" lapsen myötä?
Oma isäni ilmoitti aikoinaan (silloin kun asuin kotona), että maha pystyssä ei enää ole siellä asumista, vaan saan selvitä omillani. No, muutin kotoa 19-vuotiaana eikä ole lapsia vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otapa tuo ajatus sitten aloittaja kun tuo lapsesi alkaa olemaan teini-ikäinen. Jokainen vanhempi haluaa että omat lapset olisi onnellisia ja saisivat mahdollisimman ns helpon elämän ainakin ilman ennenaikaisesti saatuja lapsia jne. Vanhempasi ovat myös ihmisiä j heilläkin on oikeus tuntea niinkuin tuntevat.
On muuten todella outoa että täällä kehoitetaan laittamaan välit pikku vanhempiin. On todella aikuismaista joo. Kannattaa aloittajankin tehdä niin niin tietävät vanhempasi ainakin että et todellakaan ole valmis äidiksi vaan aivan keskenkasvuinen.Ne asiat kun voi esittää niin monella tavalla. Jos on huolestunut lapsensa pärjäämisestä jne. niin fiksuin tapa ottaa tätä esille ei ole vittuilemalla.
Toki 20v. on nuori, mutta samalla myös täysi-ikäinen ja vastuussa itse omista asioistaan. Omassa taloudessakin ilmeisesti jo asuu ja mieskin löytyy, joten mikä oikeus vanhemmilla on syytellä ja vittuilla?
Itse varmaan toteaisin, että ette sitten tätä "vahinkoihmettä" halua syntymän jälkeen nähdäkään jos asenne kerta on tuollainen.
Niin että kerta asenne on tuollainen niin pannaan välit sitten poikki? Ja vanhempien ei pidä vittuilla ja syytellä mutta se ns aikuinen lapsi voi tehdä niin vanhempiinsa päin ja on niin aikuinen eikä syyllistä eikä vittuile vanhemmilleen? Kyllä on taas kaksinaamaista.
Siinä kohtaa kun raskaudesta kertominen aiheuttaa huutoa tietää että ei ole aika tehdä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että kerta asenne on tuollainen niin pannaan välit sitten poikki? Ja vanhempien ei pidä vittuilla ja syytellä mutta se ns aikuinen lapsi voi tehdä niin vanhempiinsa päin ja on niin aikuinen eikä syyllistä eikä vittuile vanhemmilleen? Kyllä on taas kaksinaamaista.
Siinä kohtaa kun raskaudesta kertominen aiheuttaa huutoa tietää että ei ole aika tehdä lasta.
Välien katkaiseminen lopullisesti on varmasti liioiteltua. Mutta mikäli aikuisen, parisuhteessa elävän tyttären raskaus aiheuttaa huutoa, on ihan hyvä antaa kaikille aikaa rauhoittua. Niin itselle kuin vanhemmillekin. Ja mikäli vanhemmat eivät ensijärkytyksenkään jälkeen pysty hyväksymään lapsenlapsen syntymää, niin sitten ei jää paljon vaihtoehtoja.
Täällä toinen 20v odottaja. Todellakin olisin laittanut välit jäihin vanhempieni kanssa, jos olisin saanut paskaa niskaan raskauden takia! Me yritettiin puoli vuotta. Onneksi meillä vanhemmat todella iloisia, oma äitini jo malttamattomana odotti mummoutumista.
Älä ap huoli, vanhemmat sopeutuvat aivan varmasti tilanteeseen, kohta ihan innoissaan jo odottavat tulevaa lastenlasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ne leppyy vielä. Asia oli varmasti iso shokki :) Uskon että ne vielä innostuu asiasta vaikka aluksi pelästyvät ajatusta.
Onko reagointi tyypillistä vanhemmillesi? Ylipäätään kaikkiin asioihin parantaa haavat aika. Heidänkin pitää tottua ajatukseen. Kyllä minäkin äitinä toki haluaisin, että lapsilla talous kunnossa ja ammatti opiskeltuna ennenkuin alkaa lapsia saamaan. Niin on turvallisempaa. He haluavat parastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä oli syy vanhempien huutoon? AP:n ikä, elämäntilanne vai puolison ihonväri?
Aika erikoista. Mitä se sun vanhemmille kuuluu koska teidän perheeseen tulee lapsia? Maksaako ne teidän elämisen vai mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli syy vanhempien huutoon? AP:n ikä, elämäntilanne vai puolison ihonväri?
No eiköhän tuo ikä jo yksin riitä. Aivan naurettavaa että 20v alkaa äidiksi.
Pistät hetkellisesti välit poikki vanhempiisi, koitat nauttia raskaudesta ja ajatella positiivisesti. Älä anna vanhempiesi kommenttien lannistaa. Olet aikuinen ihminen, kykenevä omiin päätöksiisi ja jos vanhempasi eivät myöhemminkään muuta asennettaan, on tappio ainoastaan heidän kun eivät pääse tutustumaan lapsenlapseensa. Toivottavasti tuo oli kuitenkin vain hämmästynyt ensireaktio, vaikka minusta siinäkin on jo aihetta loukkaantua. Itse sain nyt 2-vuotiaan esikoiseni 21-vuotiaana ja kaikki suhtautuivat ihanasti, onneksi. Onnea raskauteen! ❤