Kielen vaihtaminen parisuhteessa

Asumme ulkomailla, mutta mieheni opiskelee taalla suomea iltakurssilla. Ehdottomasti annan pisteet hanelle, silla suomi on todella vaikea kieli! No, yritan oppimista auttaa esim. kysymalla jotain yksittaisia asioita suomeksi (joihin riittaa todella yksinkertainen kylla/ei vastaus) tai kaytetaan joitain suomalaisia sanoja esim. joulu, radio, viikonpaivat...

Kielen opetteleminen alkeista on vaikeaa aikuisena, itsellani ainakin tuottaa suuria ongelmia. Kaytamme paaasiallisena kielena englantia.

Tsemppia ap! Kaytat vaan suomea ihan rohkeasti ja tassa ketjussakin on tullut jo monia vinkkeja! Minusta tuo ns. sekakielen kayttaminen on vahiten stressaava tapa kayttaa kielta ja lisata sen kayttamista vahitellen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on suomalais-englanninkielinen perhe. Puhun itse yliopistotasoista englantia, olemme molemmat akateemisia. Jotta mieheni pääsisi samaan kielitaitoon suomen osalta kuin minä englannin osalta puhutaan varmastikin monesta monesta vuodesta. En minäkään vuodessa tai parissa kielitaitoani ole hankkinut. On aika kaukainen ajatus, että olisimme valmiita vaihtamaan kieltä ja puhumaan vuosikaudet helppoja asioita kuten "Ota pyykit narulta". Ihmiset, joilla ei ole asiasta mitään kokemusta eivät selvästikään harrasta parisuhteissaankaan syvällisiä keskusteluita. 

Olisin voinut kirjoittaa tämän viestin itse, tosin sillä erotuksella, että olemme tämän sankarin kanssa jo eronneet. Puhuin aikoinaan poikaystäväni kanssa englantia, vaikka hän osasikin suomea ihan hyvin. Kyllä mies esimerkiksi vanhempieni ja ystävieni kanssa puhui suomea, ja näissä tilanteissa mekin puhuimme keskenämme suomea. Vaikka miehen suomi olikin ihan hyvällä tasolla, niin ei hän suomeksi voinut vitsailla ja naljailla yhtään samalla tasolla kuin minä englanniksi. Suomeksi juttelu olisi tosiaan ollut tasoa "mentäisiinkö tänään kauppaan". Olisi ollut kovan työn ja tuskan takana saada miehen suomen osaaminen sille tasolle, että olisimme voineet käydä yhtä syvällisiä keskusteluja suomeksi, eikä meillä välttämättä kummallakaan olisi ollut intoa sellaiseen projektiin.

Japania puhuimme alkuun, sitten vuosia suomipainotteista sekakieltä ja nykyään vaikeimpia sanontoja lukuunottamatta suomea.

Kyllä se siitä lähtee kun jaksaa. Alussa tulee tietysti väärinymmärryksiä jotka myöhemmin huvittavat.

Aiemmin seurustelin ranskaa äidinkielenään puhuvan miehen kanssa, mutta tavatessamme ensimmäistä kertaa puhuimme englantia, joten pitkään se oli suhteen ainoa kieli. Puhuimme molemmat kuitenkin ranskaa ja englantia yhtä sujuvasti, joten pikkuhiljaa aloimme käyttää molempia kieliä sekaisin tilanteesta riippuen. Jos esim olimme tavanneet ranskankielisiä ystäviä päivällä saatoimme puhua automaattisesti loppuillan ranskaa. Kieli vaihtui ihan helposti, koska molemmat kielet olivat molemmille luonnollisia. Jos toiselle kieli on vaikea on tietenkin eri tilanne.

Nykyinen poikaystäväni on britti, ja puhumme siis englantia. Mies on kuitenkin oppinut/opetellut suomea hieman ja haluaisi puhua sitä. Suurinosa keskustelusta ei tietenkään onnistu suomeksi, mutta jos vaikka laitamme ruokaa voimme jutella siinä samalla englanniksi, ja sitten voin suomeksi sanoa "Annatko sipulin? Kiitos." ja puhua konkreettisemmista ja helpommista asioista suomeksi. Eli ei tietenkään kannata vaihtaa kieltä kokonaan, mutta helpoista asioista voi puhua suomeksi ja selittää sitten englanniksi jos ei ymmärrä. Siinähän sitä oppii ja ajan mittaa kielitaito karttuu! Emme kyllä varmaan koskaan tule puhumaan vain suomea vaikka mies oppisi kuinka, eikä minusta tarvitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

olen samassa tilanteessa.tuntui ihan kummalliselta,kun mies puhui suomea minulle

Niinpä! Just tuolta se tuntuu. Tuntuiko miehestäsi kummalliselta puhua sinulle suomea?

Entinen poikaystäväni puhui äidinkielenään venäjää, mutta puhuimme keskenämme enimmäkseen suomea. Osaan itse venäjää ja yritin sitä välillä puhua exälleni, mutta hän sanoi joskus, että hänestä tuntuu hankalalta puhua minulle venäjää koska ei tiedä mitä ymmärrän. Ymmärrän tuon kyllä täysin, joten uskon että tilanne ei ole ihan niin yksinkertainen...

Tapasin mieheni Espanjassa. Asuimme siellä ensimmäiset 5 vuotta.

Yhteinen kieli oli aluksi englanti, koska en osannut espanjaa mielestäni tarpeeksi hyvin.

Pikkuhiljaa kotikieli vaihtui espanjaksi, ihan vaan siten että asuimme siellä ja sitä kuuli koko ajan. En edes huomannut missä vaiheessa Rafael alkoi puhumaan mulle pelkästään espanjaa :-)

Kehotan sua puhumaan miehellesi suomea jos hän kerran haluaa sitä oppia. Jos ette aina tiedä sanoja, käyttäkää sitten vaikka englantia. Tai elekieltä.

Nykyään asumme Englannissa, mutta yhteinen kielemme on espanja. Lapsille toki puhun suomea ja Rafaelkin sitä jo ymmärtää :-)

Itsellä sama tilanne, tosin itse olen se mamu ja kielistä kumpikaan ei ole suomi. Tämä vieras kieli ei suju läheskään niin hyvin kuin englanti, joka on myös toisen puoliskon toinen äidinkieli. Jotenka vuosia on menty englannilla, ja puhtaasti siksi että vain englanniksi tuntuu että kommunikaatio ei mene ihan töks-tasolle. On siinä aika iso kynnys yhtäkkiä ruveta kuulostamaan 5-vuotiaalta rajoittuneen kielitaidon takia. 

Yleinen ongelma kuulemma.

Vierailija kirjoitti:

On aika kaukainen ajatus, että olisimme valmiita vaihtamaan kieltä ja puhumaan vuosikaudet helppoja asioita kuten "Ota pyykit narulta". Ihmiset, joilla ei ole asiasta mitään kokemusta eivät selvästikään harrasta parisuhteissaankaan syvällisiä keskusteluita. 

Juuri tämä mullakin oli ajatuksena. Jos keskustelut pysyisivät todella alkeellisina, ehkä voisikin vaihtaa kokonaan kieltä, mutta meille on esimerkiksi kehittynyt omanlaisiamme väännöksiä englannin sanoista, joita käytämme puhuessamme huvin vuoksi, ja jos tämänkaltaiset nyanssit jäisivät pois ja sanavarasto muutenkin pienenisi murto-osaan siitä mitä se on englanniksi, se muuttaisi koko suhten dynamiikkaa selvästikin.

-49

Meillä tehtiin amerikkalaisen eksän kanssa niin, että puhuttiin englantia ja heiteltiin sinne sanoja suomeksi. Tai lähinnä minä heitin, mies vasta myöhemmin. Esimerkiksi jos istuttiin aamupalapöydässä saatoin huikata, että "pass the maito" (niin typerältä kuin kuulostaakin) ja viitata maitopurkkiin päin, jolloin miehelle iskostui, että maito=milk. En tiedä onko oikeaoppinen tekniikka, mutta näin hän sitä Suomea oppi :D

Vierailija kirjoitti:

Heips! Seurustelen ulkomaalaisen miehen kanssa, jonka kanssa puhumme englantia. Asumme suomessa ja mies osaa vähän suomea. Hän haluaisi alkaa puhumaan kanssani suomea, mutta minusta se tuntuu jotenkin luonnottomalta ja vaikealta, koska olemme tottuneet puhumaan englantia. Onko täällä ketään, joka on samassa tilanteessa? Tai ketään joka olisi vaihtanut parisuhteessa puhuttua kieltä? Olisi kiva kuulla kokemuksia. Ja en nyt kaipaa mitään "en ymmärrä miksi ette puhu suomea" vastauksia, helppohan se on sanoa jos ei ole kokemusta...

Olen itse ollut joskus mamu, ja alkuun puhuttiin englantia sikäläisen miehen kanssa, mutta jotenkin se jossain vaiheessa ehkä huomaamattakin kääntyi paikalliseen kieleen, kun puhe alkoi itsellä sujua.

Olen kuullut, et jos kaksi suomenruotsalaista tapaa tuntematta toisiaan ennalta ja alkavat käydä keskusteluja suomeksi, he myös jatkossa käyttävät yhteisenä kielenään herkästi suomea, vaikka myöhemmin tulisi ilmi, että kummankin äidinkieli on ruotsi. Ei kielen vaihtaminen ole helppoa.

Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, et jos kaksi suomenruotsalaista tapaa tuntematta toisiaan ennalta ja alkavat käydä keskusteluja suomeksi, he myös jatkossa käyttävät yhteisenä kielenään herkästi suomea, vaikka myöhemmin tulisi ilmi, että kummankin äidinkieli on ruotsi. Ei kielen vaihtaminen ole helppoa.

Tsemppiä ap!

Moni suomenruotsalainen on kaksikielinen. Yhden vanhemman kanssa puhutaan yhtä kieltä, toisen kanssa toista. Serkkujen kanssa yhtä, toisten isovanhempien kanssa yhtä ja toisten kanssa toista, sisarusten kanssa yhtä jne. jne. Ei niitä kieliä helpolla muuta, vaikka kaikki osaisivat molempia kieliä.

Onhan miehesi helpompi oppia Suomea jos hän saa kuulla sitä ja harjoitella mahdollisimman usein.

Mikäs teitä estää vaikka viikko-viikko -systeemillä vuorottelemaan kieliä. :)

Minä puhun miehelleni suomea ja hän mulle ruotsia. Miksi te ette tekisi samoin? Sinä puhut miehelle suomea ja hän englantia takaisin, jos suomi ei suju. Kai sinä sentään osaat ilmaista itsesi suomeksi? Äidinkielelläsi?

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun miehelleni suomea ja hän mulle ruotsia. Miksi te ette tekisi samoin? Sinä puhut miehelle suomea ja hän englantia takaisin, jos suomi ei suju. Kai sinä sentään osaat ilmaista itsesi suomeksi? Äidinkielelläsi?

Jotenkin, kun olemme alusta lähtien puhuneet englantia, eri kielen puhuminen yhtäkkiä tuntuu luonnottomalta ajatukselta :/ Aivan eri asia jos olisimme puhuneet sillä lailla alusta saakka. Ja jos puhuisin suomea hänelle, joutuisin puhumaan kuin lapselle. Aikamoinen hyppy siitä, millälailla kommunikoimme nyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun miehelleni suomea ja hän mulle ruotsia. Miksi te ette tekisi samoin? Sinä puhut miehelle suomea ja hän englantia takaisin, jos suomi ei suju. Kai sinä sentään osaat ilmaista itsesi suomeksi? Äidinkielelläsi?

Jotenkin, kun olemme alusta lähtien puhuneet englantia, eri kielen puhuminen yhtäkkiä tuntuu luonnottomalta ajatukselta :/ Aivan eri asia jos olisimme puhuneet sillä lailla alusta saakka. Ja jos puhuisin suomea hänelle, joutuisin puhumaan kuin lapselle. Aikamoinen hyppy siitä, millälailla kommunikoimme nyt...

Enpä usko, ymmärtäminen on helppoa, vaikka itse ei osaakaan tuottaa puhetta sujuvasti sillä kielellä.

Meillä oli sellainen tilanne, että aloin seurustelemaan miehen kanssa, joka ei osannut kuin todella auttavaa englantia sekä omaa äidinkieltään jota minä en osannut yhtään eikä meillä siten ollut yhtään sujuvaa yhteistä kieltä. Olin vaihdossa hänen kotimaassaan ja kun tuli kotiinpaluun aika, päätinkin jäädä maahan vielä asumaan ja vietin siellä 5 vuotta.

Sinä aikana opin puhumaan sujuvasti ko. maan kielen, mutta alkuvuodet oli todella hankalia, meille kummallekin. Aluksi ei pystynyt puhumaan mitään muuta kuin yksinkertaisia lauseita ja meidän suhde muistutti enemmän lapsen ja aikuisen välistä suhdetta kuin kahden aikuisen. Olin turhautunut kun en pystynyt ilmaisemaan itseäni ja iltaisin aivot olivat niin ylikuormittuneet että purskahdin itkuun jos en ymmärtänyt jotain mitä hän mulle sanoi. En haluaisi missään tapauksessa elää sitä aikaa uudelleen!

Ap:n miehellä on kuitenkin aina mahdollisuus vaihtaa englantiin jos haluaa oikeasti ilmaista itseään mutta suomeksi ei osaa, niin saattaisi olla vähän helpompaa. Kokeilemallahan siitä selviää.

On taas tehty onglema asiasta joka ei ole ongelma. Itse puhun/me puhumme sekaisin useampaa kieltä koska olemme molemmat monikielisiä ja jos jotain sanaa ei muista kielellä A, voi napata sanan kielestä B, C, D...jne. Hyvin sujuu.