En saa mitään aikaan ennen iltavuoroa : ( päivästä menee puolet hukkaan!

Vierailija

Onko muilla vuorotyöntekijöillä tällaista? Työt alkaa kahdelta tai kolmelta, ja aamulla olisi hyvää aikaa tehdä asioita, mutta elimistö ei anna päivän alkaa. Jos erehdyn käymään vaikka lenkillä tai kaupoilla, iskee totaalinen väsymys ja kylmyys juuri kun pitäisi lähteä töihin. Aamuvuoroihin seitsemältä herääminen ei tuota ongelmia ja työpäivän jälkeen riittää energiaa lenkille, kaupoille ja mihin vaan.

Olen yrittänyt etsiä päivätöitä tai jotain ratkaisuja, mutta nihkeältä tuntuu. Kertokaa vinkkinne arvon vuorotyöntekijät??

Kommentit (10)

Vierailija

No mä en myös juurikaan tee mitään ennen iltavuoroja. Nukun myöhään, lueskelen ja kävelen töihin pidemmän kaavan kautta. Jos on monta iltaa peräkkäin niin kokkaan ja tiskailen vasta töiden jälkeen, kun ei ole kiire nukkumaan.

Vierailija

Hyvä tietää etten olekaan ainut "laiska." Tuntuu vaan, että elämä valuu hukkaan kun kyttään sohvalta kelloa ja mietin että vielä 8h työpäivä edessä : /
Olen myös aloittanut uuden urheiluharrastuksen, ja harmittaa, kun pääsen harrastamaan vain kahtena iltana viikossa!
Ap

Vierailija

Olen pohtinut itse samaa, en saa iltavuoroviikoilla juuri mitään aikaan. Minulla se menee pilalle jo senkin takia, etten malta nousta tarpeeksi ajoissa, vaan nukun johonkin kymmeneen asti, jolloin se aika meneekin jo ruuanlaittoon, kaupassa käyntiin ja eväiden tekoon ja johonkin rentoutumiseen ennen töihin lähtöä. Pitäisi malttaa töiden jälkeen mennä aiemmin nukkumaan ja nousta ajoissa, vaikka seitsemältä ja sitten vaikka nukkua ennen töihin lähtöä esim puoli tuntia-tunti. Ehkä tämä riippuu persoonastakin, itse olen aamutorkku ja nouseminen on vaikeaa, ellei ole pakottavaa syytä. Aamuvuoroon herään suht helposti, koska on pakko, vaikka olisi jäänyt lyhyeksi yöunetkin.

Vierailija

Kiitos kommenteista! Tänään taas iltavuoro tiedossa, enkä usko edes kauppaan "ehtiväni". Vieläkin yöpaidassa kahvikuppi kädessä. Huomista aamuvuoroa ja harrastuksia odotellessa. ..

Vierailija

Minun on vähän pakko tehdä asioita ennen iltavuoroa. Eli käyn kaupassa, siivoan ja hoidan kaikki kotityöt pois alta, käytän koiraa lenkillä, teen miehelle ja lapsille ruuan jne. Olen opiskelija ja aamuisin yritän myös tehdä kouluhommia pois ja käydä luennolla jos niitä on aamulla.  Töihin lähden yhdeltä ja usein multa on jo se päivän paras puhti mennyt muihin touhuihin siltä päivältä. Se tulee kuitenkin töissä takaisin ja siksi pidän iltavuoroista aivan erityisesti.  Tuntuu että niinä päivinä saan enemmän aikaan kuin aamuvuorossa, jolloin illalla ei tule tehtyä mitään järkevää.

Eli varmaan riippuu siitä luontaisesta rytmistä. Itse olen aina kadehtinut aamuihmisiä, itselleni on vaikeaa heräillä aikaisin ja laitella lapset hoitoon ja huolehtia muut hommat ennen töihin lähtöä. Siinä on liikaa touhua mun unisille aivoille.

Vierailija

Kuulostaa hassulta, kun itsellä täysin päinvastainen ongelma eli olen aamuvuoron jälkeen ihan vetämätön. Ennen iltavuoroa siivoan, lenkkeilen tai käyn asioilla.

lähihoitajakolmivuoroapainaen

Itse pääsen iltavuorosta 21:00 ja valvon johonkin 02:00 asti hääräillen kaikkea. Herään noin 12:00 aikaan ja 14:00 töihin. Tarviiko sitä niin ihmeellisiä keksiä kun on töitä? Itse otan paremmin aikaa itselleni sitten vapailla. :)

Vierailija

Nämä asiat eivät aina ole niin simppeleitä ammatinvalintakysymyksiä kuin luulisi. Itse esim tein päivätöitä samalla työnantajalla, kunnes ko. Pulju lakkautettiin ja meidät sijoitettiin muihin yksiköihin, ja iltavuoroihinhan siinä joutui. Jos olisin ollut fiksu silloin kun ammattia valitsin, olisin toki valinnut siten ettei tämmöinen olisi edes mahdollista. Virkeänä parikymppisenä kokemukset vuorotyöstä olivat vuoden baarityö välivuotena ja silloinhan se oli "yybersiistiä" kun ei ollut aamuherätyksiä ja töiden jälkeen vedettiin viinaa "huikeen ihanalla" työporukalla ja illalla taas töihin. Siihen elämänvaiheeseen se toki sopi.
Ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat