Jättäisitkö miehesi, jos hän alkoholisoituisi?

Jättäisin jo ennen tuota vaihetta.

Enpä ole jättänyt.

Jättäisin. Luultavasti jo ennen ku päästään tuohon pisteeseen.

Ainakin jos ei suostu edes yrittämään elämänmuutosta.

Enpä usko. Ei hänkään ole hylännyt minua tiukassa paikassa.

Todennäköisesti jättäisin. Olen itse alkoholistin lapsi, en halua omien lapsieni näkevän ja kokevan samaa.

Totta helvetissä jättäisin.

Jos hän pystyisi myöntämään, että alkoholi on ongelma ja yrittäisi raitistua, en jättäisi.

Todennäköisesti. Luultavasti. Jos ei siis lopettaisi juomista kokonaan. Koska alkoholisti VOI olla juomattakin. Oma valinta.

Luultavasti jo ennen.

No en, sussiunaa. 

traskausfetissimies kirjoitti:

No en, sussiunaa. 

 

Oho, en huomannut, että nimimerkit oli jo päällä :D

Mutta en jättäisi jos olisin nainen. Jos siis mies olisi muutoin hyvä mies. 

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko. Ei hänkään ole hylännyt minua tiukassa paikassa.

Näin juuri. Tuohan vastaisi sitä, että mies jättäisi naisensa jos tämä vaikka sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kauheaa ajatellakin. 

En jättänyt. Hän ei tuossa kunnossa ollut koskaan, mutta se päivittäin tissutteli ja toisinaan viikonloppuisin nappasi kännit, ei sammunut, ei oksentanut... 

Muutaman kuukauden kattelin ja otin asian puheeksi, että ootko miettinyt miten tuo elämä nyt tuosta sitten jatkuu.

Hän mietiskeli ja jättikin juomisen kolmeksi vuodeksi täysin. Sitten käytiin yhdessä pubissa pariin otteeseen puolen vuoden aikana ja satunnaiset n. kerran kahdessa kuussa juomiset tuli tavaksi kummallekin.

Niin mentiin muutama vuosi ja sitten tuli se eräs perhanan kerta, että MÄ olin juonut rähinäviinaksi ja oli niin pirunkiukkunen. Se ilta päätyi siihen, että mies täräytti mua nyrkillä päähän kahdesti.

Lyömisestä jäi isompi henkinen vaurio kuin fyysistä. ei mustelmaa ei mitään. Luottamus meni täysin.

Kumpikin myöntään oman vastuunsa tuon illan tapahtumista, kyllä mussakin oli syytä ja hänessä vielä enemmän.

Mä muutin hetkeksi toisaalle ja mies jäi lasten kanssa kotiin. Käytiin terapiassa erillämme ja yhdessä vuoden verran ja koko ajan tehtiin yhdessä duunia parisuhteen eteen.

Alkoholiin ei olla nyt kuuteen vuoteen koskettu, kumpikaan. Yhdessä ollaan oltu koko ajan, mutta kyllä noi kamalat pohjamudat käytiin läpi. Puolitoista vuotta asuttiin erillämme,. seurusteltiin ja olin lasten kanssa päivittäin yms.

Rankkoja aikoja, mutta niistä on toistaiseksi selvitty. Edelleen yhdessä ja rakkautta riittää.

18v melkoista kivirekeä toisinaan.

Asumusero ainakin tulisi.

Itsellänikin on ns. lasinen lapsuus ja vaikka isä ei ollutkaan väkivaltainen kännissä, jätti se silti jälkensä. En halua, että omille lapsilleni jää samanlaiset muistot lapsuudesta.