Isovanhemmat osallistuvat, mutta eivät ota hoitoon

...ja sorry, luin aloitusviestin vähän hätäiseen ja tulkitsin virheellisesti, että ap:llä olisi 1 x 2,5 v ja 2 x 1 v. Vain yksi yksivuotias siis... 

t. #20

Näköjään vastaaja nro 17 oli mennyt samaan miinaan kuin 20.

Joo, sori, oli huonosti kirjoitettu! siis yhteensä kaks lasta. toinen 1v, toinen 2,5v!

ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että täällä ei saa näin vastata, mutta ihan itse olette lapsenne tehneet. Ja molempien pitäisi tietää, mitä pienet lapset tekevät parisuhteelle.

Se mitä pienet lapset tekevät parisuhteelle, riippuu täysin siitä parista. Meillä lapset on hitsanneet meitä vielä tiukemmin yhteen, rakkaus on vaan vahvistunut. Ja on meilläkin sairasteltu ja öitä valvottu. Nyt on neljä lasta välillä vastasyntynyt-5v, ja yksi teini-ikäinen.

Mutta kyllä, omat voimavaransa pitää miettiä kun niitä lapsia tekee. Ei ole oikein laskea isovanhempien varaan.

Mäkin luulin, että mun vanhemmat olisivat hoitaneet lastani kun niin puhuivat ennen syntymää. Itse olen kyllä ollut mummolassa hoidossa päivittäin 11kk iästä eteenpäin. Nyt kun lapseni on jo yli 1v ovat vanhempani kerran hoitaneet noin 30min ajan kun kävin kaupassa. Ovat viisikymppisiä työelämässä. Käyvät kylässä tai kyläillään heillä vähintään kerran viikossa ja välimatkaa on noin 20km. Toisaalta en ole koskaan suoraan kehdannut kysyä hoitoapua kun en halua pakottaa.

Mä arvostin ja arvostan ihan hulluna sitä jos joku tulee meille tekemään muumipalapeliä pariksi tunniksi niin että saan itse tehdä rauhassa kotihommia. 

Omaa lapsuuttaan ei kannata verrata omien lastensa lapsuuteen. Olen itse jo mummoikäinen ja kun lapseni olivat pieniä, ei lastenhoito ollut niin tarkkaan säädeltyä kuin nykyisin. Jos lapsi tipahti sohvalta ja löi päänsä pöydänkulmaan, niin se oli "voi voi, puhalletaan pipi pois". Tai jos tuli isompi haava, lapsi käytettiin terveyskeskuksessa näytillä. Jos lapselle nyt käy noin, pitää pystyä luotettavasti todistamaan, että lasta ei ole pahoinpidelty, jätetty vaille tarpeellista valvontaa jne. Nykyisin etsitään syyllistä, jos on päässyt käymään noin. Tämä tekee isovanhemmat paljon varovaisemmiksi kuin mitä olivat omien lastensa ollessa pieniä tai kuin mitä isovanhemmat olivat 30 vuotta sitten. 

Kaksi noin pientä ja pienellä ikerolla olevaa lasta, joilla pää ei vielä toimi, mutta jalat sitäkin vikkelämmin, ovat varsin vaativia vahdittavia. Ihan jo yksinäänkin, kahdesta puhumattakaan. Monet isovanhemmat kokevat lastenlastensa hoidon olevan ihan ok vasta sitten, kun lapsilla on edes jossain määrin järkeä päässä. Vaikka isovanhemmat ovatkin vielä töissä, näennäisesti hyväkuntoisia jne, saattaa pienen vaahtosammuttimen perässä juokseminen ollakin jo polvia tai lonkkia kuluttavaa. 

Täällä ei ole vielä huomioitu sitä, että työelämässä olevat isovanhemmat saattavat olla hyvinkin väsyneitä työpäivän ja -viikon jälkeen. Sitten heiltä odotetaan ja suorastaan vaaditaan toimimista lapsenvahteina. Meillä ainakin on niin, että nuoret hoitavat lapsenvahdit itse lapsilleen.

No mä en ymmärrä..

Viiskymppinen hyväkuntoinen ihminen,jolla ei ole enään omia lapsia kotona ehtii levätä vaikka hoitaisi lastenlapsia kerran kuussa tai vaikka viikossakin.

Mä ainakin aion hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ole vielä huomioitu sitä, että työelämässä olevat isovanhemmat saattavat olla hyvinkin väsyneitä työpäivän ja -viikon jälkeen. Sitten heiltä odotetaan ja suorastaan vaaditaan toimimista lapsenvahteina. Meillä ainakin on niin, että nuoret hoitavat lapsenvahdit itse lapsilleen.

Juuri näin. Varsinkin tänä päivänä, kun yrityksissä on jatkuvasti yt-neuvottelut tai niiden uhka päällä. Viiskymppisillä on vieläkin vaikeampaa työllistyä kuin nuorilla, mutta eläkeikään siltikin vielä toistakymmentä vuotta aikaa. Huoli työpaikasta, toimeentulosta ja tulevaisuudesta ei todellakaan koske vain nuoria.

Paljonko olet omia vanhempiasi autellut arkisissa töissä? Käynyt siivoamassa, pessyt ikkunoita jne.? Jos et, niin älä nyt oleta että hekään nyt töittensä ohella jakavat jeesata teitä arjen askareissa.

No meillä on vähän sama tilanne. Lapset 1,5v ja 3,5v. Lapsemme eivät ole koskaan olleet isovanhemmilla hoidossa vaan isovanhemmat ovat sillon tällöin käyneet meillä leikittämässä lapsia jolloin olen voinut käydä vaikka pankissa tai muilla asioilla. Hekin ovat vielä työelämässä joten ovat käyneet lomillaan tai viikonloppuisin n. 1-2krt/kk. Käymme aika harvoin vanhempieni luona, sillä aina kun käymme siellä niin tuntuu kuin olisimme tiellä emmekä yhtään tervetulleita. Äitini vain häärää ja siivoaa, ei ole yhtään kiinnostunut lapsista ja isäni rassaa autoa tai mopoa autotallissa. Tämän vuoksi emme ole edes koskaan pyytäneet, että saisivatko lapset tulla "hoitoon" joskus, sillä pelkään, että noinkohan edes katsoisivat lapsien perään.

Nyt vanhemmistani ei ole kuulunut moneen kuukauteen, mistä lie vetäneet herneen nenään. Minulle on ihan ok, että välit on poikki (ei ole koskaan ollut kovin lämpimät välit), mutta lasten puolesta harmittaa kun isompi lapsi aina puhuu mummista ja vaarista ja kyselee koska tulevat. Inhottaa keksiä tekosyitä lapselle.

Sulla AP on aika hyvä tilanne jos isovanhemmat käyvät noinkin usein vaikka ovat vielä työelämässäkin! Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että jos lapsia hankkii niin sitten myös täytyy olla valmis ottamaan kokonaan vastuu heidän hoidostaan eikä kuvitella, että "kyllähän ne saa sitten hoitoon isovanhemmille jos siltä tuntuu".

MInä olen juuri tuollainen ap:n kuvailema isoäiti: en ota lapsenlapsia hoitoon, koska en yksinkertaisesti jaksa lapsia, joita ei saa kieltää ja jotka on oppineet, että aikuista ei tarvitse kuunnella. ON ihan eri asia ottaa hoitoon lapsi, joka pystyy luottamaan aikuisen sanaan ja istumaan hiljaa paikallaan odottamassa kuin ottaa sellainen lapsi, joka ei kuuntele ja jonka ärsytyskynnys on äärettömän alhainen.

Miksi minun pitäsi jaksaa lapsia, joita heidän omat vanhempansakaan eivät halua pitää lähellään? Kun kiellän jotain, kiekaisee lastenlasten äiti heti, että ei noin tehdä, pitää antaa kokeilla...

Eipä niistä iän mukanaan tuomista vaivoista ja krempoista kuten kulumista, nivelrikoista, vaihdevuosioireista ja niskahartiasäryistä omille lapsille pahemmin kerrota. Eikä muillekaan nuorille. Ikätovereiden kanssa niistä jutellaan, jos jutellaan. Mulla on kaveri, 56 v nainen, joka on hoikka, käy 3  kertaa viikossa kuntosalilla ja työelämässä mukana. Silti hänellä on ranteissa ja sormissa niin paha nivelrikko, että on jo antanut periksi ja ostanut perunankuorimakoneen. Eikä ole kertonut lapsilleen, että ei tämä elämä nyt enää niin kivutonta ja yksinkertaista ole kuin mitä ulkopuolisen silmin ehkä näyttää. 

Milloin ihmiset huomaavat, että parisuhdetta voi hoitaa ihan arjen keskelläkin? Helli ja arvosta toista, osoita se sanoilla ja pienillä teoilla. Kun teet itsellesi aamupalaa, tee se kysymättä myös puolisollesi, sano puolisoa rakkaaksi ohimennen lasten hoitamisen yhteydessä.....you name it. Kuuntele, kohtaa ja ole kiinnostunut puolisostasi.

Kun toteuttaa parisuhdetta arjessa, ei irtiottoja erikseen tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miehelläni on kaksi pientä lasta, 2,5-vuotias ja vuoden ikäiset pojat. Meillä ei asu muita isovanhempia lähellä, kuin omat vanhempani. He ovat työelämässä ja hyvä kuntoisia. Ongelmani on, että he eivät ota lapsiamme hoitoon. Vanhempaa lasta ovat hoitaneet kuopuksen syntyessä n.8 tuntia, sen lisäksi olemme käyneet kolme kertaa kahden vuoden aikana syömässä mieheni kanssa, hoitoaika ollut silloin n. kaksi tuntia. Eli yhteensä hoitaneet isompaa lasta n.5 krt. Mielestäni tämä on todella vähän, oletteko eri mieltä? Nyt kuopuksen synnyttyä, he eivät ole kertaakaan hoitaneet lapsiamme.

He ovat ainoa tukiverkkomme. Parisuhteemme natisee liitoksissaan, kuopus oli vauvana kipeä, ja herää öisin vieläkin .5 krt yössä. Olen yrittänyt sanoa, että haluaisitteko ottaa pariksi tunniksi joskus hoitoon, heidän mielestään lapset liian pieniä, ja nämä keskustelut yleensä päättyvät riitaan.

Erikoiseksi tilanteen tekee, että he käyvät meillä kylässä n. 3 krt viikossa, ja selkeästi rakastavat lapsiamme. He eivät tunnu ymmärtävän, että on eri asia, että he ottaisivat lapset hoitoon, niin että voisimme olla hetken kahdestaan, kuin se, että he kyläilevät meillä ja leikkivät silloin lapsien kanssa.

Miten saan heidät ottamaan lapset hoitoon, tai olenko kohtuuton?

Olen miettinyt, jos ottaisin MLL kautta hoitajan, jos kun sama hoitaja kävisi aina, niin tulisi tutuksi lapsille. Siitä saisi sitten hoitajaa, jos mentäisiin joskus miehen kanssa esim. syömään. Onko tästä MLL kokemuksia kellään, että saako sieltä vakihoitajan?

Teittekö kaksi lasta lyhyellä aikavälillä sillä ajatuksella,että kyllä isovanhemmat ottavat hoitoon? Ei heillä ole siihen mitään velvollisuutta.MLL:n hoitajat ovat hyvä vaihtoehto,kyllä voi ainakin esittää toiveen että saisi usein saman hoitajan,itse ainakin tykkäsin lapsena niistä "leikkitädeistä".

On minusta kyllä aika vähän hoitaneet kun tuntuu että rakastavat teidän lapsia. Ja vaikka kahden kanssa on raskaampaa mutta kyllä nyt luulis että jaksais silloin tällöin auttaa. Mun vanhemmat taas on aivan vastakohta, haluaisivat pojan kokoajan hoitoon ja odottavat jo että tulis sisarus :D toivottavasti saisit jonkun hyvän ja useasti saman hoitajan sieltä mll:n kautta :)

Hoida itse omat kakarasi. Eivät isovanhemmat ole mitään orjatyövoimaa eikä heillä ole velvollisuutta osallistua. Ole päinvastoin kiitollinen siitä avusta mitä saat.

Mä olen viisikymppinen nainen, ja iän puolesta voison olla mummo, vaikka mun lapsi onvastateini. Minulla on hartiasärkyä, selkäsärkyä ja rannekanavaoireyhtymä. Tavallaan se ei estä munelämää, mutta jatkuva kipu väsyttää. Syön jatkuvasti kipulääkkeitä.

Mun työ on hyvin kiireistä, ja stressaavaa, ja ylitöitä tulee useita viikossa. Matkoihin menee puolitoista tuntia ainakin, riippuu onko bussit myöhässä.å. Viikolla hyvä jos jaksaa hoitaa pakolliset kotihommat, pestä pyykkiä ja sitten jumpata selkää. Lauantaina olen ihan puhki, ja aamuisten ostosten ja lounaan jälkeen nukun. Sit onkinaika taas hiukan tehdä kotihomiia ja illallisen jälkeen voi katsoajonkun elokuvan. Ei muuta. Sunnuntaina voi sit tehdä jotain kunhan on siivottu ekaksi. Ei siinä montaa tuntia jää, ja sen ajan haluan ottaa rauhallisesti.

Miehen vanhemmat ovat kerran hoitaneet esikoista hammaslääkärikäyntini ajan.Lapset nyt 13 ja 11. Omat vanhempani ovat ottaneet lapsia yökylään kun kasvoivat hieman, siinä 5 ja 7 v vaiheessa. Tämä ihan ok. Kyllä aikuinen kestää muutaman vuoden lapsiaikaa.