Lue keskustelun säännöt.
Miten keskustella miehen kanssa...
30.11.2015 |
Rakentavasti?
Yritän joskus keskustella mitä minä haluaisin tulevaisuudelta, mutta mies vetää hirveät pultit ja sen jälkeen vähintääkin pakotan sen ja ahdistan nurkkaan, ja sitten se suuttuu, vaikka keskustelen aivan normaalisti.
Kommentit (32)
Sääntö nro 1: puhu aina minä-viesteillä. "MInä koen/tunnen/kuulen...". Älä koskaan aloita lausetta sanalla "sinä et halua/kuuntele....". Tämä syyllistää, ja silloin toisella ei ole mitään mahdollisuutta tehdä muuta kuin puolustatua.
Toinen vinkki: kysy. Koko ajan kysy, mitä mieltä toinen on. Älä mitenkään arvostele tai tuomitse, mitä toinen haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä mies ei puhu? Haluatko lapsia? Muuttaa yhteen?
Olemme seurustelleet monta vuotta, ja asun melkein joka toinen päivä miehen luona.
Eilen sitten kysyin, että mitä mieltä olisi jos muutettaisiin yhteen, kun typerää maksaa kahdesta asunnosta vuokraa.
Kuulemma painostin. Aikaisemmin en ole kysynyt muutosta.
Ja nyt se on minulle siitä suuttunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sääntö nro 1: puhu aina minä-viesteillä. "MInä koen/tunnen/kuulen...". Älä koskaan aloita lausetta sanalla "sinä et halua/kuuntele....". Tämä syyllistää, ja silloin toisella ei ole mitään mahdollisuutta tehdä muuta kuin puolustatua.
Toinen vinkki: kysy. Koko ajan kysy, mitä mieltä toinen on. Älä mitenkään arvostele tai tuomitse, mitä toinen haluaa.
Tosta minä-sanan käytöstä tulee mieleen että aina on kyse vain sinusta ja sun haluista. Kuunteleppa vaikka hetki minä-sanan viljelijöitä, aika itsekkäiltä kuulostavat.
Voit myös kysyä mieheltä neuvoa: "Haluaisin elämältäni tätä ja tätä, osaatko neuvoa, miten tämän pystyisin toteuttamaan, niin että sinäkin olisit onnellinen?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääntö nro 1: puhu aina minä-viesteillä. "MInä koen/tunnen/kuulen...". Älä koskaan aloita lausetta sanalla "sinä et halua/kuuntele....". Tämä syyllistää, ja silloin toisella ei ole mitään mahdollisuutta tehdä muuta kuin puolustatua.
Toinen vinkki: kysy. Koko ajan kysy, mitä mieltä toinen on. Älä mitenkään arvostele tai tuomitse, mitä toinen haluaa.
Tosta minä-sanan käytöstä tulee mieleen että aina on kyse vain sinusta ja sun haluista. Kuunteleppa vaikka hetki minä-sanan viljelijöitä, aika itsekkäiltä kuulostavat.
...ja siksipä tuota ykköstä ja kakkosta käytetäänkin yhdessä...
Vierailija kirjoitti:
Olemme seurustelleet monta vuotta, ja asun melkein joka toinen päivä miehen luona.
Eilen sitten kysyin, että mitä mieltä olisi jos muutettaisiin yhteen, kun typerää maksaa kahdesta asunnosta vuokraa.
Kuulemma painostin. Aikaisemmin en ole kysynyt muutosta.
Ja nyt se on minulle siitä suuttunut.Ap
Ja miksi sä haluaisit asua yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa et voi jutella asiallisesti jokapäiväisistä asioista ja parisuhteestanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme seurustelleet monta vuotta, ja asun melkein joka toinen päivä miehen luona.
Eilen sitten kysyin, että mitä mieltä olisi jos muutettaisiin yhteen, kun typerää maksaa kahdesta asunnosta vuokraa.
Kuulemma painostin. Aikaisemmin en ole kysynyt muutosta.
Ja nyt se on minulle siitä suuttunut.Ap
Eli joko mies on hullu, tai sitten et kerro ihan kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääntö nro 1: puhu aina minä-viesteillä. "MInä koen/tunnen/kuulen...". Älä koskaan aloita lausetta sanalla "sinä et halua/kuuntele....". Tämä syyllistää, ja silloin toisella ei ole mitään mahdollisuutta tehdä muuta kuin puolustatua.
Toinen vinkki: kysy. Koko ajan kysy, mitä mieltä toinen on. Älä mitenkään arvostele tai tuomitse, mitä toinen haluaa.
Tosta minä-sanan käytöstä tulee mieleen että aina on kyse vain sinusta ja sun haluista. Kuunteleppa vaikka hetki minä-sanan viljelijöitä, aika itsekkäiltä kuulostavat.
Mikä on sinun mielestäsi parempi ehdotus?
- Sinä-sanalla aloittaminen syyllistää
- Kaikki-sanalla aloittaminen yleistää
=> millä sanalla minun pitäisi sitten ilmaista itseäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap
Melkein kaikki parisuhteiden haasteet ja ongelmat liittyvät kommunikaatioon, viestintään. Vaikeista asioista keskustelu on vaikeaa ja siihen helposti liittyy monenlaisia sudenkuoppia jotka pilaavat tai tukehduttavat keskustelun. Lisäksi keskustelukykyyn vaikuttaa titenkin merkittävästi kummankin osapuolen aikaisemmat kokemukset keskustelusta: osaako luottaa siihen, että tulee kuulluksi tai ymmärretyksi vai onko aikaisemmin aina 'keskustelu' ollut vain vikalistan kuuntelemista ym.
Pariviestinnän kurssit ovat ehdottomasti hyödyksi ja tarpeen, sanoisin kaikille pareille mutta etenkin niille, joilla ei ole toimivaa keskustelukulttuuria luonnostaan. Niissä nimenomaan toisten parien kanssa yhdessä opetellaan keskustelutaitoja, kuuntelemisen taitoja, itseilmaisun taitoja. Niitä järjestää mm. ParisuhdeKataja, voit googlata. Monissa seurakunnissa myös järjestetään parisuhde/pariviestintäkursseja.
Toivon teille uusien taitojen oppimista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääntö nro 1: puhu aina minä-viesteillä. "MInä koen/tunnen/kuulen...". Älä koskaan aloita lausetta sanalla "sinä et halua/kuuntele....". Tämä syyllistää, ja silloin toisella ei ole mitään mahdollisuutta tehdä muuta kuin puolustatua.
Toinen vinkki: kysy. Koko ajan kysy, mitä mieltä toinen on. Älä mitenkään arvostele tai tuomitse, mitä toinen haluaa.
Tosta minä-sanan käytöstä tulee mieleen että aina on kyse vain sinusta ja sun haluista. Kuunteleppa vaikka hetki minä-sanan viljelijöitä, aika itsekkäiltä kuulostavat.
Mikä on sinun mielestäsi parempi ehdotus?
- Sinä-sanalla aloittaminen syyllistää
- Kaikki-sanalla aloittaminen yleistää
=> millä sanalla minun pitäisi sitten ilmaista itseäni?
Käyttää kaikkia sanoja tasapainoisesti. Käyttää kysymyksiä. (tämä tosin tekee utelijaan vaikutuksen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ovat ailahtelevia ja tunteidensa riepottamia pikkuprinssejä, joilta ei rakentava ja järkevä keskustelu kerta kaikkiaan onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääntö nro 1: puhu aina minä-viesteillä. "MInä koen/tunnen/kuulen...". Älä koskaan aloita lausetta sanalla "sinä et halua/kuuntele....". Tämä syyllistää, ja silloin toisella ei ole mitään mahdollisuutta tehdä muuta kuin puolustatua.
Toinen vinkki: kysy. Koko ajan kysy, mitä mieltä toinen on. Älä mitenkään arvostele tai tuomitse, mitä toinen haluaa.
Tosta minä-sanan käytöstä tulee mieleen että aina on kyse vain sinusta ja sun haluista. Kuunteleppa vaikka hetki minä-sanan viljelijöitä, aika itsekkäiltä kuulostavat.
Mikä on sinun mielestäsi parempi ehdotus?
- Sinä-sanalla aloittaminen syyllistää
- Kaikki-sanalla aloittaminen yleistää
=> millä sanalla minun pitäisi sitten ilmaista itseäni?
Käyttää kaikkia sanoja tasapainoisesti. Käyttää kysymyksiä. (tämä tosin tekee utelijaan vaikutuksen)
Onnea valitsemallasi tiellä. Näin viestinnän opettajana vain totean, että syyllistämistä ja yleistämistä ei tämän hetken tietämyksen mukaan koskaan kannata tehdä. Oli sitten kyse esimiehen palautteenantotaidoista tai parisuhdeoppaiden opeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies samanlainen. Kova mies höpöttelemään, mutta kun rupean puhumaan suhteen asioista, niin tuntuu heti, että ahdistelen.
Isoja riitoja tästä ollut juuri, kun toinen ei pysty/halua keskustella.
Sitten ollaan mykkäkoulussa
Olen yrittänyt keskustella myös, että miehellä ei olisi tunne, että painostan millään tavalla.
Keskustelu ei vain luonnistu.
Olen joustanut miehen aikataulun mukaan, ja olla muutenkin kunnollinen tyttöystävä.
Haluaisin vaan puhua tulevaisuudesta, mutta mies ei.
Eikö se halua kanssani sitten tulevaisuutta rakentaa?
Ap
Puhuminen on yliarvostettua.
Keskustelu johtaa kuitenkin riitaan ja mielipahaan.
Vaikeneminen on kultaa.
Jos mies suuttuu, kuin pikkukakara suhteen tulevaisuudesta, niin uskon ettei kovin vakavasti suhdetta ota. :(
Mies jos rakastaa, niin kyllä se haluaa rakentaa tulevaisuutta ja siitä puhua.
En tiedä miten, mutta ei ainakaan pakottamalla. Usko pois, sillä saa aikaan vain ahdistusta ja tappelua. Olen itse kokeillut tuota strategiaa ja tiedän erään ystäväni kanssa keskusteltuani, että hänellä on ollut sama strategia. Painostuksen jälkeen seuraavat keskusteluyritykset samasta aiheesta ovat valmiiksi tuhoontuomittuja, kun vastapuoli ahdistuu heti alkuunsa vanhojen muistojen vuoksi.