Miten keskustella miehen kanssa...

Kirjoitin pitkän ja omasta mielestäni hyvän viestin, missä kunnioitan miestä ja, että arvostan jos ei halua tulevaisuutta kanssani. Tai edes puhua siitä. Mies on lukenut viestin, mutta ei ole viitsinyt vastata. On niin turhautunut fiilis.

Ap

Jos mies on töissä ja vastaa ajan kanssa?

Jospa unohtaisit koko miehen ja et vastaa sen puheluihin tai viesteihin. Miettikööt ihan itsekseen

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin pitkän ja omasta mielestäni hyvän viestin, missä kunnioitan miestä ja, että arvostan jos ei halua tulevaisuutta kanssani. Tai edes puhua siitä. Mies on lukenut viestin, mutta ei ole viitsinyt vastata. On niin turhautunut fiilis.

Ap

Take the hint..

Joopa joo. Mulla oli tuollainen eksä. Keskustelunavaukset siitä oikeasti rakentavasta aina itkupotkuraivareihin testattu kaikki, ei mitään vaikutusta eikä liikautusta mihinkään suuntaan. Sitten kerroin haluavani erota, no yllättäen alkoikin tulla tekstiä ukon suusta kuinka on suunnitellut meille kyllä sellaista ja tällaista yhteistä tulevaisuutta. Ja että on ihan yllätetty tästä mun mielenliikkeestä ja että mulla olisi ollut joku ongelma meidän suhteessa. En ottanut sanojani takaisin.

Kuulostaa siltä ettei miehesi ota sua tosissaan ja pitää itsestäänselvyytenä. Valitettavasti kaikki ei herää ennen kuin lähdet kävelemään, jos sittenkään.

Vaikeaa kuvitella että itse haluaisin olla suhteessa jossa asioista ei voi puhua. Mitä niin hyvää miehessä voi olla, että edes haluat muuttaa hänen kanssaan yhteen, jos hän ei kykene edes normaaliin keskusteluun?

Hyvässä parisuhteessa on (ainakin minulle) tärkeintä avoimuus, luottamus ja kunnioitus. Miten näitä voi olla, jos ei voi edes kertoa yhteisen tulevaisuuden haaveistaan tulematta syyllistetyksi painostajana? Juu toki mies on avoin ja rehellinen, kun kertoo että kokee painostusta. Toinen asia on se, miksi hän kokee kysymyksen yhdessä asumisesta painostavana? Varsinkaan usean vuoden seurustelun jälkeen. Eikä miehellä kovin suurta kunnioitusta sinua kohtaan voi olla, jos mököttää siitä että haluaisit asua hänen kanssaan. Minulle tuo olisi jo niin selkeä vinkki että mies ei edes harkitse elämää kanssani, ja jatkaisin viimeistään nyt matkaani eri suuntaan.

Keskusteluun kuuluu olennaisena osana kuuntelu. Jos toinen selvästi antaa ymmärtää ettei halua puhua jostakin hän varmasti kokee siitä puhumisen hankalana ja painostamisenakin. Ehkä yrittäisin selvittää miksi puhuminen on vaikeaa tai miksi hän kokee tulevaisuudesta puhumisen painostamisena.

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluun kuuluu olennaisena osana kuuntelu. Jos toinen selvästi antaa ymmärtää ettei halua puhua jostakin hän varmasti kokee siitä puhumisen hankalana ja painostamisenakin. Ehkä yrittäisin selvittää miksi puhuminen on vaikeaa tai miksi hän kokee tulevaisuudesta puhumisen painostamisena.

Samaa mieltä että kuuntelu on olennaista keskustelussa, mutta mitäs kuuntelet jos toinen ei kerta suostu puhumaan. Ja varmaan hän kokisi tuon "yrittämisen selvittää" vain painostamisen jatkamisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluun kuuluu olennaisena osana kuuntelu. Jos toinen selvästi antaa ymmärtää ettei halua puhua jostakin hän varmasti kokee siitä puhumisen hankalana ja painostamisenakin. Ehkä yrittäisin selvittää miksi puhuminen on vaikeaa tai miksi hän kokee tulevaisuudesta puhumisen painostamisena.

 

Samaa mieltä että kuuntelu on olennaista keskustelussa, mutta mitäs kuuntelet jos toinen ei kerta suostu puhumaan. Ja varmaan hän kokisi tuon "yrittämisen selvittää" vain painostamisen jatkamisena.

Kovin pitkään en keskustelua yrittäisi aiheesta jatkaa mutta voisin sanoa että tarkoitukseni ei kyllä ollut painostaa, mikä sanomisissani sellaiselta sinusta tuntui. Jos toinen ei vastaa vaihdetaan aihe ehkä johonkin muuhun tai sitte lopetetaan keskustelu sillä keralla mutta osoitetaan että toinen on hyväksytty vaikka hän ei heti osaisi/haluaisi vastata (jos suhdetta siis haluaa jatkaa).

Joskus on myös hyvä asettaa rajat mihin suostuu ja mihin ei. Jos emme voi puhua esim suhteen tulevaisuudesta vuoden vaihteeseen mennessä, en odota pidempään ja se tarkoittaa minulle sitä että suhteella ei ole tulevaisuutta.

Olen yhden kerran melkein eronnut miehestä, eli sanoin hänelle, että mahdoton olla yhdessä, jos tulevaisuutta hän ei näe kanssani.

Sen jälkeen mies sanoi, että rakastaa ja puhutaan tulevaisuutta ja haluaa mennä kanssani naimisiin.

Olin idiootti ja annoin mahdollisuuden. Arvaten saattaa onko mies enään siitä asiasta puhunut?

Ja miten voi mennä naimisiin ja olla loppuelämä yhdessä, jos mies ei halua edes asua yhdessä kunnolla!

Ap

Ei se mies tuosta muutu, jos olet jo ollut eroamassa , mutta jatkaa edelleen samalla tavalla.

Minkä ikäisiä olette?

Minä 25v ja mies 31v

Ap