Miten sinusta tuli kaunis?

Sain kaksi lasta ja sen jälkeen laihduin entisiin mittoihini takaisin, hymyilen paljon ja saan sillä myös vastakaikua. Olen punninnut ja pohdiskellut paljon elämää ja tähdännyt positiiviseen, optimistiseen ja avoinmieliseen ajatteluun. Olen onnellisempi kuin koskaan ja ihan pienistäkin asioista. Vaikka mitä sattuisi niin aina on läsnä jotain hyvääkin kuitenkin. Tämä kaikki saa minut tuntemaan itseni kauniimmaksi kuin koskaan ja huomaan, että se onni hehkuu myös ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on jo usein pohdittu tätä ajatusta, mutta haluan sanoa vielä omin sanoin. Olisi hienoa, kun joka ikinen pohtisi tätä aihetta tästä näkökulmasta.

Kauneuden yleinen määritelmä on, että vain tietyt ominaisuudet ovat kauniita, eli äärimmäisen ahdas. Suora nenä, kapea vyötärö, tasainen iho, sirot sormet, jne jne. Kukas sen päättää, että vain suora, suht pieni ja kapea nenä on kaunis? Kaikki me yhdessä, jokainen joka on imenyt nämä vaikutteet ympäriltään ja hyväksynyt ne, yleensä alitajuisesti. Hyväksymällä ja pitämällä kauneuden määritelmää itsestäänselvyytenä, levitämme eteenpäin uskomusta siitä, että jos et ole tällainen, et ole kaunis.

Usein ihmiset, jotka ovat nk. suvaitsevaisia kauneuden suhteen eli pitävät kauniina esim. vakavasta aknesta kärsivää ihmistä, tarkoittavat todella: hän on kaunis aknesta huolimatta. Monet myös hyväksyvät oman ulkonäkönsä sanomalla itselleen "olet kaunis siansilmistäsi/ohuista hiuksista/paksuista sääristä huolimatta". Harvempi opettelee todella pitämään niistä ohuista hiuksistaan, on helpompi vain sulkea ne oman kauneutensa ulkopuolelle ja olla kiinnittämättä huomiota.

Olisipa hienoa, jos osaisimme nähdä kauneuden muuallakin kuin siinä, missä meitä opetetaan se näkemään.

Kauneusihanteissa on todellisuudessa vähemmän opittua kuin uskotaan. Esim. paksut hyväkuntoiset hiukset ja sopusuhtainen vartalo kertovat terveydestä ja hedelmällisyydestä. Ei ihminen vaan pidä luonnostaan kauniina reilusti ylipainoista akneihoista lirutukkaa. Tietenkin sellaisistakin ihmisistä voi löytää ja kannattaa etsiä kauniita piirteitä mutta ei mitä vaan vain voi pitää kauniina.

Tuntuu, että nuo "kun kasvoin aikuiseksi", "kun lakkasin välittämästä mitä muut ajattelee, "kun hyväksyin itseni tällaisena kuin olen" ym -lauseita kuulee aina niiltä ihmisiltä, jotka jo lähtökohtaisestikin ovat kauniita tai vähintäänkin normaaleja ulkonäöltään.

Minulla on aivan hirveä (ihan oikeasti) nenä, jossa on giganttinen kyömy. Se ei ole kauniin persoonallinen nenä, vaan oikeasti aivan jäätävä ja huomiota herättävä. Lisäksi kehossani on ihosairaus, joka estää kesäisen ja lomahenkisen pukeutumisen. On välillä hyvin vaikeaa yrittää hyväksyä itseäni tällaisena kun saan ulkonäöstäni jatkuvasti negatiivista huomiota. Olen sisäisesti kauneudesta nauttiva esteetikko ja siksikin sattuu, että olen kirottu "rumuuteen".

Minä olen se joka kirjoitti että hirveää lässytystä. Olen edelleen sitä mieltä

Toisaalta, en edes ymmärrä miksi pitäisiolla kaunis tai pitää itseään kauniina. Miksi-miksi se on tärkeää eikö se riitä että vaan hyväksyy itsensä?

Itse en ole kaunis.Enkä pyri olemaan kaunis millään konsteilla, koska mikään meikki tai kampaus ei muuta tosiasioita. Mutta en kait ole ihan rumakaan. Minä vain olen tämän näköinen ja sillä siisti. Hyväksyn asiat ja elän niiden kanssa.