Mitä tekisit, jos kohtaisit elämäsi suuren rakkauden
kun olet naimisissa? Seuraisitko sydäntäsi vai toimisitko järjellä? Vaikuttaisiko lapset ratkaisuun?
Kommentit (33)
Ajattelin ennaltaehkäistä tilanteen pysyttelemällä naimattomana ja lapsettomana tuohon hetkeen asti.
Ihmettelisin että miksi olen mennyt naimisiin ihmisen kanssa joka ei ole elämäni rakkaus. Sen jälkeen jatkaisin kuin ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
En koska olen naimisissa heistä yhden kanssa.
Onnittelut. Kaikki ei ole yhtä onnekkaita.
Minä ajattelin järjellä. Valitettavasti. Nyt nuorimmainen lapsista muutti kotoa ja meillä ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin omaisuus. :( Olisi pitänyt uskaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelisin että miksi olen mennyt naimisiin ihmisen kanssa joka ei ole elämäni rakkaus. Sen jälkeen jatkaisin kuin ennenkin.
Elämänkokemuksen myötä saattaa huomata, että 20-vuotiaana valittu puoliso ei keski-iässä jaakaan samoja arvoja ja kiinnostuksen kohteita.
No en mä pystyisi sanomaan sitä onko se elämäni suuri rakkaus ennen kuin aikaa on riittävästi kulunut.
Eikä sekään että itse hullaantuisi takaa mitään toisen tunteista.
Joten järjellä varmaan. Jos oma mies rakastaisi minua todella ja olisi hyvä mies, niin se riittää.
Jos taas jotain olisi suhteessa pielessä niin miettisin siltä kantilta olenko ennemmin vaikka yksin.
Sen oman miehen kun luulisi tuntevan jo oikeasti.
Lapset vaikutti ja jäin mieheni kanssa, vaikka toista kohtaan vahvemmat tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Erosin puolisosta ja päivääkään en ole katunut.
Miksi tätä yläpeukutetaan, kun yleensä Av:lla ollaan sitä mieltä, että lasten takia täytyy aina pysyä yhdessä???
En voisi tehdä mitään, koska pelkän yhden kohtaamisen perusteella en voisi tietää kenenkään olevan minulle tärkeä ihminen, ja toiseen kohtaamiseen ei olisi syytä.
Mistä tietää että on kohdannut elämänsä rakkauden? Minä en ainakaan siihen pysty heti kohta. Toinen täytyy tuntea jo aika hyvin, että voi sanoa noin. Hetken ihastus ei todellakaan ole elämän rakkaus. Hetken huuma haihtuu samalla tavalla kuin se vakituinen parisuhde johon ei ole enää saatu kipinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin puolisosta ja päivääkään en ole katunut.
Miksi tätä yläpeukutetaan, kun yleensä Av:lla ollaan sitä mieltä, että lasten takia täytyy aina pysyä yhdessä???
Onhan toi kuus yläpeukkua kyllä semmonen määrä että siinä on aika kattavasti koko av:n mielipide ny.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää että on kohdannut elämänsä rakkauden? Minä en ainakaan siihen pysty heti kohta. Toinen täytyy tuntea jo aika hyvin, että voi sanoa noin. Hetken ihastus ei todellakaan ole elämän rakkaus. Hetken huuma haihtuu samalla tavalla kuin se vakituinen parisuhde johon ei ole enää saatu kipinää.
Sen voi tietää siitä, että on saanut kokemusta muistakin ja tunnistaa eron tunteissaan. Esim. Minä olen aina ennen raivostunut miehiini aivan naurettavan lyhyessä ajassa ja alkanut kaivata sinkkuelämää. Nykyisen kanssa kaikki on aivan täysin erilaista enkä kaipaa pätkääkään sinkkuutta. Meillä ei ole samaa draamaa mitä aiempien kanssa oli aina.
Vierailija kirjoitti:
kun olet naimisissa? Seuraisitko sydäntäsi vai toimisitko järjellä? Vaikuttaisiko lapset ratkaisuun?
Kyse ei voisi olla elämäni suuri rakkaus jos puolet elämästä olisi jo vietetty muuten. Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää että on kohdannut elämänsä rakkauden? Minä en ainakaan siihen pysty heti kohta. Toinen täytyy tuntea jo aika hyvin, että voi sanoa noin. Hetken ihastus ei todellakaan ole elämän rakkaus. Hetken huuma haihtuu samalla tavalla kuin se vakituinen parisuhde johon ei ole enää saatu kipinää.
Sen voi tietää siitä, että on saanut kokemusta muistakin ja tunnistaa eron tunteissaan. Esim. Minä olen aina ennen raivostunut miehiini aivan naurettavan lyhyessä ajassa ja alkanut kaivata sinkkuelämää. Nykyisen kanssa kaikki on aivan täysin erilaista enkä kaipaa pätkääkään sinkkuutta. Meillä ei ole samaa draamaa mitä aiempien kanssa oli aina.
Juuri näin. Eron voi huomata sitten, kun tapaa sen oikean.
Erosin puolisosta ja päivääkään en ole katunut.