Kevyin tietämäsi päivätyö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa valtion virastojen asiakaspalveluhommat ovat aika raskaita. Valittavia asiakkaita, tulostavoitteet ja jatkuva aliarvostus joka suunnasta. Palkkakaan ei päätä huimaa. Asiat ovat monimutkaisia, asiakkaan ja työnantajan odotus on, että ne ratkaistaan heti ja virheitä ei saa tulla. En tee näitä tehtäviä, mutta olen tehnyt. Siinä saa todella asennoitua, että jaksaa kuunnella sitä päivittäistä vittuilua.

Jos virkailijan hommat on raskaita, niin etpä paljoa tiedä. Meneppä kaivamaan vaikka yhdeksi päiväksi lapiolla ojaa, niin tiedät mikä on raskasta. Siinäkin on tulostavoitteet ja metriäkään et saa olla jäljessä aikataulusta.

 

Apinakin osaa kaivaa ojaa, mutta tuskin vastata monimutkaisiin kysymyksiin.

Raskas ja vaikea eivät ole synonyymeja, kuten ei kevyt ja helppokaan. Luulen, että apinallakin on kyky erottaa nuo käsitteet ainakin kokemuksen kautta.

Lumenauraaja kesällä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjastonhoitajan ja kirjastovirkailijan työstä vain pieni osa on sitä, mikä näkyy asiakkaalle. Työthän alkavat jo kahdeksalta aamulla, vaikka kirjasto aukeaisi vasta usean tunnin kuluttua. Edellisen illan palautukset hyllytetään aamulla ja tämä työ vie kyllä aikaa eikä ole ihan kevyttäkään, jos palautuksia on paljon. Monesti tulee kiire saada kirjasto kuntoon ennen avaamista. Paljon muitakin töitä kirjastossa on, mikä tehdään muissa huoneissa eikä tiskillä (korjaamista, luettelointia, muovittamista).

No ei nuo silti millään asteikolla rankkaa työtä ole. Sen sijaan kyllä tietysti hyödyllistä.

Kiinteistöalan kirjanpitäjän työ on kevyttä työtä varsinkin tilinpäätösajan ulkopuolella. Tiliö vain laskuja ja tiliotteita sekä välillä tekee lainalaskelmia / -laskuja osakkaille. Välillä täytyy tehdä taseen ja vastikebudjetin täsmäytyksiä. Asiakaspalvelua ei juurikaan ole. Palkka on tosin melko pieni.

Kaveri on leffavuokraamossa, ja suuri osa ajasta menee katsellessa leffoja ja räplätessä puhelinta tai lukien, kun varsinaiset työt ja asiakkaat vie niin vähän aikaa.

Itse olin joskus pienessä erikoismyymälässä. Hiljaista oli ja enimmäkseen istuskelin juomassa kahvia, kun tekemistä ei ollut. (Siivosin usein vapaaehtoisesti ilman käskyä paikat lattiasta kattoon ja järjestelin arkistot ja varastot, mutta sitäkään hommaa ei loputtomiin riittänyt). Liikkeen omistajalla oli varmasti rankempaa, mutta mulle ei kovin haastavia hommia annettu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja. (entinen politiikan toimittaja) Unto Hämäläinen sanoi toissa viikolla Yle Radio 1:ssä, että hänellä ei ole koskaan kiire. Hän vain kirjoittelee rauhassa sepustuksiaan siitä, millaista hänen mielestään oli Kekkosen aikana "ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista".

Palkka tommoset 6000 egeä kuussa.

Ilkka Malmberg samasta hyvinvointilaitoksesta menee samaan sarjaan, vaikka esittää kuulemma toimituksessa hyvin puuhakasta.

 

Ja nämä veijarit selättivät yyteetkin.

 

Malmbergin juttujen lukemisesta maksan mielelläni, joten siltä osin tyytyväinen yt-tuloksiin.

Niin, tämähän on Sanoman alusta mihin kirjoittelemme, joten juttujen kehuja turha tosissaan ottaa. Malmberg pelkää, että naiset pilkkaa ja laittaa lehteen vanhan mukavan juomalaulun "Kuubalainen serenadi" eritellen laulun sanaston rivoimmalla mahdollisella tavalla (Kuukausiliite 8/2014). Että sellainen on hänen mielenmaisemansa, aina.

Hammaslääkäriaseman sihteeri! Siinä istuu tiskin takana ja hoitaa verkkaiseen tahtiin kassatöitä ja ajanvarauksia.

Ja sitten nämä kirjastoihmiset! Tiskin takana nämäkin istuvat päivät pitkät ja onko se kirjojen vienti hyllyyn muka niiiiiiiin raskasta? Meidän pikkukirjastossa käy todella vähän väkeä, yleensä siellä saa asioida ypöyksin. Vähän suuremmassa naapurikirjastossa istuu kaksi virkailijaa rinnakkain ja tärkein työ on keskinäinen keskustelu. Jos menet pyytämään apua, niin tuntuu että heitä häiritään. Harmittaa oikein, etten nuorempana sittenkään mennyt opiskelemaan kirjastoalaa....

Olin joskus toimistotyöntekijänä paikassa, jossa minun tarvitsi vain silloin tällöin naputella jotain tietoja koneelle, availla ovea asiakkaille ja keittää kahvia. Loput ajat pelasin candy crushia. Taisin edetä joku 300 tasoa sen työn aikana. Ihanan leppoisaa, joskin välillä todella tylsää istua vaan koko päivä selaamassa nettiä. Av:kin tuli kyllä siinä hommassa tutuksi.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli muskariope. Opetusta 24t/vk. Ei kokeiden korjaamista, eikä juuri tuntien valmistelua. Itse suunnitteli lukkarin niin, että teki aina nelipäiväistä työviikkoa. Palkka noin 4000€.

Missä päin on muskariopettajilla tuollaiset palkat? Kerro niin haen heti itsekin sieltä töitä.

Kiinnostaisi myös tietää millaisia tunteja äitisi on vetänyt ilman valmisteluita... Ei kuullosta kovin ammattiylpeälle henkilölle.

Toki pääsee kevyemmällä, jos on vain sellaisia ryhmiä jossa lapsi on oman vanhempansa kanssa. Mutta yleensä jokaiseen ryhmään mahtuu joku erityistapaus, jonka vahtimiseen meneekin sitten vähän enemmän resursseja...

Puhelinmyyjän työkö muka raskasta... Lähes jokainen asiakaspalvelussa työskentelevä puhuu asiakkaiden kanssa koko päivän ja vielä ihan kasvotusten. Voi kyynel, että ihan käy äänen päälle. Ja monissa paikoissa aspat seisovat, puhelinhäiriköt saavat istua perseellään koko päivän.

Kirjastossa tosiaan tapahtuu paljonkin sellaista mikä ei suoranaisesti asiakkaalle välity. Luetteloidaan, laskutetaan, hyllytetään, laitetaan koneille muistakin kirjastoista saapuvia palautuksia laatikkokaupalla, on varauksia käsiteltävänä, tietopalvelua jne. Isoimmissa kirjastoissa yksi on koko ajan puhelimessa (lainojen uusijat/tietopalvelu).

Lisäksi vielä asiakkaiden purnausta myöhästymismaksuista tai tärvellystä aineistosta.

Olen tehnyt monenmoista hommaa elämäni aikana ja kevyintä oli toimistotyöntekijän /puhelinvaihteen hommat.

Raskainta tavallisten markettien myyjänä ja suurkeittiössä. Kahvilahommat, kirjasto ja toimistosiivoojan työt sijoittuvat sille välille.

erityislasten pikkuluokka. askarrellaan paskarrellaan, ulkoillaan sillon kun siltä tuntuu. tehtäviä pieni hetki päivästä ja niissä avustetaan. sitten syödään ja katotaan filmejä ja juadaan kahvia. iisi homma. tykkään kovasti :)

Alakoulun luokanope, oma työni. Oon ollut alalla jo yli 20 vuotta ja joudun päivittämään pienellä vaivannäöllä opetusohjelmiin, mutta tunnit on enimmäkseen lasten vahtimista ja kahvin juomista tohvelit opettajanpöydällä :D Piiiiiiiiiiiitkät lomat plussaa ja lyhyet työpäivät. Pääsen 3 x viikossa töistä ennen klo 13. Merkkaan suunnittelu- yms. tehtäviä vapaa-ajalle ja saan niistä korvauksia, mutta todellisuudessa teen merkkaamaani neljää tuntia kohti alle puoli tuntia töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotia moni pitää kevyenä työpaikkana, mutta se on hyvin raskas työ sekä henkisesti että fyysisesti. Täysin alipalkattu, varsinkin opettajilla, jotka tienaavat vain 200-300 euroa (bruttona) enemmän kuin hoitajat. Jos työn raskautta on vaikea uskoa, otan kenet tahansa epäilijän mielelläni seuraamaan työtäni lastentarhanopettajana viikon verran. Päiväkodista kukaan ei voi saada realistista käsitystä ennen kuin on seurannut päiväkodin toimintaa minuutti minuutilta kokonaisen päivän viikon ajan. Työtä tehdään meidän talossa klo 6.15-17.15. Siihen 11 tuntiin mahtuu joka päivä niin paljon, että sitä ei osaa kukaan alaa tuntematon edes kuvitella.

Muuten oikein mutta alipalkatumpia ovat kyllä ne hoitajat. Työ on monesti "raskaampaa" kuin lastentarhanopettajilla (jotka saavat olla enemmän pois lapsiryhmästä) vaikka palkka on huonompi. Monessa talossa hoitajat myös tekevät lasten kanssa lähes samoja juttuja, vetävät niitä tuokioita jne. Eihän sen tietenkään tarkoitus ole niin mennä, mutta minkäs teet.

Ja hoitajat toki joutuvat hämmästyttävän usein kohtaamaan alentuvaa kohtelua lastentarhanopettajilta... Poikkeuksia kyllä onneksi on! Mutta opiskelijana olin täysin ällikällä lyöty kun huomasin miten monessa paikassa hoitajia pidettiin jonain "kakkosluokan" työntekijöinä. Meillä oli opiskelun aikana 7 harjoittelua eli aika monta paikkaa on nähty niiden lisäksi missä olen ollut ihan töissä.

(En muuten enää ole päiväkodissa, sattuneista syistä.)

En toki väittänytkään, että hoitajien palkat olisivat asialliset vastuuseen ja työn raskauteen verrattuna.

Mietitään kuitenkin työn eroja. Lastenhoitajaksi päiväkotiin pätevöityy 2. asteen tutkinnolla eli ammattikoulussa. Lastentarhanopettajakelpoisuuteen vaaditaan vähintään alempi korkeakoulututkinto. Opettaja on juridisesti yhtä raskaassa vastuussa ryhmästä kuin hoitajat. Myös opettaja osallistuu lasten perushoitoon sen lisäksi, että kantaa päävastuun pedagogisen toiminnan suunnittelusta, toteutuksesta ja ammatillisesta verkostotyöstä (esim. keltot, S2-opettajat, neuvola, lastensuojelu). Lastenhoitajan työ ei ole yhtään sen vähempiarvoista kuin lastentarhanopettajan työ, mutta työtehtävät ovat tai niiden ainakin tulisi olla erilaiset. Opettajalle on määritelty pedagoginen vastuu ryhmästä. Opettaja tarvitsee vähintään 3 vuotta enemmän koulutusta kuin lastenhoitaja, jotta olisi pätevä ja osaisi tehdä työtään.  Monissa taloissa valitettavasti hoitajat ja opettajat tekevät samoja töitä, koska kaikkien halutaan olevan tasa-arvoisia. Opettajalle kuuluvaa suunnitteluaikaa (8% työajasta) ei monissa taloissa määritellä mitenkään kalenteriin eikä suullisesti. Jotkut johtajat jopa sanovat, että opettajat eivät sitä tarvitse, kun ei sitä ole hoitajillakaan. Monesti ryhmän pedagogisen toiminnan kannalta ja verkostotyön kannalta välttämättömät suunnittelu- ja paperityöt jäävät tekemättä, koska ryhmästä ei pysty irrottautumaan.

Ei ole tavatonta ainakaan pääkaupunkiseudulla, että lastentarhanopettajan tointa hoitaa epäpätevänä määräaikaisena lastenhoitaja, koska pätevää lastentarhanopettajaa ei löydy. Valitettavasti kokenutkaan lastenhoitaja ei pysty samantasoiseen pedagogiseen työhön, sillä koulutus ei anna siihen eväitä. Lastenhoitajan ja lastentarhanopettajan näkökulma työhön on erilainen, mutta molempia tarvitaan. En väitä, että kaikki koulutetut lastentarhanopettajat olisivat erityisen hyviä työssään tai edes ihmisinä välttämättä soveltuvia alalle, mutta niinhän se on joka alalla, että mikään paperi ei takaa ihmisen ammattitaitoa, koska koulu on voitu käydä sitä kautta, mistä aita on matalin ja/tai tutkinnon jälkeen on tehty töitä joko muutamia tai hyvin monia vuosia ilman yhtäkään täydennyskoulutuspäivää. Ammattitaitoa täytyy tietysti myös kehittää ja pitää yllä.

Kyllähän varhaiskasvatus- ja opetusalalla palkkojen pitäisi nousta 20-30 %, jotta ne olisivat edes asialliset. Mutta ratkaisu ei ole se, että hoitajien palkat nostetaan opettajien tasolle. Ei lääkärille ja sairaanhoitajallekaan makseta samaa palkkaa, vaikka samaa potilasta he hoitavat. Lisään varmuuden vuoksi, että kyllä hoitoalallakin palkkojen pitäisi nousta. Samoin sosiaalialalla. En yhtään ihmettele, että sosionomit (AMK) suuntautuvat opinnoissaan lastentarhanopettajiksi, sillä muissa töissä sosionomin palkka jää jopa LTO:n palkkaa pienemmäksi. Sosionomeista ollaan varhaiskasvatuskentällä montaa mieltä. Parhaat heistä ovat todella ammattitaitoisia, ihania opettajia, mutta valitettavasti LTO-kelpoisuuden hankkineiden sosionomien keskuudessa erot ammattitaidossa vaihtelevat valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanviljely, kuusi syytä: lokakuu, marraskuu, joulukuu, tammikuu, helmikuu, maaliskuu.

Lokakuu en tehny mittää

Marraskuu ei mittää

Joulukuu ei juuri yhtään mittää

Tammikuu ei mittää

Helmikuu ei mittää

Maaliskuu ei yhtää mittää

 

Tunnen maanviljelijöitä ja heistä kukaan ei lomaile talvikuukausina. Heillä on muitakin tulonlähteitä, kuten karjataloutta, metsätaloutta ym. Harvalla viljelijällä on varaa lomailla puolet vuodesta.

Kerrotko mitä se metsätalous on? ;)

 

Metsätalous tarkoittaa sitä, että metsiä harvennetaan, istutetaan, kaadetaan, kuljetetaan, myydään... Rankkaa työtä on puiden kaatelu. Varaa virheeseen ei ole tai jää joku sähkölinja puun alle tai pahimmassa tapauksessa itse. Monet viljelijät tekevät tätä myös muille, jos omassa metsässä ei riitä tekemistä.

T: maanviljelijän lapsi

Loppujen lopuksi aika moni työ on "kevyttä". Harva työ on nykyisin fyysisesti kuormittavaa, läheskään kaikki työt eivät ole sitä edes henkisesti. Jos työn keveydestä kertoo lähinnä se, kuinka paljon työtehtävien lomaan jää luppoaikaa, vähenee "kevyiden" töiden määrä, mutta on niitä siltikin runsaasti, eri aloilla.

Seuraavat alat/työtehtävät tuli jo mainittuakin:

- toimistotyö (erilaiset tehtävät eri nimikkeillä)

- helpdesk/mikrotuki

- kirjastovirkailija, museon lipunmyyjä

- myyjä pienessä erikoisliikkeessä

- leikkipuiston valvoja

Silti sanoisin, että edelleen runsaasti "vähätöistä" hommaa löytyy myös teollisuudesta; monet tuotantoprosessit tarvitsevat prosessinhoitajia, valvojia, erilaisia "napinpainajia"; joilla jää löysää aikaa koneiden tehdessä työtä. Toki suuri osa teollisuuden työpaikoista on 2- tai 3-vuorotöitä, ja monella alalla on tälläkin hetkellä irtisanomisuhka päällä, mutta siltikin aika "helpolla" pääsee monessa hommassa, osa työajasta on valvontaa ja silkkaa ajantappamista.

Listaisin tähän vielä vartijan työn. Toki riippuen kohteesta, paikasta ja ajankohdasta, mutta siitä huolimatta suuri osa työstä tuntuu esimerkiksi kauppakeskusvartijoilla olevan lähinnä kävelemistä ja esillä oloa. Työssä on tietenkin omat riskinsä ja haittapuolensa, mutta ei tuo ainakaan päällepäin kovin raskaalta vaikuta. Voisi verrata vaikkapa edelläkin mainittuun museovalvojan työhön; itse asiassa joissakin suurimmissa museoissa valvonta taitaa olla ainakin osin ulkoistettu vartijafirmoille.

Kouluavustajan työ on omista töistäni ollut kevyin.

Siinä sai askarrella ja leikkiä lasten kanssa ja auttaa oppitunneilla tarpeen mukaan. Se oli kivaa ja virkistävää, ei tuntunut työltä lainkaan.

Puhelinvaihteen hoitaja yrityksessä johon tuli n. 2 puhelua viikossa on ollut yksi raskaimpia työkokemuksiani. Se odottaminen ja tekemisen puute oli yllättävän raskasta. Silloin ei ollut edes nettiä missä surffata. Uuvuttavuudessaan voittaa jopa siivoojan työt, joista minulla myös on kokemusta.

Nuoriso ohjaaja

Näyttelijän työ ei todellakaan ole kevyttä, eikä mikään muukaan taiteellinen työ! 

Sellainen työ, joka ei vaadi mitään henkistä ponnistelua, joku ihan mekaaninen homma. Tai sitten jo kouluikäisten lasten kotiäitinä oleminen, eli kotirouvan työ? Saa olla paljon itsekseen päivisin ja puuhailla omiaan. "Arjen pyörittäminen" ei vie aikuiselta 8h/ pvä. 

Työskentelin toimistorakennukessa, joka tyhjeni lähes kokonaan remontin vuoksi. Aulavalvojan työ oli vaikuttanut aika leppoisalta jo aiemmin: saapuvien vierailijoiden ilmoittaminen, juuttuvan ajoportin fiksailu ja "valvonta".

Kun suurin osa firmoista lähti, niin valvojalla ei ollut mitään tekemistä. Vakituisen kesäloman tuuraaja oli selvästi tulla hulluksi, kun oli aika sosiaalinen tapaus. Pysähdyin juttelemaan pari kertaa päivässä, kun tyyppi kirjaimellisesti pyöri ympyrää siinä aulassa. 

Palkasta en tiedä, mutta vastuuseen ja rasittavuuteen nähden sen täytyi olla hyvä. Mikä tahansa palkka leffojen katsomisesta ja netissäsurffailusta on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

No tietysti suuren pörssifirman johtaja!  Muuta ei tarvitse kuin konjakkia lipitellä ja sihteereitä nipistellä ja köyhiä naureskella, niin optiot juoksevat ja raha virtaa veroparatiisiin.

No kyllä mun mies ainakin joutuu tekemään töitä niin, ettei edes lounaalle ehdi. Pari kertaa vuodessa sitten konjakkia kavereiden kera. Vaikka palkka on kova, niin työtuntimäärään verrattuna aika normaali.