Yllättäen yksin vauvan kanssa

Vierailija

Mietin voisiko tänne kirjoittamisesta olla apua arjen jaksamiseen, joten päätin nyt kokeilla.

Elän tilanteessa, jossa ydinperheen haavekuvat romahtivat juuri ennen vauvan syntymää. Mieheni kertoi pari viikkoa ennen laskettua-aikaa pettäneensä ja jatkavansa ko. suhdetta. Seuraavana yönä jouduin hätäsektioon istukan irtoamisen takia ja vauvamme syntyi.

Mies on kyllä ollut apuna vauvan hoidossa aina muutaman tunnin töiden jälkeen, mutta koen silti olevani yksin. Mies puhuu kuinka ei tiedä haluaako olla meidän kanssa vai uudessa suhteessa, mutta viettää kuitenkin kaikki yöt poissa kotoa. Samoin on kertonut, ettei halua lopetaa suhdettaan. En tiedä mitä uskoa ja miten suhtautua tähän.

Itse olen nyt jo alkanut miettimään minkälaista elämä on yksi vauvan kanssa (vaikka siis isä kuvioissa olisikin jossain määrin), mutta en vaan saa ajatuksistani sitä "normaalin" perheen kuvaa, joka tulevaisuuden suunnitelmat täytti vielä vähän aikaa sitten. Pelkään minkälainen tulevaisuus on ja miten pärjään ilman puolisoa.

Onko muita, jotka olisivat jääneet yllättäen yksin vauvan kanssa? Miten jaksaa arkea tällaisessa tilanteessa? Rakastan vauvaani ja hän onkin parasta elämässä tällä hetkellä, mutta epätoivon hetkiäkin arjessa riittää.

Kommentit (3)

Vierailija

Sinuna miettisin pitkään, että onko toisessa suhteessa elävästä miehestä enemmän hyötyä kuin haittaa. Jos päästät ukon menemään, niin voit aloittaa elämän uudestaan jonkun toisen kanssa.

Vierailija

Jos asut pk-seudulla, niin Pienperheyhdistyksen (http://www.pienperhe.fi) järjestämissä vertaistapaamisissa kannattaa käydä kuulemassa ja purkamassa:  http://www.pienperhe.fi/toiminta/vertaistoiminta/yksin-lasta-odottavat/

Myös Yhden vanhemman perheiden liitolla on tietoa ja tapahtumia: http://www.yvpl.fi/tukitoiminta/neuvoja-arjen-tilanteisiin/odotat-lastas...

Neuvolassakin kannattaa puhua asiasta ja kertoa että olet hämmentynyt ja huolissasi. Neuvolasta osataan neuvoa palveluista, esim. kotipalvelun yhteystiedot on hyvä olla jo valmiiksi tai voit kysyä onko alueellasi lapsiperheiden sosiaaliohjaajaa tai psykologia jonka juttusilla voisit turvallisesti käydä pukemassa ajatuksiasi sanoiksi. Miehesi on tehnyt aika kettumaisen tempun, mutta kyllä sinä pärjäät. Silti: yksin ei tarvitse pärjätä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sinuna miettisin pitkään, että onko toisessa suhteessa elävästä miehestä enemmän hyötyä kuin haittaa. Jos päästät ukon menemään, niin voit aloittaa elämän uudestaan jonkun toisen kanssa.

Näin. Ja mä kehottaisin lisäksi hartaasti miettimään, kannattaako miehen antaa aktiivisesti kehittää suhdettaan lapseen, kun on suuri vaara, että kuitenkin häipyy jopa kokonaan lapsen elämästä? Valtava suru vain tiedossa?

Joo, miehelläkin on oikeutensa isänä, mutta lasta tässä nyt pitää ajatella, kun on vieras v mennyt päähän. Lapsi ei ole ennenkään miehiä pidellyt menemästä ja kotiin sitonut, miksi miehen pitäisi saada lapsestaankaan nauttia, kun tuollainen sika on? Kärsiköön.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat