Lapsi aloitti päiväkodin, miten teillä käyttäydyttiin?

huolissaan oleva äiti

2 vuotta ja 4 kk ikäinen poikamme aloitti päiväkodin ja on ollut siellä nyt pari kertaa. Suunnitelmissa on, että hän on siellä pari kertaa viikossa.
Ennen poikamme on ollut iloinen, kiukutellut harvoin ja ottanut muut lapset todella hyvin huomioon, mutta nyt hänen käytöksensä on muuttunut täysin. Hän on ollut todella uhmakas ja kiukutellut paljon sekä meille vanhemmille että muille ihmisille. Puistossa ollessamme poikamme on antanut aina muille tilaa liukumäessä, ei ole töninyt tai heittänyt leluilla ketään, mutta nyt liukumäkeen pitää päästä ensimmäisenä ja puistossa oli toinen lapsi melkein saanut lelusta päähän, kun poikamme oli sen heittänyt kiukuspäissään. Kaikki tämä muutos vain parin päiväkotikerran jälkeen. Päiväkodissa ei olla sanottu, että hän olisi käyttäytynyt huonosti muita kohtaan. Vain, että hän on itkenyt jonkin verran. Pitäisikö huolestua vai reagoiko poikamme päiväkodin aloitukseen vain näin voimakkaasti ja onko se ohimenevää? Mitä pitäisi tehdä? Olen yrittänyt entistä enemmän antaa hänelle huomiota yhdessä ollessamme, mutta pari kertaa on pitänyt poika laittaa jäähylle, kun homma on mennyt liian pahaksi.
Miten teidän muiden lapset ovat reagoineet päiväkodin aloitukseen?

Kommentit (7)

Vierailija

meillä sujui tosi hyvin, lapsi oli 1v4kk kun aloitti.

jossain vaiheessa (n. 2kk aloituksesta) alkoi tulla kiukkukohtauksia aina hakiessa, ilmeisesti protestoi ikäväänsä. annoin (ja annan) heittäytyä maahan ja huutaa pahimman raivonsa odottaen rauhallisesti vieressä ja noin 30-60 sekuntin päästä lapsi rauhoittuu ja pyytää syliin. sitten otan toki syliin ja sanoitan tunnetta ja olen läsnä, panostan yhteiseen aikaan illalla. lähinnä siis täyteen yhdessäoloon, oli se sitten puistoilua tai sohvalla makoilua, mutta niin että vietetään aikaa vaan yhdessä.

hänellekin on tullut välillä mustasukkaisuutta huomiosta (olen yh ja lapsi on ainoa lapsi; saanut aina jakamattoman huomion) mutta luen sen ihan normaaliksi. ilkeä tai aggressiivinen ei ole, mutta saattaa kuulemma päiväkodissa änkeä samaan syliin tai joskus jopa töniä muita. tosin lähestyvä kahden vuoden ikä ja lisääntyvä oma tahto voivat myös tehdä tunnemyrskyjä.

Vierailija

Pelkään, että meillä tulee käymään samalla tavalla. Näen myös selvän eron kavereiden lapsissa niiden välillä, jotka ovat kotihoidossa ja ketkä päiväkodissa. Ja kaverini rauhallinen poika alkoi juurikin hakkaamaan kavereitaan ilman syytä p.kodin aloittamisen jälkeen, eikä leikit ollut enää rauhallisia. Myös raivarit paheni. Saapa nähdä miten tulee käymään :/

Vierailija

Pari kertaa viikossa päiväkodissa voi olla lapsellesi siltikin rankkaa, koska hoito aina katkeaa. Ei tule rutiinia/tottumista samalla tavoin kuin joka päivä hoidossa oleville. Jos mahdollista hae pojallesi paikka perhepäivähoidosta. Sinne sopeutuminen helpompaa ja pakko sanoa myös että monesti pieni lapsi siellä paremmin viihtyykin. Oma lapseni 4v edelleen perhepäivähoidossa, enkä päiväkotiin veisi. Viihtyy hyvin siellä:) aloitti juurikin reilu 2vuotiaana.
T. Päiväkodin työntekijä

Vierailija

Vaikuttaako tähän myös päiväkoti? Meillä ei saa lyödä muita ja henkilökunta on kiinnostunutta. Lapsella ei ole ollut ongelmia jakamisen kanssa.

Vierailija

Jos poika on päiväkodissa vain kahtena päivänä, mieti, tarviiko hänen käydä siellä vielä ollenkaan? Onko mahdollista järjestää hoito muulla tavoin? Mun mielestä noin pienen paikka ei edes ole siellä, ellei ole aivan pakko. Päiväkodissa on muitakin lapsia, jotka varmasti käyttäytyvät tuolleen, käytös "tarttuu". Ja jäähyä ei kannata missään nimessä antaa.

Jäähy tehoton ja jopa vahingollinen lapsen kehitykselle

Jäähyistä lapselle jää pääasiassa mieleen eristäminen. Jopa silloin, kun se selitetään kärsivällisesti ja lempeästi, jäähy opettaa lapselle, että kun hän tekee virheen tai kun hänellä on vaikeaa, on hänen selvittävä siitä yksin – joka varsinkin nuorilla lapsilla johtaa helposti hylätyksi tulemisen tunteeseen.

Lisäksi jäähy kertoo lapselle: "Olen kiinnostunut olemaan kanssasi ja käytettävissäsi vain, kun sinulla on kaikki kunnossa", yhdysvaltalaistutkijat esittävät.

Vahingollista kehitykselle

Ongelmana on tutkijoiden mukaan se, että lapsilla on syvä tarve yhteydelle. Vuosikymmenten tutkimukset kiintymyksestä osoittavat, että erityisesti ahdistavina aikoina ihmiset tarvitsevat läheisyyttä ja lohdutusta huoltajiltaan. Silloin kun lapset kadottavat tunteidenhallintansa, vanhemmat usein lähettävät heidät yksin huoneeseensa, "jäähypenkille" tai nurkkaan häpeämään – mikä tarkoittaa, että lasten on kohdattava ahdistava ja stressaava tilanne yksin.

Lapset käyttäytyvät joskus huonosti, kun heidän tunteensa ovat ylirasittuneet; voimakkaat tunteet ja tilanteen asettamat vaatimukset ylittävät lapsen kyvyn käsitellä omaa oloaan. Lapsen kyvyttömyys käsitellä tunteitaan voi johtaa aggressiiviseen, epäkunnioittavaan tai vastahakoiseen käytökseen – mikä vain todistaa, ettei lapsi vielä hallitse tiettyjä itsesääntelyn keinoja. Huono käytös on tutkijoiden mukaan usein merkki rauhoittamisen ja yhteyden tarpeesta.

Kun vanhempi sitten vastaa tähän tarpeeseen eristämisellä, jää lapsen vaistonvarainen psykologinen tarve täyttämättä. Aivojen kuvaukset ovat itse asiassa paljastaneet, että emotionaalisen trauman – esimerkiksi hylkäämisen aiheuttaman – jälki näkyy aivotoiminnoissa samankaltaisena kuin fyysisen pahoinpitelynkin jälki.

Jäähyn sijaan yhteinen hetki

Vahingollisuuden lisäksi jäähyjen katsotaan olevan yleensä varsin tehoton kurinpidon väline, jos toimilla tähdätään käytöksen muuttamiseen ja taitojen oppimiseen.

Vanhemmat haluavat ajatella, että jäähy rauhoittaa lasta ja heijastuu positiivisesti tämän käytökseen. Sen sijaan jäähyt helposti saavat lapsen entistä vihaisemmaksi eikä käytöksen sääntelykään välttämättä parane. Lapselle saattaa olla aiempaa hankalampaa hallita käytöstään tai miettiä mitä hänen tulikaan tehtyä.

Lapsi saattaakin keskittyä ajattelemaan, kuinka ilkeitä vanhemmat ovat, kun he rankaisevat lasta. Kun lapsi keskittyy miettimään huonoa onneaan, kun on saanut niin ilkeän ja epäoikeudenmukaisen äidin tai isän, hänelle ei aukea mahdollisuutta kehittää oivalluskykyään, empatiaansa tai ongelmanratkaisutaitojaan.

Jäähy voi estää lasta kehittämästä taitoja, joita joku muu kurinpitokeino auttaisi kehittämään, yhdysvaltalaistutkijat Daniel J. Siegel ja Tina Payne Bryson toteavat Time-lehden mukaan. Sen sijaan selvien rajojen asettaminen ja samaan aikaan yhteistyön, keskustelun ja kunnioituksen painottaminen antaa lapselle mahdollisuuden muovata itsestään aktiivista ja empaattista päätöksentekijää, jolla on keinot selviytyä ongelmista omin avuin.

Ensi kerralla kun kurinpidolle on tarvetta, vanhempien kannattaakin tutkijoiden mukaan jäähyn sijaan miettiä yhteistä hetkeä lapsen kanssa, esimerkiksi sylissäistumista, puhumista ja lohduttamista. Lapselle hetken rauhoittumisaika voi olla äärimmäisen arvokasta, se voi opettaa pysähtymään ja miettimään käytöstään. Erityisesti nuoremmilla lapsilla nämä taidot opitaan suhteiden ja yhteyden kautta, ei eristyksissä muista.

Lue koko artikkeli täältä:

http://yle.fi/uutiset/jaahy_tehoton_ja_jopa_vahingollinen_lapsen_kehityk...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat