Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa naimisiin
26.11.2015 |
Mies sitten meni ja kosi. Suhdetta meillä on takana nyt 3,5 vuotta (olen 30 ja mies vajaa 40). Yhdessä olemme asuneet vuoden. Tämä tuli nyt aivan puuntakaa ja en sanonut vielä kyllä vaan pyysin harkinta-aikaa. En tiedä, haluanko naimisiin, sillä en ymmärrä, mitä hyötyä siitä on. Rakastan miestäni syvästi, mutta olen ollut elämässä aina realisti. Nautin suuresti arjestamme ja hänestä - ja hän on minulle se oikea. Tai se oikea juuri nyt. En tiedä tulemmeko olemaan lopunelämää yhdessä, sillä kyllästyn hyvin pitkissä suhteissa esimerkiksi seksielämään ja minua alkaa siinä 7-8 vuoden tienoilla kiinnostamaan siinä mielessä muutkin miehet. Saan tästä varmaan kamalan lynkkauksen, mutta se on aivan luonnollista eikä tarkoita, etten miestä rakasta. Avioliittoa pidän turhana enkä haluaisi olla kenenkään vaimo vaan oma itsenäinen itseni. Taloudellista turvaa en mieheltä tarvitse, sillä olen rakentanut itse urani ja tienaan kivasti. Olen aina ollut hyvin itsenäinen ja avioliitto tuntuu siinäkin mielessä oudolta. Mitä mieltä olette? Miksi olette menneet naimisiin? Voisin esimerkiksi tehdä testamentin kyllä miehelleni, jos minulle jotain sattuu. Miehellä ei ole omaisuutta, joten toisinpäin se on turhaa. Eikö se olisi käytännössä sillä hoidettu?
Kommentit (51)
Itse olen ainakin kokenut että avioliiton myötä rakkauteni ja luottamukseni mieheeni syveni. Ja se, että ap sanoo että seksuaalisuus häviää 7-8 vuoden myötä ja olisi vaihdetta miestä, on kyllä täyttä hevon p.*****. Totta kai se häviää jos ei viitsi huolehtia seksielämästä ja parisuhteesta. Ei voi olettaa että se mies pitää ainoana osapuolena kiinni sinun halukkuuksistasi. Lisäksi on aivan normaalia että pitkässä parisuhteessa tulee kuivempia kausia ja taas vähän himokkaampia kausia. Tärkeintä parisuhteessa on kuitenkin se että sinulla on elämänkumppani jonka kanssa haluat olla. Jakaa ilot, surut ja huonot/hyvät kaudet.
Ei kannata mennä naimisiin jos et arvosta miestäsi. Siitä ei tule yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin kokenut että avioliiton myötä rakkauteni ja luottamukseni mieheeni syveni. Ja se, että ap sanoo että seksuaalisuus häviää 7-8 vuoden myötä ja olisi vaihdetta miestä, on kyllä täyttä hevon p.*****. Totta kai se häviää jos ei viitsi huolehtia seksielämästä ja parisuhteesta. Ei voi olettaa että se mies pitää ainoana osapuolena kiinni sinun halukkuuksistasi. Lisäksi on aivan normaalia että pitkässä parisuhteessa tulee kuivempia kausia ja taas vähän himokkaampia kausia. Tärkeintä parisuhteessa on kuitenkin se että sinulla on elämänkumppani jonka kanssa haluat olla. Jakaa ilot, surut ja huonot/hyvät kaudet.
Ei kannata mennä naimisiin jos et arvosta miestäsi. Siitä ei tule yhtään mitään.
En sanonut, että se häviää. Sanoin, että seksi aina saman ihmisen kanssa alkaa uuvuttamaan siinä vaiheessa. Kyse ie ole siitä, etten halua tai ajattelisin, että halut ovat vain miehen vastuulla. Olen seksuaalisesti erittäin aktiivinen ja avoin - meillä harrastetaan kaikkea mahdollista kolmenkimpoista (2 naista ja mies) peppuhommiin. Mutta omalta osaltani kaipaan seksuaalista vaihtelua kumppanin muodossa jossain siinä tienoilla ja se on aivan luonnollista eikä liity yhtään siihen, etten suhdetta huolla tai miestäni kunnioita. Luulen, että moni mies ainakin tietää, mitä tällä tarkoitan. Eri asia on se, että onko se puuttuminen sitten liian iso juttu. Itselleni tärkeintä suhteessa on seksi. Kun se toimii, se on 10% suhteesta, mutta jos siinä on puutumista tai kuivia kausia, se n 80% suhteesta. Sen vaikutus on valtava ja ilman sitä suhde ei mielestäni ole parisuhde vaan ystävyyssuhde. Ystäviä minulla kuitenkin on jo tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin kokenut että avioliiton myötä rakkauteni ja luottamukseni mieheeni syveni. Ja se, että ap sanoo että seksuaalisuus häviää 7-8 vuoden myötä ja olisi vaihdetta miestä, on kyllä täyttä hevon p.*****. Totta kai se häviää jos ei viitsi huolehtia seksielämästä ja parisuhteesta. Ei voi olettaa että se mies pitää ainoana osapuolena kiinni sinun halukkuuksistasi. Lisäksi on aivan normaalia että pitkässä parisuhteessa tulee kuivempia kausia ja taas vähän himokkaampia kausia. Tärkeintä parisuhteessa on kuitenkin se että sinulla on elämänkumppani jonka kanssa haluat olla. Jakaa ilot, surut ja huonot/hyvät kaudet.
Ei kannata mennä naimisiin jos et arvosta miestäsi. Siitä ei tule yhtään mitään.
Ei mikään parisuhde voi perustua pelkälle seksille. Ainakaan avioliitto. Kuulostaa siltä ettet ole ihminen joka voi ymmärtää kunnollista parisuhdetta. Älä mene naimisiin ja ole ystävällinen ja kerro miehellesi tämä. Anna vaikka lukea nämä kirjoitukset ja ole rehellinen! Ei ole oikein miehelle jos et kerro mikä on oikea syy.
Miehesi on jo 40 vuotias ja kosinta on merkki vakiintumisesta ja perheen perustamisesta. Älä anna turhaa toivoa jos et ole itse siihen valmis. Sellaisia naisia kyllä on jotka tuollaista miestä arvostaa.
En sanonut, että se häviää. Sanoin, että seksi aina saman ihmisen kanssa alkaa uuvuttamaan siinä vaiheessa. Kyse ie ole siitä, etten halua tai ajattelisin, että halut ovat vain miehen vastuulla. Olen seksuaalisesti erittäin aktiivinen ja avoin - meillä harrastetaan kaikkea mahdollista kolmenkimpoista (2 naista ja mies) peppuhommiin. Mutta omalta osaltani kaipaan seksuaalista vaihtelua kumppanin muodossa jossain siinä tienoilla ja se on aivan luonnollista eikä liity yhtään siihen, etten suhdetta huolla tai miestäni kunnioita. Luulen, että moni mies ainakin tietää, mitä tällä tarkoitan. Eri asia on se, että onko se puuttuminen sitten liian iso juttu. Itselleni tärkeintä suhteessa on seksi. Kun se toimii, se on 10% suhteesta, mutta jos siinä on puutumista tai kuivia kausia, se n 80% suhteesta. Sen vaikutus on valtava ja ilman sitä suhde ei mielestäni ole parisuhde vaan ystävyyssuhde. Ystäviä minulla kuitenkin on jo tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin kokenut että avioliiton myötä rakkauteni ja luottamukseni mieheeni syveni. Ja se, että ap sanoo että seksuaalisuus häviää 7-8 vuoden myötä ja olisi vaihdetta miestä, on kyllä täyttä hevon p.*****. Totta kai se häviää jos ei viitsi huolehtia seksielämästä ja parisuhteesta. Ei voi olettaa että se mies pitää ainoana osapuolena kiinni sinun halukkuuksistasi. Lisäksi on aivan normaalia että pitkässä parisuhteessa tulee kuivempia kausia ja taas vähän himokkaampia kausia. Tärkeintä parisuhteessa on kuitenkin se että sinulla on elämänkumppani jonka kanssa haluat olla. Jakaa ilot, surut ja huonot/hyvät kaudet.
Ei kannata mennä naimisiin jos et arvosta miestäsi. Siitä ei tule yhtään mitään.
En sanonut, että se häviää. Sanoin, että seksi aina saman ihmisen kanssa alkaa uuvuttamaan siinä vaiheessa. Kyse ie ole siitä, etten halua tai ajattelisin, että halut ovat vain miehen vastuulla. Olen seksuaalisesti erittäin aktiivinen ja avoin - meillä harrastetaan kaikkea mahdollista kolmenkimpoista (2 naista ja mies) peppuhommiin. Mutta omalta osaltani kaipaan seksuaalista vaihtelua kumppanin muodossa jossain siinä tienoilla ja se on aivan luonnollista eikä liity yhtään siihen, etten suhdetta huolla tai miestäni kunnioita. Luulen, että moni mies ainakin tietää, mitä tällä tarkoitan. Eri asia on se, että onko se puuttuminen sitten liian iso juttu. Itselleni tärkeintä suhteessa on seksi. Kun se toimii, se on 10% suhteesta, mutta jos siinä on puutumista tai kuivia kausia, se n 80% suhteesta. Sen vaikutus on valtava ja ilman sitä suhde ei mielestäni ole parisuhde vaan ystävyyssuhde. Ystäviä minulla kuitenkin on jo tarpeeksi.
Ei mikään parisuhde voi perustua pelkälle seksille. Ainakaan avioliitto. Kuulostaa siltä ettet ole ihminen joka voi ymmärtää kunnollista parisuhdetta. Älä mene naimisiin ja ole ystävällinen ja kerro miehellesi tämä. Anna vaikka lukea nämä kirjoitukset ja ole rehellinen! Ei ole oikein miehelle jos et kerro mikä on oikea syy.
Miehesi on jo 40 vuotias ja kosinta on merkki vakiintumisesta ja perheen perustamisesta. Älä anna turhaa toivoa jos et ole itse siihen valmis. Sellaisia naisia kyllä on jotka tuollaista miestä arvostaa.
Enhän mä sanonut, että se suhde PERUSTUU seksille. Sehän on aivan eri asia, Mutta parisuhteen TÄRKEIN asia on seksi, koska ilman seksiä se EI OLE parisuhde vaan muuta. Se on ystävyyttä. Parisuhde on suhde, jossa ollaan miehenä ja naisena - etenkin yksiavioissa suhteissa, joissa seksuaalisuutta toteutetaan vain ja ainoastaan suhteen sisällä, sen seksin asema on todella iso. Seksi on biologinen tarve ihmiselle siinä, missä syöminen ja nukkuminen. Ilman sitä ei kuole, mutta ihmisen psyyke ja jopa fyysinen terveys kärsii. Jos seksiä ei ole tai se ei toimi/tyydytä, se asettaa valtavan ongelman suhteelle, joka vie ilon ja onnen myös suhteen muista osa-alueista. Joten kyllä, se on tärkeintä toimia koska ilman sitä mitään parisuhdetta ei ole. Parisuhde perustuu taas hyvin pitkälti Luottamukselle ja rakkaudella.
Tässä juuri tarkoituksena on pohtia, että mitä se avioliitto tarkoittaa ja onko siitä oikeasti mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis tottakai arvostan miestäni, mutta ei miehenikään halua naista joka loisii lompakolla ja haluaa naimisiin voidakseen jäädä kotiin siivoamaan ja "kasvattamaan lapsia". Aivan varmasti mies löytäisi näitä naisia pilvin pimein ja niitä on kohdannutkin ennen minua kymmenittäin. Ei kai hän olisi minun kanssani suhteeseen ryhtynyt, jos ei juuri itsenäisyyttäni arvostaisi? Mies ei myöskään tiedä haluaako lapsia. Siitä ei ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastat syvästi?? Mutta jossain välissä alkaa toiset miehet himoittaa?? Jos nyt kuitenkin olet sekoittanut rakkauden ja itsekkyyden?
Seksuaalinenhalu ja rakkaus ole sama asia. Miehetkin katsovat pornoa ja masturboivat. Katsovat naisia ja kiihottuvat. Minäkin kiihotun muista miehistä. Se on puhdasta biologiaa, ei tahdonalainen valinta. eikä liity mitenkään itsekkyyteen.
en tiedä muista, mutta omalla kohdallani olen todennut, että siinä 7-8 vuoden kohdalla seksielämä alkaa tasaantumaan ja hiipumaan ja koen sen negatiiviseksi asiaksi.
Älä missään tapauksessa puhu tästä kumppanille tai yritä tehdä asialle mitään. Vanha kiertoon ja uutta tupaan vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yritä ilkeillä, olen vain utelias. Kuinka jaksat joka vuosikymmen aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa? Jo ero on kuluttava ja raskas, siitä toipuminen vie aikaa. Ja uusi ihminen tarkoittaa aina uutta arkea, uusi tapoja, pitää opetella olemaan toisen kanssa uusilla pelisäännöillä. Ymmärrän kyllä, että kaikki suhteet eivät kestä, mutta sinä tunnut jo päättäneen, että jokin määrä vuosia/mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noissa ajatuksissasi ole mitään vikaa. Ihailtavaa rehellisyyttä ja itsetuntemusta.
Nyt kerro vain miehelle tuo sama, mitä kerroit meille. Yhdessä sitten mietitte, mitä teette.
Vierailija kirjoitti:
En yritä ilkeillä, olen vain utelias. Kuinka jaksat joka vuosikymmen aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa? Jo ero on kuluttava ja raskas, siitä toipuminen vie aikaa. Ja uusi ihminen tarkoittaa aina uutta arkea, uusi tapoja, pitää opetella olemaan toisen kanssa uusilla pelisäännöillä. Ymmärrän kyllä, että kaikki suhteet eivät kestä, mutta sinä tunnut jo päättäneen, että jokin määrä vuosia/mies.
mikä pakko sitä on parisuhteessa olla? voisin aivan yhtä hyvin olla itseksenikin kuin suhteessa. Jokaiseen suhteeseen olen päätynyt ilman, että olen mitään parisuhdetta edes hakenut. Nykyisenikin tapasin ihan seksisuhteen merkeissä, kunnes ihastuin ja rakastuin, kun sattui eteen muutenkin mahtava mies. Mutta ei mikään sanele, että alkaisin uuteen suhteeseen, jos tästä eroan. Ainakaan heti. Erot ovat raskaita, mutta mielestäni osa elämää ja uuteen ihmiseen tutustuminen, uudet tavat, arki ja muu lähinnä kiehtovaa ja jännittävää.
Ja tottakai olen miehelle puhunut, että muut miehet kiinnostaa seksuaalisesti. Kiinnostaahan miestäkin muut tytöt ja siksi meillä on kolmenkimppoja (olen bi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enhän mä sanonut, että se suhde PERUSTUU seksille. Sehän on aivan eri asia, Mutta parisuhteen TÄRKEIN asia on seksi, koska ilman seksiä se EI OLE parisuhde vaan muuta. Se on ystävyyttä. Parisuhde on suhde, jossa ollaan miehenä ja naisena - etenkin yksiavioissa suhteissa, joissa seksuaalisuutta toteutetaan vain ja ainoastaan suhteen sisällä, sen seksin asema on todella iso. Seksi on biologinen tarve ihmiselle siinä, missä syöminen ja nukkuminen. Ilman sitä ei kuole, mutta ihmisen psyyke ja jopa fyysinen terveys kärsii. Jos seksiä ei ole tai se ei toimi/tyydytä, se asettaa valtavan ongelman suhteelle, joka vie ilon ja onnen myös suhteen muista osa-alueista. Joten kyllä, se on tärkeintä toimia koska ilman sitä mitään parisuhdetta ei ole. Parisuhde perustuu taas hyvin pitkälti Luottamukselle ja rakkaudella.
Tässä juuri tarkoituksena on pohtia, että mitä se avioliitto tarkoittaa ja onko siitä oikeasti mitään järkeä.
Niin SINULLE parisuhteen tärkein asia on seksi. Parisuhteeseen kuuluu muutakin. Toki se on tärkeää mutta se ei saa olla suhteen määräävä asia. Oletko nyt varma ettet ole seksiriippuvainen? Täältä tuskin löydät vastausta siihen mitä haet. Suosittelen juttelemaan vaikka psykologin kanssa asiasta.
Ap, tämä on hyvin seksikielteinen palsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi herranjumala :D se että pitää seksiä tärkeänä ei varmaan tee kenestäkään seksiriippuvaista. Meissä ei ole parina eikä seksielämän suhteen mitään erityistä tai poikkeavaa. Ja voisit kysyä numero 33 mieheltäsi, että kumpi näkökanta on hänellä lähempänä omaansa. Sinun vai minun - veikkaan omaani. Vaikutat nimittäin hyvin seksikielteiseltä. Meiltä se seksi on tärkein asia, joillain pareilla se on joku muu (toivon, että tässä myös tosiaan se mies saa äänensä kuuluviin).
Vierailija kirjoitti:
Ei noissa ajatuksissasi ole mitään vikaa. Ihailtavaa rehellisyyttä ja itsetuntemusta.
Nyt kerro vain miehelle tuo sama, mitä kerroit meille. Yhdessä sitten mietitte, mitä teette.
Näin se pitänee tehdä. Mies vaan odottaa vastaustani ja tuntuu pahalta hänen puolestaan tämä, etten tiedä. Mutta tapanani on kantaa vastuu päätöksistäni ja avioliitto etenkin on asia, jota ei voi solmia romantiikkasymboliikka lasit silmillä vaan realistitet tiedot käsillä.
Olen samanlainen kuin ap. En siis halua enkä kaipaa elinikäistä suhdetta, ja koska en halua myöskään lapsia, ei ole senkään takia pakkoa sitoutua. Minusta on järjetöntä yrittää kahlita rakkautta, tai määritellä kauanko sen tulee kestää. Minusta se saa kestää sen aikaa kun kestää, ja loppua jos loppuu. Haluan että suhteessa molemmat ovat vapaita, ja pelkästään omasta halustaan siinä, ei jonkun lupausten tai sitoumusten voimalla.
Minulla on ollut elämässäni 3 hyvää rakkaussuhdetta. Niiden kestot ovat 2, 1 ja 4 vuotta. En ole koskaan ajatlelut, että koska suhteet loppuivat, rakkaus ei iolisi ollut aitoa. Oli se, se ei vaan ollut ikuista rakkautta, mitä luulen harvoin ihmisten välisen rakkauden olevan. Minusta on ihan luonnollista jos ihmisen elämässä on monia rakkauksia ja suhteita, en siis omaa elinikäisen parisuhteen ihannetta.
Nämä asiat olen myös kertonut miehelle jos on alkanut kihloista tai avioliitoista puhumaan. Tuo 4 vuoden suhde loppuikin juuri siihen, kun kerroin miehelle ajatukseni sitoutumisesta ja vapaudesta. Mies olisi vaatinut lupauksia olla yhdessä kunnes kuolema erottaa, naimisiin, mutta minulle sellainen symbolinen kahle oli mahdoton ajatus. Minä en tarvitse turvaa enkä pysyvyyttä toisesta, eikä minulle ole mitenkään oikea ihminen joka hakee sellaista minusta. Minulle sopii vain tyyppi, joka seisoo omilla jaloillaan ilman tarvetta toiselle, mutta joka ainakin jonkun aikaa haluaa matkata yhdessä toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en pidä avioliittoa muuten merkityksellisenä, mutta jos lapsia haluaisin ja saisin, niin silloin kyllä menisin myös naimisiin heidän isänsä kanssa. Miten on, ap?
Mutta miksi? miten ne lapset sitä muuttaa? en tiedä vieä halaunko lapsia, mutta ehkä.
No lähtien jo siitä, että jos ette ole naimisissa mutta saatte lapsen, miehesi ei ole automaattisesti lapsen isä juridisessa mielessä. Jos vaikkapa synnytyksessä sattuu jotain, ja sinä et ole tajuissasi, miehesi ei saa tehdä päätöksiä asiassa koska ei ole lähiomainen eikä lapsen isä.
Jos liittonne aikana teistä jompi kumpi kuolee, kuolleen osapuolen työnantajalla saattaa olla ryhmähenkivakuutus jossa edunsaajana on aviopuoliso mutta ei avopuoliso. Lasten toimeentulo on tässä tapauksessa paremmin turvattu, jos olette avioliitossa. Avioliitosta leskeksi jääneellä on asumisoikeus parin yhteiseen kotiin (koskee omistusasuntoja).
En muista kaikkia kohtia, joissa avioliitolla on merkitystä, mutta monet niistä ovat sellaisia, jotka parantavat lasten asemaa eron tai kuoleman sattuessa.
Eikö mies voi tunnustaa isyyden ja olla isä? eihän se sitä muuta.
Meillä ei ole ryhmähenkivakuutusta työnantajalta ja edunsaajaksi saa mun tietääkseni vakuutukseen kyllä kenet vain, jos on oma henkivakuutus eikö?
Asuntomme ajattelin testamentata miehelle jokatapauksessa. Tietysti osa menee sitten lapsille, jos sellasia hankimme.
Ei voi ennen kuin lapsi on syntynyt. Siis jos synnytyksessä käy jotain, tilanne voi olla hyvinkin ikävä kaikkien kannalta jos mies ei ole juridisesti automaattisesti lapsen isä.
Myös perintöasioissa avio- ja avopuolisoita kohdellaan eri tavalla siten, että aviopuoliso maksaa pienemmän perintöveron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en pidä avioliittoa muuten merkityksellisenä, mutta jos lapsia haluaisin ja saisin, niin silloin kyllä menisin myös naimisiin heidän isänsä kanssa. Miten on, ap?
Mutta miksi? miten ne lapset sitä muuttaa? en tiedä vieä halaunko lapsia, mutta ehkä.
No lähtien jo siitä, että jos ette ole naimisissa mutta saatte lapsen, miehesi ei ole automaattisesti lapsen isä juridisessa mielessä. Jos vaikkapa synnytyksessä sattuu jotain, ja sinä et ole tajuissasi, miehesi ei saa tehdä päätöksiä asiassa koska ei ole lähiomainen eikä lapsen isä.
Jos liittonne aikana teistä jompi kumpi kuolee, kuolleen osapuolen työnantajalla saattaa olla ryhmähenkivakuutus jossa edunsaajana on aviopuoliso mutta ei avopuoliso. Lasten toimeentulo on tässä tapauksessa paremmin turvattu, jos olette avioliitossa. Avioliitosta leskeksi jääneellä on asumisoikeus parin yhteiseen kotiin (koskee omistusasuntoja).
En muista kaikkia kohtia, joissa avioliitolla on merkitystä, mutta monet niistä ovat sellaisia, jotka parantavat lasten asemaa eron tai kuoleman sattuessa.
Eikö mies voi tunnustaa isyyden ja olla isä? eihän se sitä muuta.
Meillä ei ole ryhmähenkivakuutusta työnantajalta ja edunsaajaksi saa mun tietääkseni vakuutukseen kyllä kenet vain, jos on oma henkivakuutus eikö?
Asuntomme ajattelin testamentata miehelle jokatapauksessa. Tietysti osa menee sitten lapsille, jos sellasia hankimme.
Ei voi ennen kuin lapsi on syntynyt. Siis jos synnytyksessä käy jotain, tilanne voi olla hyvinkin ikävä kaikkien kannalta jos mies ei ole juridisesti automaattisesti lapsen isä.
Myös perintöasioissa avio- ja avopuolisoita kohdellaan eri tavalla siten, että aviopuoliso maksaa pienemmän perintöveron.
Niin ja pikku yksityiskohtana: tuleva isäkin voi vauvan odotusaikana ottaa ja kuolla (tuntemani tapaus: isä sairastui äkäiseen leukemiaan ja henki lähti). Isyydenselvitys on silloinkin edessä, perintöselvitysten sun muiden lisäksi.
No älä mene naimisiin kun et selvästikään ole vaimomatskua.
Alue: Aihe vapaa
Eikö mies voi tunnustaa isyyden ja olla isä? eihän se sitä muuta.
Meillä ei ole ryhmähenkivakuutusta työnantajalta ja edunsaajaksi saa mun tietääkseni vakuutukseen kyllä kenet vain, jos on oma henkivakuutus eikö?
Asuntomme ajattelin testamentata miehelle jokatapauksessa. Tietysti osa menee sitten lapsille, jos sellasia hankimme.