Kivaa että äitini auttaa, mutta... taidan kohta tarvita pitkän tauon taas.

Vierailija

Äitini auttaa meitä nyt muutossa. Onhan hänestä ihan oikeasti hyötyö ja apuakin, mutta minulla hajoaa pää.
Taas lähes joka väliin pitää saada sujautettua joku pieni kommentti siitä miten asiat sujuisi paremmin.
Miten lapsia hoitaisi paremmin. (Hänellä 4 lasta, joista kaikilla ollut aina parempi suhde isäämme kuin äitiimme äidin naljailun takia...) Minähän teen väärin kun en tee niin kuin hän on tehnyt.
Apua nyt kuitenkin tarvitaan, ja on kivaa että joku auttaa, mutta välillä tuntuu että en jaksa tämän jälkern nähdä äitiäni vähään aikaan.
Me ei vaan sovita saman katon alle.
Välillä olen niin kateellinen mieheni siskon ja äidin suhteelle... viihtyvät aidosti yhdessä, tapaavat päivittäin, käyvät viikonloppulomilla yhdessä jne.
Toivon että voin olla lapsilleni enemmän anoppini kaltainen äiti...
Muita joilla hankala suhde äitiinsä...? Kumpi on tavallisempi, hankala vai hyvä suhde?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Minulla on ollut hankala suhde äitiini. Hän on mestarimarttyyri, joka luotti vinoiluun ja vähättelyyn kannustamisen sijasta, jonka kanssa ei saanut ikinä mitään asioita selvitettyä, koska "hän ei halua riidellä" ja joka kyttäsi kaikki tekemiseni ja nuuski kaikki asiani, kirjeitä ja ja päiväkirjoja myöten. 

Omille lapsilleni olen pyrkinyt olemaan toisenlainen äiti.

Olen myös vähän ikävässä välikädessä, koska lapset kyselevät, miksi en esim.  soittele äidille tiheästi. En haluaisi sotkea lasten suhdetta mummoonsa. Toisaalta onhan se epäreilua, kun en voi puolustautua. 

Vierailija

Hankalaa. Myös minä kadehdin perheitä, joissa aikuisten lasten välit äitiinsä ovat kivat eikä aina sitä kestämistä ja sietämistä.

Mulla menee hermo äitiini jo ajatuksestakin. Olen ryhtynyt "harrastelijanäyttelijäksi": aina kun tapaamme, yritän mennä johonkin muun ihmisen rooliin, etten omaa itseäni ja sydäntäni enempää satuttaisi mitä tähän asti on satuttanut.

Suosittelen kokeilemaan jotain tollaista. Ihan selviytymiskeinoksi. Itse en vaan enää jaksa kinata ja yritän mahdoll. luontevasti myönnellä äidille, kuinka oikeassa hän onkaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut hankala suhde äitiini. Hän on mestarimarttyyri, joka luotti vinoiluun ja vähättelyyn kannustamisen sijasta, jonka kanssa ei saanut ikinä mitään asioita selvitettyä, koska "hän ei halua riidellä" ja joka kyttäsi kaikki tekemiseni ja nuuski kaikki asiani, kirjeitä ja ja päiväkirjoja myöten. 

Omille lapsilleni olen pyrkinyt olemaan toisenlainen äiti.

Olen myös vähän ikävässä välikädessä, koska lapset kyselevät, miksi en esim.  soittele äidille tiheästi. En haluaisi sotkea lasten suhdetta mummoonsa. Toisaalta onhan se epäreilua, kun en voi puolustautua. 


Tämä kuulostaa niiiiiiiiiin tutulta. T. Ap

Vierailija

Kuulostaa ihan mun äidiltä. Kaiken voisin tehdä paremmin, jos nyt vähän yrittäisin edes.

Mä olen ollut nyt vuoden paussilla äidistäni. Mulla yksinkertaisesti meni kuppi nurin, kun teinille oli jatkanut arvosteluamme ja häntäkin oli alkanut mitätöimään kesälomareissun aikana. Ei sitten, kun ei kelvata. Lapsi oli henkisesti rikki, kun tuli sieltä kotiin. Se nyhjötti mussa kiinni lähes kaksi päivää, siis 14 vuotias lapsi! Itkusteli ja jutusteli, syötiin peiton alla jäätelöä ja höpsyynnyttiin kotona. Sain sen voimiintumaan.

Ja sitten soitin äidille, että nyt riittää. Ei maailma kaadu siihen, että tomaatit on väärinpäin leikattuja: "nyt sä pilasit kaiken! eihän näitä enää voi syödä!" ja oli heittänyt tomaatin puolikkaat roskiin. ne olisi pitänyt leikata pitkittäin eikä poikittain kuten meillä neiti tykkää esteettisistä syistä. Vain yksi esimerkki.

Se perässä naputtaminen oli ollut jatkuvaa ja perusteellista. Myös se leikkimielinen kiusottelu... joka on siis ilkeetä ja kokoinaisvaltaista. Mä olen tuon käynyt itse kaikella tapaa läpi pentuna, enkä halua enää lapsiani sille kohtelulle altistaa.

Pelkään toisinaan, että mä käyttäydyn samalla lailla kuin äitini. Tekee mieli huomauttaa tuosta ja tuosta ja sitten vedän henkeä, että asiat on just hyvin. 

Joudun jouluna tapaamaan äitini lähes puoleentoista vuoteen. Tapanina veljelläni ruokailu. Se menee näin, hyvää joulua ja hommat jatkuu kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Vierailija

Minulla on hankala suhde äitiini, vaikka olemme kumpikin kilttejä ja hyväätarkoittavia ihmisiä. Olemme valitettavasti myös hyvin erilaisia, ja ihan siksi emme mekään "sovi saman katon alle" (hyvin muotoiltu, ap!).

Itse olen äärimmäisen introvertti, äitini taas puhelias ekstrovertti. Tulen suoraan sanoen hulluksi siitä jatkuvasta höpötyksestä, jonka ylitse en kuule omia ajatuksiani. Jo pari tuntia sitä saa vereni kiehumaan. Lisäharmia tulee sitten siitä, että äiti huomaa että en ole rentoutunut hänen seurassaan ja ottaa sen itseensä. Hän varmasti haluaisi suhteemme olevan läheisempi ja kovasti yrittää saada sitä tapahtumaan. Itse olen luopunut toivosta ja tehnyt surutyöni asiassa jo kauan sitten. Meistä ei vain tule riittävän samankaltaisia, jotta meidän olisi hyvä olla yhdessä pidempiä aikoja - ei vaikka kuinka olemme äiti ja tytär.

Valitettavasti vanhempiensa/lastensa persoonallisuutta ei voi valita mielensä mukaan. Ja kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen ja nauttia olostaan, vaikka kuinka haluaisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut hankala suhde äitiini. Hän on mestarimarttyyri, joka luotti vinoiluun ja vähättelyyn kannustamisen sijasta, jonka kanssa ei saanut ikinä mitään asioita selvitettyä, koska "hän ei halua riidellä" ja joka kyttäsi kaikki tekemiseni ja nuuski kaikki asiani, kirjeitä ja ja päiväkirjoja myöten. 

Omille lapsilleni olen pyrkinyt olemaan toisenlainen äiti.

 


Tämä kuulostaa niiiiiiiiiin tutulta. T. Ap

Ollaankohan me kaikki kolme sisaruksia? :D Kuulostaa niin meiän mutsilta! Paitsi tuo päiväkirjojen lukeminen. Yksityisyyttä äiti kyllä kunnioitti, mutta tuo vähättely, marttyyrius ja "ei nyt puhuta tästä" kuulostaa niin tutulta!

Rakastan äitiäni, mutta jaksan häntä vain pari päivää kerrallaan. Asuu melkein 400km päässä, joten se helpottaa. Äiti on ihan hirvee perfektionisti ja siksi joulutkin on karmeeta huutoa ja itkua, kun kaikki ei ole just niinkun hän on suunnitellut. Auttaa pitäs, mutta usein autan "väärin" ja sitten itkee, kun kukaan ei halua (=uskalla) auttaa. Mennään tänä vuonna vain aatoksi äidille ja karataan heti joulupäivänä reissuun.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Itse olen äärimmäisen introvertti, äitini taas puhelias ekstrovertti. Tulen suoraan sanoen hulluksi siitä jatkuvasta höpötyksestä, jonka ylitse en kuule omia ajatuksiani. Jo pari tuntia sitä saa vereni kiehumaan.

Samoin! t.7

Vierailija

Miten olette ajatelleet äitinne vanhuusajan? En kestä äitiäni ja hänen puheitaan yhtään. Nyt jo ahdistun joulusta, koska olemme aattona samassa talossa noin kolme tuntia. Hän ehtii haukkua hiukseni, ihoni, ja tarjottavat ruoat on liian kalliita ja monimutkaisia. Lapseni kuitenkin ovat hänen mielestään liian innoissaan ja soitamme vääriä joululauluja. Voisin sanoa vastaan, mutta en halua. Yksinäinen, elämäänsä katkeroitunut äitini ei tarvitse lyttäämistä, mutta lyttää kyllä minut ja lapseni.

Mitä jos joskus joudun hoitamaan hänen sairasteluasioitaan joka päivä, jatkuvasti? Ei hänen kielensä lopeta ennen viimeistä pihausta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun äidiltä. Kaiken voisin tehdä paremmin, jos nyt vähän yrittäisin edes.

Mä olen ollut nyt vuoden paussilla äidistäni. Mulla yksinkertaisesti meni kuppi nurin, kun teinille oli jatkanut arvosteluamme ja häntäkin oli alkanut mitätöimään kesälomareissun aikana. Ei sitten, kun ei kelvata. Lapsi oli henkisesti rikki, kun tuli sieltä kotiin. Se nyhjötti mussa kiinni lähes kaksi päivää, siis 14 vuotias lapsi! Itkusteli ja jutusteli, syötiin peiton alla jäätelöä ja höpsyynnyttiin kotona. Sain sen voimiintumaan.

Ja sitten soitin äidille, että nyt riittää. Ei maailma kaadu siihen, että tomaatit on väärinpäin leikattuja: "nyt sä pilasit kaiken! eihän näitä enää voi syödä!" ja oli heittänyt tomaatin puolikkaat roskiin. ne olisi pitänyt leikata pitkittäin eikä poikittain kuten meillä neiti tykkää esteettisistä syistä. Vain yksi esimerkki.

Se perässä naputtaminen oli ollut jatkuvaa ja perusteellista. Myös se leikkimielinen kiusottelu... joka on siis ilkeetä ja kokoinaisvaltaista. Mä olen tuon käynyt itse kaikella tapaa läpi pentuna, enkä halua enää lapsiani sille kohtelulle altistaa.

Pelkään toisinaan, että mä käyttäydyn samalla lailla kuin äitini. Tekee mieli huomauttaa tuosta ja tuosta ja sitten vedän henkeä, että asiat on just hyvin. 

Joudun jouluna tapaamaan äitini lähes puoleentoista vuoteen. Tapanina veljelläni ruokailu. Se menee näin, hyvää joulua ja hommat jatkuu kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.


Opin joskus ekalla luokalla leipomaan ja laityamaan rupkaa, 12-vuotiaana jo tein koko perheelle rupkia tarvittaessa. Kehuja harvemmin, sanomista riitti jos ei ollit siivottu jälket ruuanlaitosta.
Isompana olinkin sit jo esim. pessyt pyykkiä ja ripustanut (väärin.....) pyykit kuivumaan, laittanut ruokaa koko perheelle, siivonnut jäljet ja katannut pludän, mutta tiskirätin olin jättänyt myttyyn enkä laittanut nätisti hanan päälle roikkumaan, niin kiitokset jäi taas sanomatta..... jos hän alkaa kohdella lapsiani samoin kun kasvavat, saa jäädä pitkälle tauollr. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten olette ajatelleet äitinne vanhuusajan? En kestä äitiäni ja hänen puheitaan yhtään. Nyt jo ahdistun joulusta, koska olemme aattona samassa talossa noin kolme tuntia. Hän ehtii haukkua hiukseni, ihoni, ja tarjottavat ruoat on liian kalliita ja monimutkaisia. Lapseni kuitenkin ovat hänen mielestään liian innoissaan ja soitamme vääriä joululauluja. Voisin sanoa vastaan, mutta en halua. Yksinäinen, elämäänsä katkeroitunut äitini ei tarvitse lyttäämistä, mutta lyttää kyllä minut ja lapseni.

Mitä jos joskus joudun hoitamaan hänen sairasteluasioitaan joka päivä, jatkuvasti? Ei hänen kielensä lopeta ennen viimeistä pihausta.

Noh, meillä äitee on 87, täysin terve,  tätä menoa todennäköisesti kuoppaa meidät lapset ja tulee vielä perunkirjoitukseen yrittämään osille. Toivottavasti lapsiparkani tajuavat pitää puolensa. 

t. #3 tai jotain sinnepäin

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten olette ajatelleet äitinne vanhuusajan? En kestä äitiäni ja hänen puheitaan yhtään. Nyt jo ahdistun joulusta, koska olemme aattona samassa talossa noin kolme tuntia. Hän ehtii haukkua hiukseni, ihoni, ja tarjottavat ruoat on liian kalliita ja monimutkaisia. Lapseni kuitenkin ovat hänen mielestään liian innoissaan ja soitamme vääriä joululauluja. Voisin sanoa vastaan, mutta en halua. Yksinäinen, elämäänsä katkeroitunut äitini ei tarvitse lyttäämistä, mutta lyttää kyllä minut ja lapseni.

Mitä jos joskus joudun hoitamaan hänen sairasteluasioitaan joka päivä, jatkuvasti? Ei hänen kielensä lopeta ennen viimeistä pihausta.

 

Jos äiti todella viitsii alkaa käyttäytyä noin joulun aikaan perheen kesken, vedä hänet sivummalle ja kerro, että tuollaista ei kenenkään tarvitse sietää etenkään jouluna perheen kesken. Että joko hän lopettaa tai joulun vietto yhdessä päättyy siihen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette ajatelleet äitinne vanhuusajan? En kestä äitiäni ja hänen puheitaan yhtään. Nyt jo ahdistun joulusta, koska olemme aattona samassa talossa noin kolme tuntia. Hän ehtii haukkua hiukseni, ihoni, ja tarjottavat ruoat on liian kalliita ja monimutkaisia. Lapseni kuitenkin ovat hänen mielestään liian innoissaan ja soitamme vääriä joululauluja. Voisin sanoa vastaan, mutta en halua. Yksinäinen, elämäänsä katkeroitunut äitini ei tarvitse lyttäämistä, mutta lyttää kyllä minut ja lapseni.

Mitä jos joskus joudun hoitamaan hänen sairasteluasioitaan joka päivä, jatkuvasti? Ei hänen kielensä lopeta ennen viimeistä pihausta.

 

Jos äiti todella viitsii alkaa käyttäytyä noin joulun aikaan perheen kesken, vedä hänet sivummalle ja kerro, että tuollaista ei kenenkään tarvitse sietää etenkään jouluna perheen kesken. Että joko hän lopettaa tai joulun vietto yhdessä päättyy siihen. 

Mmmm, ja jos tämä äuti on kuin minun äitini saa marttyyrilta luulla loppuikänsä miten äiti ei voi olla oma itsensä lastensa seurassa ja äiti tekee aina väärin ja voi ku ei hän mitään tarkoittanut ja nyt se lapsi herkkyydellään pilasi kaikkien joulun.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat