Lue keskustelun säännöt.
????????? Tiesitkö TÄMÄN Jouluaamun varpusesta? ???????????
Kohta itket!!!!!!
25.11.2015 |
Joululaulussa "Varpunen jouluaamuna" tyttö tarjoaa nälkäiselle linnulle ruokaa ja tekoa pidetään hyvänä. Aika moni pitää tarinaa vain kauniina satuna.
Laulu valitettavasti perustuu tositapahtumiin: Sakari Topeliuksen sairas Rafael-poika kuoli isänsä syliin 1-vuotissyntymäpäivänään kauniina kevätpäivänä 12.5.1858. Rafael oli sairastunut jo talvella ja leikkivät sisarukset lohduttivat sairauden uuvuttamaan pienokaista sanomalla, että "paranet kyllä, jos jaksat kesään asti." Mutta pikku-Rafael ei jaksanut. "Yhä heikommaksi kävi hengitys, yhä kalpeammaksi poski ja hän sulki silmänsä", kerrotaan Rafael Topeliuksen viimeisistä hetkistä.
Sakari Topelius oli poikansa kuolemasta syvästi järkyttynyt. Eläinten suurena ystävänä hän kirjoitti jouluyönä runon, jonka suomenkielisestä käännöksestä tehtiin kyseessä oleva joululaulu.
Aika surullista... Nyt tuo joululaulu itkettää enemmän, kun muistamme pienenä poisnukkunutta Rafael-poikaa.
Rafael Topelius
s. 12.5.1857 Helsingissä
k. 12.5.1858 pitkän sairauden uuvuttamana vanhempiensa käsivarsille kotonaan Helsingissä
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Juu, tiesin kyllä, että siinä oli suru taustalla. Mikähän sillä Rafaelilla oli, kun noin kauan sairasti. Eli ei ollut pikainfektio.
Tubi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se perustuu tositapahtumiin? Onko sen Topeliuksen poika muka muuttunut varpuseksi??
Jotain rajaa mielikuvitukselle.
Oletko kenties joku siitä Putouksessa olleesta kirjaimellistajien levyraadista?
Vierailija kirjoitti:
Minusta laulu kertoo ihan yhtä paljon siitä Afrikkalaisesta kuolleesta lapsestakin kuin tuon alkuperäisen runoilijan lapsesta. Aika paljon muuten kertoo ihmisestä ja arvomaailmasta että miten yleensäkkin tulkitsee taidetta.
Tulkitse miten tulkitset, kirjoittaja on sen kuitenkin lapsestaan kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
etsivä löytää mahdollisia tauteja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, tiesin kyllä, että siinä oli suru taustalla. Mikähän sillä Rafaelilla oli, kun noin kauan sairasti. Eli ei ollut pikainfektio.
1850-luvulla oli laaja kolera-epidemia, johon kuoli joukoittain ihmisiä. Lisäksi oli vaivana muita vakavia kulkutauteja, mm. punatautia ja lavantautia.
1850-luvulla oli lasten kuolleisuus suuri, sillä lastentaudit (tuhkarokko, hinkuyskä ja kuristustauti) ja keuhkokuume olivat tuolloin usein kuolemaan johtavia, varsinkin kun lapset köyhemmissä perheissä olivat aliravittuja. Kurkkumätä oli myös yleinen kuolinsyy.
Lähde: http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/suutari/historia/terve8…
Joskus lehmän kuolemaa surtiin enemmän kuin lapsen kuolemaa.
Kuulostaa karulta, mutta on varmasti ollut psykologinen itsesuojelumekanismi, ettei pikkulapsiin ole pyritty kiintymään vahvasti, koska todennäköisyys heidän menettämiseensä oli niin suuri. Köyhissä oloissa suuri lapsiluku ei ollut pelkkä onni ja yläluokkaisissa perheissä lapset olivat usein enemmän palvelijoiden kuin vanhempiensa hoidossa, joten side ei ehkä ollutkaan yhtä voimakas.
Olen joskus ihmetellyt, miten tuota laulua lauletaan kirkossa ja seurakunnan tilaisuuksissa, onhan siinä tuo aika epäkristillinen reinkarnaatioviittaus? Ihana kappale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin, olen jo monta vuotta tiennyt. Laulu ei koskaan ole saanyt itkemään tai edes surulliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
etsivä löytää mahdollisia tauteja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, tiesin kyllä, että siinä oli suru taustalla. Mikähän sillä Rafaelilla oli, kun noin kauan sairasti. Eli ei ollut pikainfektio.
1850-luvulla oli laaja kolera-epidemia, johon kuoli joukoittain ihmisiä. Lisäksi oli vaivana muita vakavia kulkutauteja, mm. punatautia ja lavantautia.
1850-luvulla oli lasten kuolleisuus suuri, sillä lastentaudit (tuhkarokko, hinkuyskä ja kuristustauti) ja keuhkokuume olivat tuolloin usein kuolemaan johtavia, varsinkin kun lapset köyhemmissä perheissä olivat aliravittuja. Kurkkumätä oli myös yleinen kuolinsyy.
Lähde: http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/suutari/historia/terve8…
Joskus lehmän kuolemaa surtiin enemmän kuin lapsen kuolemaa.
Kuulostaa karulta, mutta on varmasti ollut psykologinen itsesuojelumekanismi, ettei pikkulapsiin ole pyritty kiintymään vahvasti, koska todennäköisyys heidän menettämiseensä oli niin suuri. Köyhissä oloissa suuri lapsiluku ei ollut pelkkä onni ja yläluokkaisissa perheissä lapset olivat usein enemmän palvelijoiden kuin vanhempiensa hoidossa, joten side ei ehkä ollutkaan yhtä voimakas.
Lisäksi lapsia ei mielletty samalla tavalla ihmisiksi ja yksilöiksi kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesin, olen jo monta vuotta tiennyt. Laulu ei koskaan ole saanyt itkemään tai edes surulliseksi.
Mikä sinussa on vialla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesin, olen jo monta vuotta tiennyt. Laulu ei koskaan ole saanyt itkemään tai edes surulliseksi.
Mikä sinussa on vialla?
Ei mikään, jumalalla oli syynsä kutsua vauva takaisin luoksensa. Joka ihminen kuolee joskus, jotkut vauvoina, jotkut vanhuksina ja siitä väliltä. Taivaassa ei kenenkään ole paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
etsivä löytää mahdollisia tauteja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, tiesin kyllä, että siinä oli suru taustalla. Mikähän sillä Rafaelilla oli, kun noin kauan sairasti. Eli ei ollut pikainfektio.
1850-luvulla oli laaja kolera-epidemia, johon kuoli joukoittain ihmisiä. Lisäksi oli vaivana muita vakavia kulkutauteja, mm. punatautia ja lavantautia.
1850-luvulla oli lasten kuolleisuus suuri, sillä lastentaudit (tuhkarokko, hinkuyskä ja kuristustauti) ja keuhkokuume olivat tuolloin usein kuolemaan johtavia, varsinkin kun lapset köyhemmissä perheissä olivat aliravittuja. Kurkkumätä oli myös yleinen kuolinsyy.
Lähde: http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/suutari/historia/terve8…
Joskus lehmän kuolemaa surtiin enemmän kuin lapsen kuolemaa.
Kuulostaa karulta, mutta on varmasti ollut psykologinen itsesuojelumekanismi, ettei pikkulapsiin ole pyritty kiintymään vahvasti, koska todennäköisyys heidän menettämiseensä oli niin suuri. Köyhissä oloissa suuri lapsiluku ei ollut pelkkä onni ja yläluokkaisissa perheissä lapset olivat usein enemmän palvelijoiden kuin vanhempiensa hoidossa, joten side ei ehkä ollutkaan yhtä voimakas.
Tämä on philippe Ariesin 1970-luvulla esittämä teoria, mutta historiantutkijat eivät ole uskoneet sitä enää viimeiseen 30 vvuoteen. Päinvastoin, kaikki todisteet viittaavat siihen, että lapsia pidettiin tärkeinä, ja heihin investotiin paljon sekä taloudellisia että tunneresursseja ja lasten kuolema oli sekä suuri suru että vanhempien epäonnistuminen ja häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesin, olen jo monta vuotta tiennyt. Laulu ei koskaan ole saanyt itkemään tai edes surulliseksi.
Mikä sinussa on vialla?
Ei mikään, jumalalla oli syynsä kutsua vauva takaisin luoksensa. Joka ihminen kuolee joskus, jotkut vauvoina, jotkut vanhuksina ja siitä väliltä. Taivaassa ei kenenkään ole paha olla.
Voi v*tun v*ttu, juuri sinun kaltaisiasi uskovaisia minun on vaikea sietää. Lapsi kärsii ja kuolee---> "Kyllä sillä jokin tarkoitus oli". Älä vaan mene sanomaan kellekään lapsensa menettäneelle noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa, ennen lapsia tosiaan kuoli paljon, mutta ei se varmastikaan ollut yhtään vähemmän kamalaa vanhemmille kuin nykyään. En ollut tiennyt tuota, mutta kyllähän siitä laulusta huomaa että siinä on jotain tuollaista taustalla.
Näinpä. Monesti ajatellaan, että entisaikoina ihmiset olivat erilaisia, kovempia, tottuivat ja pärjäsivät paremmin kamalissa, usein (köyhillä) painajaismaisissa olosuhteissa. Pärjättiin toki, mikäli pärjättiin, koska oli pakko. Moni ei kuitenkaan kestänyt. Post-traumaattiset häiriöt, masennus, murtuneen mielen lääkitseminen päihteillä, kaikki tämä koski yhtä lailla entisajan ihmisiä.
ihmettelen kirjoitti:
Mistäs se muuten johtuu, että joitakin ärsyttää n-i-i-n v-i-e-t-ä-v-ä-s-t-i se, että toiset surevat kuollutta lasta? Tässäkin ketjussa on ilmoittautunut jo monta tällaista "mielensä pahoittajaa"?
Huono itsetunto - "kun toisella annetaan, se on minulta pois"? Vai missä syy?
Äärimmäisen loukattu oikeudentunto, yhdistyneenä kohteiden näkemiseen yhtenä olentona. Kukaan toinen lapsi ei saa saada rakkautta, koska en minäkään saanut. Eikä kukaan nainen ansaitse mitään arvostusta, koska se yksi jolta kysyin ei lämmennyt.
Kaikki evidenssi toiseen suuntaan joko kiistetään tai siitä seotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
!!!!!!!!!!!!!!! No EN!!!!!!!????? ==!!!=
Tuo oli rankka kappale jouluna 2013 kun ei tiedetty selviääkö meidän pieni poika kohdusta tähän maailmaan hengissä. 2-vuotias isosisko sai jonkun kerran hämmästellä mikä äitiä itkettää kaupassa, autossa, milloin missäkin missä radio pääsi yllättämään.
Mutta meillä oli onni myötä, ja tuolla nuo sisarukset nukkuu kerrossängyssä, hengissä ja melkein terveinä ❤
Vierailija kirjoitti:
etsivä löytää mahdollisia tauteja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, tiesin kyllä, että siinä oli suru taustalla. Mikähän sillä Rafaelilla oli, kun noin kauan sairasti. Eli ei ollut pikainfektio.
1850-luvulla oli laaja kolera-epidemia, johon kuoli joukoittain ihmisiä. Lisäksi oli vaivana muita vakavia kulkutauteja, mm. punatautia ja lavantautia.
1850-luvulla oli lasten kuolleisuus suuri, sillä lastentaudit (tuhkarokko, hinkuyskä ja kuristustauti) ja keuhkokuume olivat tuolloin usein kuolemaan johtavia, varsinkin kun lapset köyhemmissä perheissä olivat aliravittuja. Kurkkumätä oli myös yleinen kuolinsyy.Lähde: http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/suutari/historia/terve8…
Joskus lehmän kuolemaa surtiin enemmän kuin lapsen kuolemaa.
Oliko se sitten joku ihme, jos sen jälkeen nähtiin nälkää kaikki?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa karulta, mutta on varmasti ollut psykologinen itsesuojelumekanismi, ettei pikkulapsiin ole pyritty kiintymään vahvasti, koska todennäköisyys heidän menettämiseensä oli niin suuri. Köyhissä oloissa suuri lapsiluku ei ollut pelkkä onni ja yläluokkaisissa perheissä lapset olivat usein enemmän palvelijoiden kuin vanhempiensa hoidossa, joten side ei ehkä ollutkaan yhtä voimakas.
Miksi edes olisi ollut suurempaa kiintymystä kuin tuottavaan lehmään?
Ihmislapsi alkaa tuottaa vasta vuosien jälkeen. Kun taudit ja muut vei lapsia helposti, oli vain fiksumpaa suhtautua menetykseen, jos vaikka suruten, mutta että taas kävi näin ja uutta pullaa uuniin.
Tuottavalla lehmällä elätti edes jonkin verran koko katrasta, mutta sairas vei resursseja.
Ja se, että yliopiston rehtorilta kuoli lapsia solkenaan... Miettikääs maatiaisia ja köyhiä.
Voisi tulla yllätyksenä tajuta, mitä kaikkea niin empaattisten av-mammojen mummonmummot kävivät läpi. Saattaisi vaieta jopa palstan femakkomiukumauku.
Joskin hänen kohdallaan sopisi syyllistää esiäitejä. Mitäs paneskelivat miehen nimissä.
Paneskelivat miehen nimissä oman itsensä puolesta, koska lapset = vanhuuden turva.
Joskus linnun nähdessäni ajattelen, että se on mun pikkuveli. Niisk.
Vierailija kirjoitti:
????????? Tiesitkö TÄMÄN Jouluaamun varpusesta? ???????????
Tajuaahan tuon sanoman muutenkin, jos yhtään on kuunnellut mitä siinä laulussa sanotaan. Tiesikö ap muuten, että Sylvian joululaulussa viitataan häkkilintuihin, joita pidetään häkeissä silmät puhkottuina, jotta ne laulaisivat ja lirkuttelisivat, eli houkuttelisivat paikalle lajitovereitaan, jotka sitten surmataan ja pistellään poskeen. On niin ihanan joulumielen tuovia sanomia näissä meikäläisissä joululauluissa että, ah! (Ketju on vanha, mutta antaa nyt mennä tämä minunkin vastaus, kun joku on tämän aiheen nostanut.)
Aika juntti saa olla jos ei tätä tiedä