Voiko pettämisestä alkava suhde kestää? Tulenko vain itsekin petetyksi?

Vierailija kirjoitti:

Elämässä aika usein joutuu ottamaan sen riskin että rakkaus voi päättyä pettämiseen.

Itse mieluiten keskustelisin sen kumppanin kanssa siitä pettämisestä, miten hän sen ajattelee, mitkä syyt pettämiseen johti, miksi ne syyt ei voisi johtaa siihen toistamiseen jne.

Yleensähän nää sankarit oikeuttavat toimintansa sillä että suhteessa meni huonosti. Missä suhteessa ei joskus menisi huonosti?

Tyttöystäväni petti minua suhteen alussa, olemme kuitenkin olleet yhdessä 15 vuotta, enkä usko tätä tapahtuneen sen jälkeen. Minulla ei ole ollut pulaa partnereiden määrässä mutta laadussa kylläkin joten ajattelin jatkaa suhdetta koska tuntui siltä että tässä voisi olla jotain parempaa ihmis-suhdetta kuin aiemmat, riippumatta pettämisestä. Tosin minulla on ollut aiemmin muitakin suhteita ja koska niitä on ollut paljon on naiset joskus pettäneet  aiemminkin minua joten ei ihan uutta auringon alla tämä pettäminen. Itse petin kerran kostoksi takaisin 18 vuotiaana se oli aivan turhaa seksiä.

Kostopettäminen? Kannattaako tuohon alentua?

Minä tulin petetyksi noin alkaneesta suhteesta. Näin jälkikäteen ajattelen, että sain maistaa omaa lääkettäni. 

Ei tee mieli ryhtyä sellaiseen enää koskaan. 

Voi kestää ja meillä on kestänyt jo 24 vuotta.

Ja itse olin se petturi ja en ole tässä suhteessa näiden 24 vuoden aikana pettänyt enkä petä.

Yksikään suhde ei ole turvassa.

Itse pettäjänä en näe itseäni toiste tilanteessa, jossa joutuisin käymään niitä tunteita uudelleen läpi, joita syyllisyys yms toi.

Niin et voi tietää taustoja jotkut naiset pettävät näet tahallaan useammin kun kerran ja väittävät joka kerran jälkeen olevansa pahoillaan, mutta heti seuraavassa vaiheessa jopa kehuskelevat niillä muilla miehillä aiheuttaen tahallisesti huonoa oloa miesystävälleen. Ajattelin näpäyttää takaisin mutta kuten jo sanoin oli huonoa seksiä ja huono suhde, mutta kostamista en kadu.

Meidän suhteemme, nykyinen avioliitto alkoi pettämisestä. Olimme molemmat varattuja tahoillamme, kun rakastuimme ensisilmäyksellä.

Kyseessä ei ollut salasuhde, vaikka sellaistakin vähän yritimme vuosien saatossa, mutta emme pystyneet siihen. Lähinnä puolisatunnaista ja joskus tarkoituksellista säätöä ja kuhertelua, seksiä. Riitelyitä ja itkuja. Välillä välttelimme toisiamme. Pisimmillään olimme kenties kaksi vuotta ilman minkään näköistä välitöntä tai välillistä kontaktia toisiimme.

Miltei 10 vuotta tätä sekoilua kesti yhteensä ennen kuin jätimme kumppanimme ja rupesimme kimppaan. Nyt olemme naimisissa ja toinen lapsi tulossa. Emme ole koskaan pettäneet ketään kenenkään muun kanssa. En ole yhtään huolissani suhteestamme. Kemia välillämme on kestänyt nuoruuden angstit, huonot omatunnot ja itse- ja toiseninhon sekä vuosien eron ja ikävän. Nyt on tylsät puitteet ja tasaisen uuvuttava perhearki ja silti joka hemmetin aamu ja ilta pakahdun rakkaudesta tuota miestä kohtaan. Edelleen.

Kyllä se voi onnistua, ainakin meillä onnistui. Itse olin aiemmin huonossa suhteessa, jossa petin ennen kuin osasin/ymmärsin erota. Nyt koen olevani hyvässä suhteessa ja sellaisen ihmisen kanssa, ettei mieleenikään tulisi pettää.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään suhde ei ole turvassa.

Itse pettäjänä en näe itseäni toiste tilanteessa, jossa joutuisin käymään niitä tunteita uudelleen läpi, joita syyllisyys yms toi.

Mä en ole tuntenut pettämisestä huonoa omaatuntoa. Ihan siitä syystä, että olen pitänyt suhteen vain ja ainoastaan omana tietonani. En ole koskaan kärähtänyt.

Miksi en joskus pitäisi vaan hauskaa? Se on piristänyt omaakin suhdettani ja ennen kaikkea minua itseäni. On ihanaa kun joku tosiaan haluaa mua.

Määrittele pettäminen ensin, en nimittäin ole varma tiedänkö yhtään suhdetta joka olisi alkanut molempien ollessa sataprosenttisen sinkkuja. Tai joo, tiedän, mutta siinäkin tilanteessa on ollut kilpakosijoita ja joku on saanut näpeilleen

Vierailija kirjoitti:

Ei voi varmalla tietää.

Minun avioliittoon johtanut suhteeni alkoi pettämällä, olimme molemmat varattuja. Minä vakiintuneemmin(ei lapsia kuitenkaan), mies vain "seurusteli"

20v avioliittoa takana, 3 lasta, ei pettämistä.

Emme kuitenkaan olleet mitään paatuneita sarjapettäjiä, me petimme vain kerran.

Meillä sama homma. Itse petin ja sen jälkeen erosin. Joitain kuukausia eron jälkeen aloimme tapailemaan tämän miehen kanssa, jonka kanssa petin. Mies oli vielä avoliitossa, ei lapsia. Mies erosi, muutti omaan asuntoon.

Sittemmin olemme muuttaneet yhteen, menneet naimisiin, tehneet yhteisen lapsen. Tästä on kohta 10 vuotta. Avioliittoa kestänyt kauemmin, kuin edellistä avioliittoa.

Ikinä ei voi tietää, kaatuuko tämä suhde johonkin, mutta sen voin sanoa, että mitään en kadu, vaikken suhteen alusta kovin ylpeä olekaan, eikä kovin moni edes tiedä, että petin exääni mieheni kanssa.

Seurasin vierestä kaveripariskunnan eroa, joka johtui pettämisestä. Mies petti.

Tää suhde oli jo kamalaa seurattavaa vierestä. Nainen aina moitti ja halveksi miestä kavereiden kuullen. Mikään mitä mies teki, ei ollut naiselle tarpeeksi hyvää. Seksiä oli noin 2 kertaa vuodessa. Koskaan en nähnyt parin halaavan, suukottelevan tai sanovan mitään kaunista toisilleen.

Mies tapasi baarissa toisen naisen ja erohan siitä tuli. Olin ystäväni (naisen) rinnalla erotilanteessa ja kamalan vihainen miehelle siitä, että petti (sänkyyn asti ei kuulemma oltu kuitenkaan menty).

Tämä mies ei yksinkertaisesti uskaltanut ääneen sanoa, että haluaa erota vaan oli aiheuttanut eron pettämisellään. Nainen oli niin dominoiva ja vienyt mieheltä kaiken itsetunnon, että mies olisi pystynyt puhumaan tunteistaan ja erohalustaan.

Nyt tämä mies on onnellisesti naimisissa, hänellä on uuden kumppanin kanssa kaksi lasta ja molempien katseesta ja olemuksesta näkee miten rakastavat toisiaan. Ovat todella ihana pari. Mies on onnellisempi kuin koskaan ja se näkyy. Olen onnellinen hänen puolestaan, että löysi onnen uuden naisen kanssa. Vaikkakin pettämisen kautta.

Itse sain aikuisiällä tietää omien vanhempieni suhteen alkaneen pettämisellä vuosikymmeniä sitten. Olivat tosin melko nuoria tuolloin. Ainakin tähän mennessä suhde on kestänyt, eivätkä ole toisiaan pettäneet. Tosin tiedän tuttavapiiristä myös "toisin päin todistavia" esimerkkejä.

Tätä asiaa oli mielekkäämpää pohdiskella, jos asiaa olisi joku tutkinut väestötasolla, ja voitaisiin arvioida kyseisen tutkimuksen luotettavuutta tai yleistettävyyttä. Silloin ap:llakin olisi jonkinlainen lähtökohta, josta lähteä arvioimaan, kuinka suuri riski olisi parisuhde tässä tapauksessa. Nyt tämä keskustelu on pääosin yhtä hedelmällistä kuin kännisen akkaporukan tilitys nurkkapöydässä; elämäm viisauksia, lentäviä mottoja ja iskulauseita, omien kokemusten yleistämistä ja avautumista. Älä ap tee ainakaan elämässäsi päätöksiä tällaisten keskustelujen avulla. Jopa sellaiselle, joka tuon pettävän miehen henkilökohtaisesti tuntee, on hänen tulevien liikkeidensä ennustaminen vaikeaa, puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa se on satunnaiselle palstamammalle, jolle on kuvattu miestä ja tilannetta korkeintaan muutamalla lauseella.