Miksi hiljaiset ottavat itseensä, jos heitä kutsuu hiljaisiksi tai hissukoiksi?

Vierailija kirjoitti:

Tuli yhdestä toisesta ketjusta mieleen. Onko se niin kamalaa, kun joku koittaa tehdä tuttavuutta tai luoda läheisempää suhdetta kuvailemalla jotain luonteenpiirrettäsi? Nuo sanat ovat neutraaleja ja ainoa joka niihin asettaa negatiivisen yhteyden on se hissukka itse, ja sitten ollaan taas passiivisaggressiivisia, kun joku "kälättäjä" kuvailee faktapohjaisesti hiljaisen luonnetta..

Miksi läski ottaa itseensä kun sua kutsuu läskiksi?

En minä ainakaan ota itseeni. Hyvähän se vain, että toinen on huomannut, millainen olen.

Meillä palavereissa onneksi porukka osaa käyttäytyä, keskustelussa kysellään jos muillakin olisi sanottavaa. Ei onneksi ole kälättäjiä, jotka eivät ymmärrä tippaakaan lukea muiden ihmisten reaktioita ja mielialoja.

Hiljaiset ihmiset muutenkin ovat keskustelukumppaneina monesti mukavampia, kun puhuvat jos on asiaa. Eivät jaarittele turhuuksia.

Minusta hiljainen on neutraali ilmaus, samoin kuin puhelias. Sen sijaan en kyllä pidä kohteliaana sanoa toiselle "Oletpas hiljainen/puhelias."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen keskustelunavaus on "ai sä oletkin tollanen hissukka" tai "sinäpä olet hiljainen". Mitä tuollaiseen odotetaan vastattavan? "Joo, niin oonkin. En ole samanlainen hölöttäjä kuin sinä." Jos hölösuu haluaa viritellä keskusteua, tuo ei toimi.

Ei nyt keskustelunavaus, mutta joskus esim. juhlissa saatan kysyä, että miksi sä olet noin hiljainen, tai kysyä palaverissä, että onko näillä hiljaisemmilla osapuolilla jotain sanottavaa. Se on kohteliasta ottaa kaikki mukaan keskusteluun.

 

AP

Yksinkertaisesti kiusaat ihmisiä ja ihan tarkoituksella. Kukaan kun ei voi olla noin tyhmä. Vai voiko?

No siinä tapauksessa siellä kokouksessa pitää kysyä myös onko tyhmillä jotain kommenttia tai sanottavaa johonkin asiaan. Ei niin että tyhmien mielipiteillä mitään merkitystä olisi mutta kun pitää kaikilta kysyä ja ottaa keskusteluun mukaan.

Suurinosa hiljaisista on saanut kuulla hiljaisuuden olevan negatiivinen piirre. Mulle ainakin sanottu, että mene muualle, koska olet hiljainen, oletko mykkä, etkä osaa puhua jne. Näin siis alaasteella. Tosin enään en ole niin hiljainen, mutta silti kerran kun olin ystäväni kanssa aikuisena jossain ja törmättiin tämän ystäväni miespuoliseen ystävään ja tämä kysyi tältä ystävältä miksi minä olen hiljaa. Ystäväni sanoi, että olen vaan sellainen ja tämä mies naurahti, että vielä humalassa ja hiljainen. Koien sen kyllä aika negatiivisena ja olin hiljaa, koska olin väsynyt ja lähinnä odotin, että lähdetään pois. Yleensä olen hiljainen, jos ei ole mitään yhteystä aihetta. En jaksa puhua säästä

Vierailija kirjoitti:

Minusta hiljainen on neutraali ilmaus, samoin kuin puhelias. Sen sijaan en kyllä pidä kohteliaana sanoa toiselle "Oletpas hiljainen/puhelias."

Hiljainen ei todellakaan ole neutraali ilmaisu. Puhelias on tilanteesta riippuen jopa myönteinen ilmaisu.

Sillä että jota kuta kutsutaan hiljaiseksi on yksi tapa kiusata, väheksyä, vaientaa ja näyttää toiselle käsky myös pysyä hiljaisena loukkaamalla häntä.

Minua kutsuttiin useasti lapsena ja jopa nuorenakin hiljaiseksi. Sitä en edes oikeasti ollut sillä vain hankittiin minua. Yritettiin laittaa minut johonkin toisille mieluisaan karsinaan.

Nykyään opettajana en ikinä kutsuisi lasta hiljaiseksi enkä edes vanhempien kanssa käytä tuota sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen keskustelunavaus on "ai sä oletkin tollanen hissukka" tai "sinäpä olet hiljainen". Mitä tuollaiseen odotetaan vastattavan? "Joo, niin oonkin. En ole samanlainen hölöttäjä kuin sinä." Jos hölösuu haluaa viritellä keskusteua, tuo ei toimi.

Ei nyt keskustelunavaus, mutta joskus esim. juhlissa saatan kysyä, että miksi sä olet noin hiljainen, tai kysyä palaverissä, että onko näillä hiljaisemmilla osapuolilla jotain sanottavaa. Se on kohteliasta ottaa kaikki mukaan keskusteluun.

 

AP

No miltä tuntuisi, että joku sanoisi sulle palaverissa tai juhlissa, että voitko Maija voisitko antaa muillekin puheenvuoron ja pitää suusi kiinni. Onko se susta kohteliasta? Kyllä hiljaisetkin puhuu, jos on jotain sanottavaa, ei tarvi erikseen kysyä ja voi ihan yleisesti kysyä "onko muilla jotain sanottavaa". Vaikutat sosiaalisesti aika taitamattomalta.

Vierailija kirjoitti:

Onko se niin kamalaa, kun joku koittaa tehdä tuttavuutta tai luoda läheisempää suhdetta kuvailemalla jotain luonteenpiirrettäsi?

On. Se on törkeää ja osoittaa sosiaalisten taitojen puutetta

Vierailija kirjoitti:

Nuo sanat ovat neutraaleja ja ainoa joka niihin asettaa negatiivisen yhteyden on se hissukka itse

Mikä logiikka toi on, että sanat on neutraaleja, vaikka osa ihmisistä kokee ne negatiivisina?

Silloinhan ne just ei ole neutraaleja.

Miksi äänekkäät ottavat itseensä, jos heitä kutsuu kälättäjiksi tai kaakattajiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen keskustelunavaus on "ai sä oletkin tollanen hissukka" tai "sinäpä olet hiljainen". Mitä tuollaiseen odotetaan vastattavan? "Joo, niin oonkin. En ole samanlainen hölöttäjä kuin sinä." Jos hölösuu haluaa viritellä keskusteua, tuo ei toimi.

Ei nyt keskustelunavaus, mutta joskus esim. juhlissa saatan kysyä, että miksi sä olet noin hiljainen, tai kysyä palaverissä, että onko näillä hiljaisemmilla osapuolilla jotain sanottavaa. Se on kohteliasta ottaa kaikki mukaan keskusteluun.

 

AP

Todella epäkohteliasta kyllä mun mielestäni. Tuskin myöskään sanot puheliaalle juhlissa, että miksi puhut noin paljon, tai palaverissa, että voiskohan nää äänekkäämmät osapuolet olla hetken hiljaa? Olisi kiva jos riittäisi ymmärrystä siihen, että ihmiset ovat temperamentiltaan erilaisia, ja on aivan älytöntä että kaikkia pitäisi sovittaa samanlaiseen muottiin.

Vierailija kirjoitti:

Hissukka on tosi negatiivinen ilmaus. Koen kyllä myös sanan "rauhallinen" usein negatiivisena, etenkin jos se on sanottu halventavasti. Työkaverini on tässä ihan ekspertti, aina jos joku ei ole suuna päänä niin arvostelee hiljaisuutta. Rasittavaa.

Myös mun entinen työkaveri oli samanlainen. Sitä aivan selkeästi otti pannuun se, että en ollut nimenomaan suuna päänä joka paikassa niin kuin hän itse. Ujutti sitten aina keskusteluun sellaisia "sä olet kyllä niiiiin hillitty"-kommentteja, joita pidin epäkohteliaina. Enkä edes ole se kaikkein hillityin tai hiljaisin.

ap. olet idiootti.

ap on tyhjän paskan länkyttäjä

Toiset miettii ääneen ja toiset päänsisällä. Jälkimmäinen on nyky-yhteiskunnassa heikkous. Hiljaiseksi kutsuminen on loukkaavaa koska usein sitä on kuullut koko elämänsä. "Hei Maija, mitä mieltä olet?" Tai "Mitä mieltä te hiljaiset olette?" Onko mitään eroa? Miksei voi kysyä vaan mitä mieltä muut on? Ääneen ajatteleva ei aina ymmärrä, että se toinen miettii myös vaikka on hiljaa.

Ehket tunne näitä ihmisiä ja pitävät sinua valehtelijoina?

En ottaisi itseeni, mutta mielessä saattaisi käydä ajatus, että kommentoija on vähä-älyinen. En minäkään sanoisi sinulle jatkuvasta päpätyksestä, vaikka se kävisikin hermoilleni ja haluaisin olla hetken rauhassa.

Tuollainen menee tuonne sosiaalisen älykkyyden puolelle, eikä toisen luonteenpiirteitä kuulu kommentoida noin tungettelevasti saati negatiiviseen sävyyn.

Vierailija kirjoitti:

No siksi kun ovat hiirulaisia eikä uskalla räväyttää koskaan.

Minä olen vieraammassa seurassa se hiljainen, ei vaan ole aina sanottavaa. En ole ujo enää, mutta en vain keksi joihinkin asioihin sanottavaa. Olen luokallani hiljaisimpia, ehkä pitävävät minua hissukkana, joka ei koskaan räväytä. Totuus on jotain ihan muuta. Tuttujen seurassa en ole koskaan hiljaa ja osaan kyllä pitää hauskaa ja räväyttää silloin kun se on tarpeen. Moni kyllä hämmästyisi, jos näkisi aivan toisen sosiaalisen puoleni!