Perfektionismi elämäntaakkana - onko muita?

Vierailija

Luonteeltani olen perfektionisti ja se väsyttää. Opiskelun suhteen mm. tavoittelen täydellisyyttä ja huonompi numero jostakin kurssista saa aikaan pettymyksen tunteita itseään kohtaan ja epäonnistumisen tunteen. Ajattelen olevani huono ihminen, jos jokin kurssi menee mönkään sillä mottonani on, että aina pystyy parempaan. Tosin en ajattele muista ihmisistä samoin, jos joku saa huonomman numeron tai, että olisin itse parempi kuin muut ihmiset. Vain itsestäni. Sitten uupuu, kun tavoittelee opiskelussa täydellisyyttä ja motivaatio laskee kuin lehmän häntä. Onneksi sentään perfektionismi ei rajoitu kuin opiskelun alueelle elämässä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia perfektionismiin liittyen, ihan millä elämän osa-alueella tahansa?

Kommentit (3)

Vierailija

Tuttua on,mutta nuo kohtuuttomat vaatimukset itseä kohtaan ovat  vain osa koko persoonallisuuden ongelmaisuutta. Vaatimukset ulottuvat omaan ihmisyyteen, ajatuspolkuihin, äitiyteen jne. Se on vaatinut työstämistä terapiassa vuosikausia, selvillä vesillä olen vasta nyt yli nelikymppisenä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuttua on,mutta nuo kohtuuttomat vaatimukset itseä kohtaan ovat  vain osa koko persoonallisuuden ongelmaisuutta. Vaatimukset ulottuvat omaan ihmisyyteen, ajatuspolkuihin, äitiyteen jne. Se on vaatinut työstämistä terapiassa vuosikausia, selvillä vesillä olen vasta nyt yli nelikymppisenä.

Itsekin olen terapiaa ajatellut, tosin ei olisi varaa siihen. Josko siitä olisi apua.

Vierailija

Enemmänkin olen tavoitellut erehtymättömyyttä kuin täydellisyyttä. Olen parantumaton virheiden välttelijä ja riskien karttaja. Tietysti joitakin riskejä täytyy ottaa, jotta voisi ostaa kodin, mennä naimisiin yms., mutta yleislinjani tosiaan on välttää erehtymistä viimeiseen saakka. Rasittavaa? No ei kai, kun siihen on pikkulapsesta saakka tottunut.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat