Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä häpesit viimeksi?

Häpeähermanni

Minä häpeän koko ajan jotain.. tuntuu etten voi edes tuntia elää elämää eteenpäin kun taas olen tehnyt jotain pöljää tai muistan jonkun vanhan jutun. Asiat eivät edes ole mitenkään erityisen noloja, mutta vaivaavat minua ihan hirveästi. Tuntuu että kaikkii muistoihini liittyy vaan häpeä.

Äsken häpesin sitä, kun muistin miten kerran menin kuuntelemaan erään luennoitsijan juttua uudestaan (aikaa oli kulunut välissä n. vuosi) ja ennen kuin hän aloitti niin töräytin hänelle jotain mitä olin ajatellut vuoden takaisesta tokaisusta, minkä hän oli sanonut luentonsa ohessa (ei liittynyt luennon aiheeseen). No niin... eipä hän tietenkään muista edes sanoneensa sellaista eikä minua. Häpeän tuota. Vaikutin varmaan yli-innokkaalta tai tyhmältä.

Keertokaa mitä te häpesitte viimeksi.

Sivut

Kommentit (19)

Anastasia
Seuraa 
Liittynyt11.10.2015

Olimme kavereiden kanssa luennolla ja yksi kavereistani sai minut nauramaan jollain yberhuonolla vitsillä eikä naurusta tullut loppua. No, lopulta vedin henkeä nenän kautta ja ilmaan pääsi äänekäs röhkäisy ja naama punaisena naurusta (joka jatkui) sekä häpeästä, kun ihmiset tosiaan parin metrin säteellä varmasti kuulivat tuon, yritin piiloutua kämmenieni taakse ja katsella kengänkärkiäni yhä naurusta hytkyen :) oli vähän levoton päivä muutenkin ja inhotti luennoitsijan puolesta, kun kikatin auditorion peräpäässä kuin mikäkin teini.. Kaveri vittuilee tuosta vieläkin.

Njoo kyllähän tuo tilanne tulee pinnalle ja silloin nolostuttaa ihan hirveästi, mutta elämä jatkuu.. Elä AP sääkään ota asioita liian raskaasti, ulkopuolisten silmin tuskin olit millään tavalla nolo!

A lion never loses sleep over the opinions of sheep.

Vierailija

Taidan olla myös krooninen häpeäjä. Häpeän olemustani (vaikka olen hyvännäköinen). Häpeän ajatuksiani (kuvittelen, että muut arvaavat ne). Häpeän vanhojakin juttuja, joita toki on syytäkin hävetä, mutta rajansa kaikella. Ulkomuotoni ja käytökseni on varmaan ulkopuolisista tosi fiksu, mutta ehkä panostan tämän häpeän vuoksi juuri ulkoiseen näin paljon.

Vierailija

Häpesin viimeksi käsiäni, tuntui että en tiedä miten ne pidän kun olin hermostunut. Käteni tuntui isoilta ja roikkuvilta ja irrallaan olevilta,sekä ne tärisikin jonkin verran enkä tiennyt tosiaan mihin ne laittaisin vaikuttaakseni vähemmän hermostuneelta joten takuulla näytin mahdollisimman hermostuneelta ja kömpelöltä ajatellessani asiaa liikaa.

Vierailija

Minulla oli ennen sama, mutta nyt tajusin, etten vain saa päähäni mitään hävettävää. Nuorempana ja varsinkin lapsena vatvoin ja häpesin jatkuvasti kaikkea. Nyt itsetuntoni on parantunut niistä ajoista (vaikkei se vieläkään mikään hyvä ole) ja olen tullut itselleni armollisemmaksi. Kaikki mokaa joskus ja se on ihan inhimillistä.

Vierailija

Valehteluani. Olisi ollut yksi tilaisuus mihin olin lupautunut ja sanoin olevani sairas. Ihan tyhmää olisin voinut vaan perua. Hävettää.

Vierailija

Minä häpeän monia monia asioita itsessäni. Jos koettaisin kertoa tässä jonkin yksittäistapauksen, päätyisin kertomaan jonkun, jota en edes oikeasti häpeä, koska häpeäisin liika niitä oikeasti hävettäviä asioita.

Mielenkiintoinen ilmiö on, että olen viimeisen parin vuoden aikana alkanut hävetä jossain määrin myös toisten ihmisten ominaisuuksia. Esim. kaverini kertoi työpäivästään, niin ajattelin, että miten tuo kehtaa mennä sinne joka päivä sen näköisenä kuin on jne. Olen myös hävennyt erään minulle melko tuntemattoman ihmisen mokauksia.

Häpeä vain laajenee ja tarttuu. Ehkä pian kaikki on vain yhtä häpeää.

Vierailija

Viimeksi häpesin itseäni kun ovikello soi. Annoin miehen avata oven, koska en halunnut näyttäytyä kenellekään kotivaatteissani.

Vierailija

Melkein koko elämäni kaikki tekemiset ja ajatukset värittyvät häpeän läpi. Märehdin jälkikäteen kaikkea sanomaani ja tekemääni. Se syö valtavasti energiaa. Sitten joku älypää tulee ja sanoo, että "älä mieti niin paljon". Voi kunpa se olisikin niin helppoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ennen sama, mutta nyt tajusin, etten vain saa päähäni mitään hävettävää. Nuorempana ja varsinkin lapsena vatvoin ja häpesin jatkuvasti kaikkea. Nyt itsetuntoni on parantunut niistä ajoista (vaikkei se vieläkään mikään hyvä ole) ja olen tullut itselleni armollisemmaksi. Kaikki mokaa joskus ja se on ihan inhimillistä.

Minä olen valmis antamaan muille anteeksi vaikka mitä. Ajattelen muiden mokista niin, että kaikki mokaa. Kun itse mokaan, se on melkein maailmanloppu. Kaikki mokaa, mutta minä en saa mokata. Minun on oltava täydellinen. Jos lapseni mokaa, minä olen täydellisen epäonnistunut, joten on valtava häpeä, jos lapseni ovat epätäydellisiä. Onneksi he ovat paljon paljon fiksumpia kuin minä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ennen sama, mutta nyt tajusin, etten vain saa päähäni mitään hävettävää. Nuorempana ja varsinkin lapsena vatvoin ja häpesin jatkuvasti kaikkea. Nyt itsetuntoni on parantunut niistä ajoista (vaikkei se vieläkään mikään hyvä ole) ja olen tullut itselleni armollisemmaksi. Kaikki mokaa joskus ja se on ihan inhimillistä.

Minä olen valmis antamaan muille anteeksi vaikka mitä. Ajattelen muiden mokista niin, että kaikki mokaa. Kun itse mokaan, se on melkein maailmanloppu. Kaikki mokaa, mutta minä en saa mokata. Minun on oltava täydellinen. Jos lapseni mokaa, minä olen täydellisen epäonnistunut, joten on valtava häpeä, jos lapseni ovat epätäydellisiä. Onneksi he ovat paljon paljon fiksumpia kuin minä.

siis ajattelen, että lapsieni mokat ovat seurausta minun epäonnistumisestani kasvattajana. Minun pitää siis kasvattaa lapseni niin hyvin, että he eivät mokaa. Joo, hassut ja harmittomat mokat kyllä "sallin" ja otan ne huumorilla, mutta jos olisi jostain vakavammasta kysymys, niin se olisi kyllä vakavaa.

Vierailija

Asun ulkomailla ja pitkän etsinnän jälkeen löysin vauvaryhmän mihin mennä esikoisen kanssa. Ryhmää vetää pieni paikallinen kirkko ja vaikka olen ateisti, ajattelin silti mennä. Ihan sama kuka sitä vetää, mä pääsen talosta ulos ja ihmisten ilmoille.

Olin ensimmäinen paikalla ja pappi tuli juttelemaan ja esittelemään paikkoja. Lasten leikkialue oli upea! Katsoin silmät pyöreänä sitä lelujen määrää. Ja sanoin "oh my God!" Pappi katsoa mua pitkään ja hitaasti, poistu tervehtimään seuraavaa tulokasta. Vasta kotimatkalla tajusin, mähän menin ja rikoin yhtä kymmenestä käskystä heti kättelyssä. Argh..

Vierailija

Olin lapsena kova valehtelemaan ja osa niistä jutuista hävettää vieläkin. Varsinkin, kun niistä saattoi tulla pienellä paikkakunnalla jonkinlainen "puheenaihe". 

Tuoreempi hävetys oli, kun minua haastateltiin eräässä tv-ohjelmassa ja sanoin asioita joita sitten jälkikäteen jotenkin häpesin. Onneksi ohjelma oli ihan ok leikkaukseltaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat