Pelottaa, että miehen tissuttelu lähtee pian käsistä...
Ollaan molemmat noin 25-vuotiaita ja seurusteltu pian vuosi. Koko tämän ajan mieheni on käyttänyt alkoholia viikottain. Alkuun määrät olivat muutaman kerran viikossa 1-2 olutta, nykyään joka ilta menee 2-3 puolen litran tölkkiä. Kerran viikkoon käy "vetämässä lärvit" kavereidensa kanssa, eli tällöin vielä aika paljon enemmän. Itse juon max. 1-2 kertaa kuussa.
Suhteessa kaikki on hyvin ja mies kertookin usein, kuinka onnellinen on. Seksiä harrastetaan keskimäärin joka toinen päivä, molemmilla on kohtalaisen hyvä työpaikka ja omia harrastuksia. Kaveripiiiri on laaja ja ollaan molemmat muutenkin ulospäinsuuntautuneita. Tehdään myös yhdessä paljon asioita - shoppaillaan, tehdään ruokaa, lenkkeillään, ollaan vain.
Tuo alkoholin kasvanut kulutus on kuitenkin alkanut huolestuttaa. Mihin mies tarvii oluet, jos kaikki on kerran hyvin? Ehdotin varovasti, josko vähentäisi määrän vaikka yhteen tölkkiin illassa, mutta hän sanoo tarvitsevansa useamman "rentoutuakseen". Jos olut sattuu loppumaan kaapista, hän lähtee sitä lähikaupasta hakemaan vaikka vesisateeseen. Tyhjiä tölkkejä löytyy yhä enemmän ja enemmän ja olemus on alkanut pöhöttyä.. Lisäksi mies on passivoitunut, eikä enää jaksa mukaan lenkeille tai ei-alkoholillisiin rientoihin mukaan. Silmäni aukes siinä vaiheessa, kun mies haki kesken iltakävelyn oluen Siwasta. Alkoi kuulemma vaan "tehdä mieli".
Tiedän, että isossa miehessä 2-3 oluttakaan ei vielä aiheuta känniä, mutta määrä on minusta päivittäin juotuna iso. Sanomattakin selvää, että vaikuttaa terveyteen ja rahaakin menee. Miten saisin miehen edes vähentämään? :(
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten en tuskaile säätä, en tuskaile rakkaan juopon juomista. Näin säästän edes itseäni kärsimykseltä, kun juoppoa en pysty.
Heti siis hylätään jos jotain ongelmia tulee.
Niin no sen juojan mielestähän juominen ei ole ongelma. Eikä kukaan mitään hylkäämisestä tuossa puhunut. En ole tuon lainatun kirjoittaja, mutta ajattelen samoin. Minä kunnioitan toisen valinnan vapautta juoda jos hän haluaa. En hylkää sen takia, ellei sitten väkivaltaiseksi tai liian sekaiseksi rupea. Mutta en myöskään yritä pakottaa toista omien ihanteideni mukaiseksi, juomaan vähemmän tai lopettamaan. Minulla on oikeus valita lähteä tai jäädä, mutta ei oikeutta määrätä toisten tekemisistä. (Jos se toinen joskus haluaa tukea vähentämiseen tai lopettamiseen, niin sitä kyllä sitten saa, mutta vasta kun itse haluaa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten en tuskaile säätä, en tuskaile rakkaan juopon juomista. Näin säästän edes itseäni kärsimykseltä, kun juoppoa en pysty.
Heti siis hylätään jos jotain ongelmia tulee.
Olen kylläkin vielä pysynyt oman juopponi luona. Ei tässä hylkäämisestä ole kyse, vaan siitä, että en hajottaisi itseäni kun stressaan hänen ongelmastaan. Häntäkään ei auta se, että minullekin kehittyy mielenterveysongelma. Alkoholistillahan jo sellainen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ei ole epätavallista vetää arki-iltoina sixpäck? :D Valoja päälle nro 5.
Kyllä niin juovia paljon on, ja ihan työssäkäyvissä ihmisissä. Vuosia sitten lääkäri Juhani Seppänenkin kirjoitti kirjan omasta käytöstään, ja sanoi koko aikuisikänsä juoneensa sen sixpackin isoja kaljoja joka ilta. Ilman että hänelle oli siitä oikein mitään haittaa. Kirja sitten lähti kokeilusta olla vuosi ilman.
No hyi. No, Suomihan on toisaalta alkoholin väärinkäytön luvattu maa.
Surkuhupaisaa miten silti yrität vedota alkoholin liikakäytön perusteluihin, "koska ei sillekään ollut oikein mitään haittaa" kun aloituksesta käy ilmi miten ainakin ap:n miehen sosiaalinen elämä ja arki selkeästi kokevat haittoja jo nyt alkoholin seurauksena.
Mutta ne ovat haittoja vain ap:n näkökulmasta todennäköisesti. Mies itse varmaankin haluaa "passivoitua", on ihan oma valinta mieluummin tissutella ne pari kaljaa sohvannurkassa kuin harrastaa entisenkaltaista sosiaalista elämää, liikuntaa jne. Moni päätyy siihen ilman juomistakin tuossa iässä, ei vaan niin riennot enää kiinnosta.
Minusta ap:n kuvailema arki ei ollut rientoja, vaan normaalia elämää johon kuuluu sosiaalista toimintaa ja liikuntaa.
Jos "tuossa iässä" ei riennot enää kiinnosta, niin kuinkas ap:n mies jaksaa silti käydä viikonloppuisin ulkona arkea pahemmassakin tuubassa?
Suomessa katsellaan lähinnä vuosikausia vain sivusta kun ihmisistä tulee alkoholisteja. Kyseessä on kuitenkin maailman tappavin huume, joten vähän voisi asennemaailmaa asian suhteen parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten en tuskaile säätä, en tuskaile rakkaan juopon juomista. Näin säästän edes itseäni kärsimykseltä, kun juoppoa en pysty.
Heti siis hylätään jos jotain ongelmia tulee.
Alkoholisti itse valitsee viinan parisuhteen yli.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa katsellaan lähinnä vuosikausia vain sivusta kun ihmisistä tulee alkoholisteja. Kyseessä on kuitenkin maailman tappavin huume, joten vähän voisi asennemaailmaa asian suhteen parantaa.
Asialle on sivullisen ja ulkopuolisen mahdotonta tehdä mitään, jos juopottelija kieltäytyy hakemasta ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa katsellaan lähinnä vuosikausia vain sivusta kun ihmisistä tulee alkoholisteja. Kyseessä on kuitenkin maailman tappavin huume, joten vähän voisi asennemaailmaa asian suhteen parantaa.
Asialle on sivullisen ja ulkopuolisen mahdotonta tehdä mitään, jos juopottelija kieltäytyy hakemasta ammattiapua.
Oletko edes joskus yrittänyt?
Ymmärrän kyllä, että monen mielestä alkoholi on "miehen oma valinta" eikä siihen välttämättä pitäisi puuttua. On vain vaikeaa katsoa vierestä, kun rakas ja ihana ihminen muuttuu tuntemattomaan ja huonompaan suuntaan tissuttelun takia. Uskon, että vielä olisi mahdollista puhaltaa peli seis ja palata siihen normaaliin elämään. Enkä todellakaan ole kieltämässä mieheltä alkoholia kokonaan, kunhan kohtuus pysyisi. Saunaolut tai olut ruuan kanssa on asioita, joista en koe aihetta nalkuttaa.
Alkoholinpalkat (imurointiolut, renkaanvaihto-olut...), tissuttelu iltakävelyllä ja raittiiden kyläpaikkojen välttely etenkin viikonloppuisin on kuitenkin asioita, joihin minusta pitäisi jotenkin puuttua. Aikuinen ihminen tekee kuitenkin omat päätöksensä, joten nyt kaipaisin vinkkejä, kuinka saan miehen itse heräämään käytökseensä? Nalkutus, uhkailu jne. ei varmasti toimi enkä niitä tahdo käyttääkään.
-ap
Kerrot miehellesi peloistasi. Riitelemättä ja syyttelemättä.
Hän joko tajuaa tai ei. Jos ei tajua, niin miettisin parisuhteen lopettamista.
Huolestuin reilut 2v sitten miesystäväni alkoholin käytöstä. Arkisin meni 2-3 olutta ja joskus viiniäkin ja viikonloppuisin kolminkertainen määrä tuota kaikkea ja baareissa vielä teräviä päälle oluen lisäksi. Ei koskaan ollut väkivaltainen tai muuten hankala, päinvastoin mukava ja seurallinen mies. Se tekikin vaikeaksi erota hänestä.
Tein aiheesta avauksen tänne aikaa sitten ja jo silloin sanottiin, että lähde. Oli aivan totta, että määrät vaan lisääntyivät ajastaan. Ja asianomainen itse ei pitänyt ongelmana juomistaan.
Nyt on tavannut naisen ja elämä hymyilee. Molemmat tykkäävät juoda, olipa pyhä tai arki. Aina löytyy tilaisuus avata olut tai viini.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on tavannut naisen ja elämä hymyilee. Molemmat tykkäävät juoda, olipa pyhä tai arki. Aina löytyy tilaisuus avata olut tai viini.
Me ollaan miehen kanssa juotu noin jo parikymmentä vuotta. Mukavaa elämää :) Lapsia emme toki ole hankkineet, lasten kanssa yhteen ei tällainen elämäntapa sovi.
Välinpitämättömyys alkoholiongelmien suhteen mahdollistaa suurelta osin erilaiset alkoholiongelmat. Tappava huume kuitenkin kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten en tuskaile säätä, en tuskaile rakkaan juopon juomista. Näin säästän edes itseäni kärsimykseltä, kun juoppoa en pysty.
Heti siis hylätään jos jotain ongelmia tulee.
Olen kylläkin vielä pysynyt oman juopponi luona. Ei tässä hylkäämisestä ole kyse, vaan siitä, että en hajottaisi itseäni kun stressaan hänen ongelmastaan. Häntäkään ei auta se, että minullekin kehittyy mielenterveysongelma. Alkoholistillahan jo sellainen on.
Olet siis läheisriippuvainen mahdollistaja. Nautit siitä, että toinen on tavallaan "pikkusormesi ympärillä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten en tuskaile säätä, en tuskaile rakkaan juopon juomista. Näin säästän edes itseäni kärsimykseltä, kun juoppoa en pysty.
Heti siis hylätään jos jotain ongelmia tulee.
Olen kylläkin vielä pysynyt oman juopponi luona. Ei tässä hylkäämisestä ole kyse, vaan siitä, että en hajottaisi itseäni kun stressaan hänen ongelmastaan. Häntäkään ei auta se, että minullekin kehittyy mielenterveysongelma. Alkoholistillahan jo sellainen on.
Olet siis läheisriippuvainen mahdollistaja. Nautit siitä, että toinen on tavallaan "pikkusormesi ympärillä".
Ihanaa, AV ei petä! Aina teet väärin, lähdet tai jäät. Tää on just täällä parasta.
Ja hienosti havainnollistit miten vaikea on läheisen suhtautua juoppoon. Mitä tosiaan voi tehdä, kun rakas tuhoaa itseään? Mikään ratkaisu kun ei ole hyvä. On vaan huonoja vaihtoehtoja. Ei mulla ainakaan ole muuta ratkaisua kuin tuo mitä aiemmin sanoin, että suojella itseään parhaansa mukaan ja koittaa pysytellä järjissään.
Ei kovin ruusuiselta näytä kun ilmiselvä riippuvuus on syntynyt jo nyt.
Se vain on SuomiMiehellä aika rajoittunut tuo työkalupakki stressin käsittelyyn jo ihan lainsäädännönkin kannalta.
Kissa pöydälle tai ero, sanon minä.
Minä olen juonut päiväsdä tuon 2 tölkkiä, tai 2-3 lasia viiniä, reilun 10 vuotta. En suosittele kenellekään, mutta eipä ole itsellekään tullut tarvetta lisätä. Ei ole lähtenyt lapasesta, ennemminkin olen jättänyt baarit pois ja juon noi 2 annostani vaan niin että ensimmäinen kun työt loppuu, toinen ruuan kanssa illalla. En tarvitse enempää vaikka toleranssia varmaan on kertynyt 10 vuoden päivityäisestä juomisesta. Viimeksi joku viime vuonna join kerran baarissa noin 5 annosta ja seuraavat kaksi päivää oli hirveä olo. Sopii minulle tuo päivittäinen paremmin.