Lue keskustelun säännöt.
Mikä persoonallisuushäiriö minulla on?
23.11.2015 |
Hermostun helposti ja pienestä. Huudan paljon. Saan raivokohtauksia yhtäkkiä ja heittelen ja paiskon tavaroita. Osaan kuitenkin peittää tämän puolen itsestäni, niin että useimmat luulevat että olen hyvin rauhallinen luonne. Olen itsekäs ja asiat pitää tehdä minun tavalla. Jos vika on minussa, käännän sen jonkun toisen syyksi, niin että se toinen itsekkin luulee vian olevan hänessä. Innostun herkästi asioista, mutta yhtä helposti innostus lopahtaa (vaikeuttaa tulevaisuuden suunnitelmia). Osaan mielistellä toisia, niin että minusta tulee heille hyvin tärkeä ihminen (en osaa selittää).
Tässä muutama piirre.
Kommentit (20)
Varmaan olet epävakaa oireidesi perusteella kuten itsekin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tiedostat nuo asiat itsestäsi, niin oletko kokeillut pystytkö muuttamaan käyttäytymistäsi parempaan suuntaan? Hermostuminen ja huutaminen voi johtua ihan vaan vaikka väsymyksestä, tai stressaavista asioista, eli selvitä syyt ja pyri hoitamaan niitä, se on hyödyllisempää kuin mikään "diagnoosi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tiedostat nuo asiat itsestäsi, niin oletko kokeillut pystytkö muuttamaan käyttäytymistäsi parempaan suuntaan? Hermostuminen ja huutaminen voi johtua ihan vaan vaikka väsymyksestä, tai stressaavista asioista, eli selvitä syyt ja pyri hoitamaan niitä, se on hyödyllisempää kuin mikään "diagnoosi".
Pystyn muuttamaan, mutta vain hetkeksi, muutamaksi tunniksi. Sitten taas jotain päässä naksahtaa ja sama meno jatkuu.
Ap
Epävakaa. Minulla on diagnosoitu tuo ihan psykiatrin toimesta vuosia sitten, mutta nykyään oireet ovat sen verran lieventyneet että en tiedä täyttäisinkö diagnoosin kriteeristöä enää. Raskas häiriö sekä läheisille että itselle.
Mulla on helpottanut ihan itsekseen iän myötä, vaikka toki olen myös mielessäni työstänyt näitä asioita. Kannattaa opetella ymmärtämään että vika ei ihan oikeasti ole aina ympäristössä vaan sinussa itsessäsi, se on aika pitkälti homman avain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa. Minulla on diagnosoitu tuo ihan psykiatrin toimesta vuosia sitten, mutta nykyään oireet ovat sen verran lieventyneet että en tiedä täyttäisinkö diagnoosin kriteeristöä enää. Raskas häiriö sekä läheisille että itselle.
Mulla on helpottanut ihan itsekseen iän myötä, vaikka toki olen myös mielessäni työstänyt näitä asioita. Kannattaa opetella ymmärtämään että vika ei ihan oikeasti ole aina ympäristössä vaan sinussa itsessäsi, se on aika pitkälti homman avain.
Tiedän että vika on minussa, mutta en osaa muuttaa itseäni.
Ap
Onko kukaan käynyt epävakaan takia terapiassa tms.? Minulla on ystävä, jolla taitaa olla epävakaa persoonallisuushäiriö omienkin sanojensa mukaan ja hänellä on aika paljon riskikäyttäytymistä. Alkoholinkulutus on välillä niin reipasta, että hänen pitäisi siihenkin hakea apua. Haluaisin auttaa, mutta en osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta hakeudu hoidon piiriin. Olet vain haitaksi muille ihmisille ja paskaa, myrkyllistä seuraa pitkällä aikavälillä.
Vierailija kirjoitti:
Kusipäisyys.
Varmasti tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kusipäisyys.
Varmasti tämäkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hermostun helposti ja pienestä. Huudan paljon. Saan raivokohtauksia yhtäkkiä ja heittelen ja paiskon tavaroita. Osaan kuitenkin peittää tämän puolen itsestäni, niin että useimmat luulevat että olen hyvin rauhallinen luonne. Olen itsekäs ja asiat pitää tehdä minun tavalla. Jos vika on minussa, käännän sen jonkun toisen syyksi, niin että se toinen itsekkin luulee vian olevan hänessä. Innostun herkästi asioista, mutta yhtä helposti innostus lopahtaa (vaikeuttaa tulevaisuuden suunnitelmia). Osaan mielistellä toisia, niin että minusta tulee heille hyvin tärkeä ihminen (en osaa selittää).
Tässä muutama piirre.
Raskaana, juuri synnyttänyt? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tiedostat nuo asiat itsestäsi, niin oletko kokeillut pystytkö muuttamaan käyttäytymistäsi parempaan suuntaan? Hermostuminen ja huutaminen voi johtua ihan vaan vaikka väsymyksestä, tai stressaavista asioista, eli selvitä syyt ja pyri hoitamaan niitä, se on hyödyllisempää kuin mikään "diagnoosi".
Pystyn muuttamaan, mutta vain hetkeksi, muutamaksi tunniksi. Sitten taas jotain päässä naksahtaa ja sama meno jatkuu.
Ap
Tämä paljasti! Eli hoitamaton diabetes.
Nyt kipinkapin verikokeisiin!
~sh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tiedostat nuo asiat itsestäsi, niin oletko kokeillut pystytkö muuttamaan käyttäytymistäsi parempaan suuntaan? Hermostuminen ja huutaminen voi johtua ihan vaan vaikka väsymyksestä, tai stressaavista asioista, eli selvitä syyt ja pyri hoitamaan niitä, se on hyödyllisempää kuin mikään "diagnoosi".
Pystyn muuttamaan, mutta vain hetkeksi, muutamaksi tunniksi. Sitten taas jotain päässä naksahtaa ja sama meno jatkuu.
ApTämä paljasti! Eli hoitamaton diabetes.
Nyt kipinkapin verikokeisiin!~sh
Monesti kun hermostun, alkaa samalla pyörryttämään. Pitää mennä istumaan kun näkö sumenee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hermostun helposti ja pienestä. Huudan paljon. Saan raivokohtauksia yhtäkkiä ja heittelen ja paiskon tavaroita. Osaan kuitenkin peittää tämän puolen itsestäni, niin että useimmat luulevat että olen hyvin rauhallinen luonne. Olen itsekäs ja asiat pitää tehdä minun tavalla. Jos vika on minussa, käännän sen jonkun toisen syyksi, niin että se toinen itsekkin luulee vian olevan hänessä. Innostun herkästi asioista, mutta yhtä helposti innostus lopahtaa (vaikeuttaa tulevaisuuden suunnitelmia). Osaan mielistellä toisia, niin että minusta tulee heille hyvin tärkeä ihminen (en osaa selittää).
Tässä muutama piirre.
"Piestyn lapsen syndrooma".
Kusipää on sellainen, joka tietää tuosta ja haukkuu sua lisää!
Hae apua itsellesi! Traumoista pääsee kyllä yli psykoterapialla ja oikealla lääkityksellä.
Et ole arvoton, vaikka sut on maanrakoon poljettu!
Suunta on vain ylöspäin, pohja on nyt nähty.
Hienoa, että olet ymmärtänyt ongelmasi, siitä se lähtee.
Muista, että sinä et ole syypää siihen, miten sinua on kohdeltu.
Mutta olet itse vastuussa siitä, kuinka kohtelet muita.
Siitä se eheytyminen alkaa ja muista:
"Vahvimmat meistä on koottu sirpaleista"!
No tottahan sulle pitää diagnoosi löytää, sitten voit piiloutua "sairautesi" taakse ja jatkaa kusipäisenä elelemistä. Hei älä ainakaan edes yritä muuttua tai hillitä itseäsi, koska siis, sä oot sä ja sä oot paras just tommosena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermostun helposti ja pienestä. Huudan paljon. Saan raivokohtauksia yhtäkkiä ja heittelen ja paiskon tavaroita. Osaan kuitenkin peittää tämän puolen itsestäni, niin että useimmat luulevat että olen hyvin rauhallinen luonne. Olen itsekäs ja asiat pitää tehdä minun tavalla. Jos vika on minussa, käännän sen jonkun toisen syyksi, niin että se toinen itsekkin luulee vian olevan hänessä. Innostun herkästi asioista, mutta yhtä helposti innostus lopahtaa (vaikeuttaa tulevaisuuden suunnitelmia). Osaan mielistellä toisia, niin että minusta tulee heille hyvin tärkeä ihminen (en osaa selittää).
Tässä muutama piirre.
"Piestyn lapsen syndrooma".
Kusipää on sellainen, joka tietää tuosta ja haukkuu sua lisää!
Hae apua itsellesi! Traumoista pääsee kyllä yli psykoterapialla ja oikealla lääkityksellä.
Et ole arvoton, vaikka sut on maanrakoon poljettu!
Suunta on vain ylöspäin, pohja on nyt nähty.
Hienoa, että olet ymmärtänyt ongelmasi, siitä se lähtee.
Muista, että sinä et ole syypää siihen, miten sinua on kohdeltu.
Mutta olet itse vastuussa siitä, kuinka kohtelet muita.
Siitä se eheytyminen alkaa ja muista:
"Vahvimmat meistä on koottu sirpaleista"! <3
Olen kyllä ollut vauvana lastenkodissa ja kun pääsin takaisin kotiin niin minut annettiin myöhemmin kuitenkin pois. Selkäänkin taisin saada välillä ja huolenpitoa en kotona saanut alkoholisti vanhemmilta, vaan jätettiin pienestä asti yksin yölläkin kotiin vaikka pelkäsin (vaikka vanhemmat nyt jälkeenpäin kehuvat kuinka rakastivat niiin paljon, heh).
En silti tykkää syyttää lapsuutta nykyhetkestä...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermostun helposti ja pienestä. Huudan paljon. Saan raivokohtauksia yhtäkkiä ja heittelen ja paiskon tavaroita. Osaan kuitenkin peittää tämän puolen itsestäni, niin että useimmat luulevat että olen hyvin rauhallinen luonne. Olen itsekäs ja asiat pitää tehdä minun tavalla. Jos vika on minussa, käännän sen jonkun toisen syyksi, niin että se toinen itsekkin luulee vian olevan hänessä. Innostun herkästi asioista, mutta yhtä helposti innostus lopahtaa (vaikeuttaa tulevaisuuden suunnitelmia). Osaan mielistellä toisia, niin että minusta tulee heille hyvin tärkeä ihminen (en osaa selittää).
Tässä muutama piirre.
"Piestyn lapsen syndrooma".
Kusipää on sellainen, joka tietää tuosta ja haukkuu sua lisää!
Hae apua itsellesi! Traumoista pääsee kyllä yli psykoterapialla ja oikealla lääkityksellä.
Et ole arvoton, vaikka sut on maanrakoon poljettu!
Suunta on vain ylöspäin, pohja on nyt nähty.
Hienoa, että olet ymmärtänyt ongelmasi, siitä se lähtee.
Muista, että sinä et ole syypää siihen, miten sinua on kohdeltu.
Mutta olet itse vastuussa siitä, kuinka kohtelet muita.
Siitä se eheytyminen alkaa ja muista:
"Vahvimmat meistä on koottu sirpaleista"! <3Olen kyllä ollut vauvana lastenkodissa ja kun pääsin takaisin kotiin niin minut annettiin myöhemmin kuitenkin pois. Selkäänkin taisin saada välillä ja huolenpitoa en kotona saanut alkoholisti vanhemmilta, vaan jätettiin pienestä asti yksin yölläkin kotiin vaikka pelkäsin (vaikka vanhemmat nyt jälkeenpäin kehuvat kuinka rakastivat niiin paljon, heh).
En silti tykkää syyttää lapsuutta nykyhetkestä...
Ap
Ei sun tarvitse syyttääkkään.
Mutta sun on hyvä ymmärtää mistä käytöksesi johtuu.
Anna itsellesi lupa olla vihainen, jos siltä tuntuu. Kunhan muistat, että ketään toista ei saa fyysisesti satuttaa!
Sullahan on ollut karmea lapsuus!
Voi sua raukkaa! *halaa*
Niin ja usein sanon että tapan itseni, mutta en kuitenkaan halua kuolla. Mietin usein, että haluaisin viillellä itseäni, mutta en uskalla koska kerran suutuksissani niin tein ja vahingossa liian syvältä. Tiedän että se on lapsellista, mutta en kertoisi siitä kenellekkään.
Ap