Ekaluokkalainen repii hermoja!
Teksisi mieli välillä kraivelista tarttua! Koko ajan jankuttaa, länkyttää, näsäviisastelee ja reuhkaa johonkin suuntaan. Kaupassa käyminenkin alkaa olla olla yhtä rasittavaa kun jonkun 2-vuotiaan kanssa: poika haluaisi kaahailla kärryjen kanssa miten sattuu, juosta rullaportaita väärään suuntaan ym. typerää jatkuvalla syötöllä. Puhumattakaan koulussa isommilta kavereilta typeristä rallatuksista joita hokisi koko ajan. Prkele kun hermot menee!
Tätä käytöstä on nyt jatkunut muutaman viikon, aiemmin oli ihanan fiksu ja hyvin käyttäytyvä kaveri. Onhan tää joku vaihe joka menee ohi, onhan? Poika tietää tasan tarkkaan miten käyttäydytään. Jotenkin sellainen olo, että kun se on isossa poikalaumassa niin ison osan päivästä välitunneilla ja ip-hoidossa, niin se meno on sit samaa kotonakin.
Kommentit (15)
oli useamman viikon tai peräti kuukauden todella ärsyttävä. Härnää sisaruksia, ei tottele, unohtelee asioita, yritti olla koko perheen pomo. Tein siitä lopun ainakin vähäksi aikaa nyt viikon menny tosi hyvin. Viikko sitten ku mikään ei menny perille meni hermot ja rangaistus oli et ei saa katsoa nelosen kotivideoita. Se oli niin iso asia et huusi omassa huoneessa koko ohjelman ajan. Rajoja tuntu etsivän. Poika ollut itsekkin helpottunut sen jälkeen . Todettiin yhdessä että huutaminen kannatti. RAJAT JA RAKKAUS OHJEEKSI TEILLE .
vaan ei auta mitään... esim. 11vee on siitä huolimatta että on ollut puolet talvesta kotiarestissa ehtinyt heittää naapurin ikkunan rikki kivellä, varastaa meiltä ainakin 100 euroa karkkia ja hampurilaisia varten, olla jälki-istunnossa parikymmentä kertaa, saada kotiinpassitus leirikoulusta...
Rangaistuksia ollan jaeltu ja perheneuvolassa ollan istuttu, mutta...
kolmonen
Ota siis iisisti ja kasvata pinnaa vaan. Se menee ohi ja oikea reagointitapa on juuri sama metodi kuin 2-vuotisuhmassakin: olla rauhallinen, asettaa rajat ja pysyä niissä.
Mitenkähän samanikäisten tyttöjen kanssa sitten noin ylipäätään?
Meidän nyt 7-v esikoinen on aina ollut hyvin tasapainoinen tapaus, ja edelleenkin suurimman osan ajasta on, mutta huomaa kyllä, että kavereiden mielipiteet/käytös on alkanut vaikuttaa aiempaa selkeästi enemmän.
Poika oli kerran jälki-istunnossakin, kotona olin aidosti vihainen ja sen poika kyllä huomasi. Rangaistukseksi laitoin nintendon ja kaikki lastenohjelmat ja dvd:t jäihin viikoksi. En tiedä tuntuiko pojasta juuri miltään.
Jotenkin tuntuu että poika tekee koko ajan pahojaan, mä moitin sitä koko ajan ja sitten se tuntee itsensä huonoksi. Ihan yhtä voimaton olo kuin aikoinaan rajun uhmaiän kanssa.
t. ap
ja tehdään selväksi että on toteltava äitiä , isää, opettajaa ym. EI SAA ANTAA PERIKSI EDES PIKKU ASIOISSA.
En kannata sokeaa tottelevaisuutta. Terve itsetunto pitää olla.
Vierailija:
Lastasi kasvattaa nyt kaveripiiri ja tätä se tulee tästä lähtien olemaan. Paras luovuttaa, pysytellä työn parissa ja laskea päiviä koska se jätkä on tarpeeksi iso ulos kotoa heitettäväksi.
TOISTUVASTI TAHALLAAN. Mitä sitten tehdään?
Kyselee ap.
lapsellakin helpompaa kun on selvät rajat. Paljon kehuja ja kiitosta kun on siihen aihetta. Yhdessä oloa enemmän ja varsinkin kahden keskisiä juttuja isän ja äidin kanssa. KOROSTAN VIELÄ ET OLLAAN VANHEMPIA.Ei tää aina oo mitään helppoa meilläkään viiden lapsen kaa.
Löytyipä mielenkiintoinen ketju joka koskettaa nyt perhettämme. Meillä myös poika joka hyppii silmille, ei kunnioita ollenkaan vanhempiaan. Puhuu ihan älyttömiä (pylly kakka, pippeli juttuja ja kiroilee) ja pelleilee kokoajan, kaverit tietenkin nauraa joka lisää pojan intoa jatkaa.Olen yrittänyt puhua kauniisti ja olen huutanut mutta sitten kun se menee huutamiseksi niin poika sanoo että äiti mä rakastan sua. joo kyllä mäkin mutta et sä voi käyttäytyä noin. Ja seuraavana päivänä taas jatkuu. Poika myös läpsii pikkusiskoa päähän ja lyö myös meitä vanhempia. Koulussa käyttäytyy todella hyvin ja tuli opettajalta vaan hyvää palautetta.
Lähinnä pyydän apua miten jaksaa tai miten toimia tälläisen lapsen kanssa? Pojalla on nyt kahden viikon pelikielto mutta sekään ei tunnu missään, ei poika välitä.
Poika ärsyttänyt jo eskarista alkaen.Muutimme toiselta paikkakunnalta,
jossa pojalla oli rauhalliset kaverit.Eskariryhmä oli erittäin rauhaton ja sama meno jatkuu ekaluokalla...Tottahan tuo 6-7v.ikä on aikamoista hulabaloota,niin paljon uutta ja kai jonkinmoinen uhmakin se on..
Toivottavasti vielä rauhoittuvat :-O
Lastasi kasvattaa nyt kaveripiiri ja tätä se tulee tästä lähtien olemaan. Paras luovuttaa, pysytellä työn parissa ja laskea päiviä koska se jätkä on tarpeeksi iso ulos kotoa heitettäväksi.
Pakkohan tohon joku kuri on saada! Pitää varmaan pakottaa se johonkin nössö harrastuksiin :D Aika voimattomalle kyllä tuntuu, mutta ei kai 7-vuotiaan kaveripiiri voi olla voimakkaampi kuin vanhemmat! Olen jopa harkinnut rangaistukseksi huonosta käytöksestä ottaa pojan vähäksi aikaa pois ip-hoidosta. Ehkä iltapäivät mummon kanssa rauhoittaisi vähän.
t. ap