Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appi ei anna anopin hoitaa lapsenlasta
21.11.2015 |
Meille syntyi huhtikuussa vauva ja kesällä miehen pikkuveli muutti pois (lapsuuden)kotoa. Työelämässä oleva appi ja anoppi ryhtyivät appiukon sanojen mukaan elämään uutta nuoruutta. Reissaavat, harrastavat ja ovat kiireisiä. Kesän olivat mökillä tai veneilemässä kaikki viikonloput, nyt on jouluksi tilattu matka etelään. Viikonloppuisin ovat aina menossa.
Olen yrittänyt nätisti sanoa, että meillä tarvittaisiin apua. Univelkaa on kertynyt, miehen kanssa alkaa välit olla aika tiukalla ja sanomista tulee pikkuasioista. Mutta ei, vauvaa ei saa viedä yökylään eikä edes päiväkylään mummolaan, koska heillä on "lapsenitkujen aika ohi". Kylään saadaan mennä koko perheenä, mutta vauvaa ei saa jättää edes siksi ajaksi, että mennään miehen kanssa kahdestaan syömään.
Tämä alkaa jo rassaamaan meitä, oma aika on kortilla ja niin on yhteinenkin. Silti appi sanoo tylysti, että he eivät ota vauvaa hoitoon. Anoppi myötäilee ja yrittää, että jos isompana, mutta appi sanoo siihenkin, että ei käy. Heillä eletään kahden aikuisen elämää, jossa on mukava tavata lapsenlapsia, mutta ei ottaa yhtään ylimääräistä vastuuta. Sitten pakkaavat tavarat autoon ja lähtevät kylpylään ihan kuin ilkkuen, että näinkin voi tehdä.
Kommentit (36)
Eiväthän AP:n appivanhemmat ole eläkeläisiä vaan työssäkäyviä ja heidän nuorin lapsensa muutti juuri pois kotoaan.
He ovat ehkä viisikymppisiä ja AP:n vauva on vain 7kk ja ihan liian pieni vielä hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastuuhan ei ole heidän, juu, mutta tässä puhuttiin ihan vain syömässä käymisestäkin. Sekään ei sopinut. On kyllä harmillista, toivottavasti löydätte sopuhintaista apua jostain ulkopuolelta. Ei kenenkään"uusi nuoruus" mene muutaman tunnin hoitoavusta miksikään.
Ap kyllä sanoi että he eivät halua ottaa ylimääräistä vastuuta. Eli tuskin pelkästä syömisestä kyse kun ap haluaa laittaa vauvans sinne yökylään.
Nykyajan äitejä ohjeistetaan että pitää olla tukiverkot.
Sitten itketään, kun ne oletetut tukijoukot ei auta nuoria äitejä.
Tänä päivänä pitäisi ohjeistaa että lapsia tehdään omien voimavarojen mukaan ja talodelliset resussit pitää huomioida.
Vauva nukkuu niin silloin otin itsekkin päikkärit. Niin yksinkertaista jos ei ole kuin yksi lapsi. Muttamonet äidit nyt vaan ei ota niitä päikkäreitä ja se on sit oma vika. Mieskin talossa niin en ollenkaan ymmärrä sitä univelkaa.
Eikö sulla ole yhtään ystäviä? Keitä oli häissäsi - jotain tuntemattomia vai? Kumma juttu, että sukua ei nykyisin haluta kutsua elämän suuriin hetkiin mukaan, ystävät menee suvun edelle, mutta kun väsyttää eikä jaksa, niin kukaan ei valita, ettei kaveri ryntää apuun. Sen sijaan vänistään, että anoppi tai oma äiti ei tule auttamaan.
Ap - pyydä ystäviäsi, niitä lapsettomiakin, apuun. Kyllä heillä on ihan moraalinen velvollisuus antaa aikaasi sinulle nytkin, kun olet saanut lapsen.
Meillä mun vanhemmat asuu tosi lähellä ja auttavat mielellään lasten kanssa, mutta yökylät on todella harvinaisia, vaikka lapset on jo 6 ja 10. Vanhempi käy kavereilla yökylässä ja kaverit meillä. Päiväsaikaan ottavat mielellään. Ymmärrän kyllä. Itseänikin ärsyttää, jos joku tunkee meille lapsensa yöhoitoon ja en saa kieltäydyttyä. Nyt on miehen kanssa sovittu vakiselitys, ettei käy, kun muuten en keksi lennosta tarpeeksi uskottavaa valhetta ja nynnyilyäni suostun. Kyse on siis siskon lapsista, miehen siskon lapsista jne. Se on tosi rankkaa, jos täällä on vieraita, PIENIÄ lapsia yötä, vaikka lapset sinällään ihania olisivatkin ja tuttuja. Ei se todellakaan ole sama kuin omat lapset. Vieraat lapset on 100-kertaa raskaampia hoitaa. Sitä paitsi, kun omat on tuollaisia mukavanikäisiä ja itselläkin on jo elämää, niin aivan kamalaa, kun joku tunkee viikonloppuna tänne kaksikin vaippaikäistä pilaamaan viikonlopun raskaan työviikon päätteeksi, jotta pääsee jonnekin baariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastuuhan ei ole heidän, juu, mutta tässä puhuttiin ihan vain syömässä käymisestäkin. Sekään ei sopinut. On kyllä harmillista, toivottavasti löydätte sopuhintaista apua jostain ulkopuolelta. Ei kenenkään"uusi nuoruus" mene muutaman tunnin hoitoavusta miksikään.
Ap kyllä sanoi että he eivät halua ottaa ylimääräistä vastuuta. Eli tuskin pelkästä syömisestä kyse kun ap haluaa laittaa vauvans sinne yökylään.
Niin tuossa avauksessa kyllä luki että edes syömässä käymisen ajaksi vauvaa ei saa jättää isovanhempien hoitoon. Aika tylyä mun mielestä.
Tuo yökyläjuttu on kyllä sellainen, että viisikymppiset isovanhemmat lienee viikot töissä ja on aikamoista sitten hoitaa esim. viikonloppuna lapsia päälle pe-su. Tai edes yksi yö. Viikonloput on niin ihania, saa valvoa, saa nukkua, juoda kahvia aamulla lukien lehteä. Oikeasti voisitte vähän miettiä niiden työssäkäyvien isovanhempien tilannetta. Nekin tarvii vapaa-aikansa. Erityisesti lähempänä kuuttakymmentä ne alkaa olla väsyneitä viikonloppuisin. Itseasiassa juuri eläköityneet isovanhemmat jaksaa enemmän kuin vielä työelämässä olevat.
Olen muutenkin miettinyt, että täällä hehkutetaan nuorena isovanhemmaksi tulemista, että "jaksaa". Todellisuudessa joku 55-vuotias on paljon väsyneempi ottamaan lapsia hoitoon kuin 65-vuotias, joka on jo vapaaherran/-rouvan elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sääli, että he eivät luo suhdetta lapsenlapseensa.
Onko kunnassanne kotiapua saatavilla tai vapaaehtoisia varamummoja niin että saisitte hetken olla kahdestaan rauhassa.
Itselleni oli iso muutos se, että omaa aikaa ei enää yksinkertaisesti ole. Kyllä se helpottuu kuitenkin koko ajan, jos voimavarat on vähissä niin ota puheeksi neuvolassa tai ystäviesi kanssa. Appivanhemmille ei kannata, pahoitat vaan mielesi. He tässä menettävät.
Siis täh? Aphan käy kylässä YHDESSÄ vauvan ja miehen kanssa. Appivanhemmat eivät halua vauvaa vain yksin kylään. Miten eivät muka luo suhdetta vauvaan näin? Ei meillä ole vauva ollut isovanhemmilla hoidossa mutta heillä on silti läheinen suhde.
Kyllä mä olin läheinen isovanhempien kanssa, vaikka nähtiin vain muutama kerta vuodessa ja silloinkin vanhemmat oli aina mukana. Asuivat sen verran kaukana. Ovat kaikki jo kuolleita, olleet 10-25 vuotta, ja lämmöllä muistelen edelleen. Sitä paitsi tuntuu, että tuo läheisyys-mantra on sitä, että pitää jollain perustella itselleen isovanhempien rääkkääminen jatkuvalla lastenhoidolla. Esimerkiksi miehen veljen lapsi oli miehen äidillä hoidossa valehtelematta 50 yötä vuodessa tuosta vauvasta 10-vuotiaaksi, kun vanhemmat erosi ja kummankin piti saada elää uutta elämää. Mummu ihan uupuneena hoiti parikin viikkoa putkeen, kun ketään ei kiinnostanut tulla lasta hakemaan. Miehen veljen eksäkin oikein vältti soittamista, ettei vaan mummu kysy, koska lasta tullaan hakemaan. Miehen veli oli samanlainen luuseri. Sittemmin lapsi kasvoi niin isoksi, ettei enää tarvinnut mummun hoitoa vaan oli "harmiton" kotioloissa. Nyt lapsi on 20-vuotias ja just mummu suri, ettei ole nähnyt lasta melkein kahteen vuoteen... Nuorella on oma elämänsä ja mummustaan tykkää edelleen, mutta eipä vaan tule mieleen käydä mummua katsomassa. Että sellaista läheisyyttä sen kaiken hoidon jälkeen ja lapsi kuitenkin oikeasti jossain vaiheessa piti mummuaan rakkaimpana ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan kyllä joidenkin ihmisten välinpitämättömyyttä isovanhempiaan kohtaan etenkin, jos nämä ovat edes yrittäneet olla läheisiä. Toiset isovanhempani hoitivat minua, veljeäni ja serkkujamme todella paljon, kun olimme pieniä ja osoittivat välittämistään muutenkin. Teini-ikään mennessä kuitenkin lähes kaikki lakkasivat pitämästä yhteyttä heihin. Ainoat lapsenlapset, jotka enää kävivät isovanhempia katsomassa, olimme veljeni ja minä. Asuimme kaikki samassa kaupungissa, joten yhteydenpidon lopettamista ei voinut laittaa etäisyydenkään piikkiin. Eräs serkuistani ei ollut nähnyt mummuani varmaan kymmeneen vuoteen, eikä sitten vaivautunut tulemaan hänen hautajaisiinsakaan. Liian pienestä perinnöstä se ahne ämmä sitten jaksoi kuitenkin kiukutella.
Vierailija kirjoitti:
Olisko sitten niin, että anoppi ehkä voisikin hoitaa, mutta appi jyrää anopin tahdon?
Aika itsekkäitä minusta, ehtiihän sitä eläkeläisenä hoitamaan vaikka useamman kerran kuukaudessa. Minusta sääli, sillä kyllä tuossa häviäjinä ovat nuo appivanhemmat.
Mitähän ne siinä häviää? Miusta tossa on se ongelma, et anoppi ja appi ei ole yhdessä asioista päättäneet. Miusta tollanen toiminta on ihan perseestä, et toinen lupaa ja toinen kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä. Miksi aina oletetaan, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia automaattisesti? Teitä on kaksi, nukkukaa vuorotellen.
Mies voi hoitaa lasta vaikka illalla, niin saat nukkua univelkaa pois. Tai lähteä kävelylle jne.
Ap sanoi, että kaikki yhdessä voivat mennä kyllä anoppilaan, joten ovathan he tervetulleita. Omat lapseni ovat vielä alta kouluikäisiä ja en varmaan ottaisikaan alta vuoden ikäisiä lapsenlapsia hoitoon yöksi. Päivällä kyllä voisin.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Miksi aina oletetaan, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia automaattisesti? Teitä on kaksi, nukkukaa vuorotellen.
Mies voi hoitaa lasta vaikka illalla, niin saat nukkua univelkaa pois. Tai lähteä kävelylle jne.
Ap sanoi, että kaikki yhdessä voivat mennä kyllä anoppilaan, joten ovathan he tervetulleita. Omat lapseni ovat vielä alta kouluikäisiä ja en varmaan ottaisikaan alta vuoden ikäisiä lapsenlapsia hoitoon yöksi. Päivällä kyllä voisin.
Pakko sanoa, että mieheni sanoi myös ettei ottaisi 8kk ikäistä yökylään. Turhan pieni olisi. Näillä sanoilla. Kai mekin sitten oltaisi itsekkäitä.
Ei yökylään alta 1v, eikä joka viikonloppu hoidettaisi. Mielellään autettaisiin ja ollaan tekemisissä, mutta isovanhemmille kuuluu myös oma elämä. Tätä ollaan myös itse kunnioitettu ja kyläilty perheenä isovanhemmilla. Esikoinen oli 4v ja nuorempi 3v kun olivat itekseen yökylässä ekan kerran ja kerta vuoteen ovat olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa vähän minun isäni vanhemmilta. Kun minä ja sisarukseni olimme pieniä, eivät he tehneet elettäkään tukeakseen vanhempiani hoidossa. Kutsuivat meitä kyllä joskus harvoin kylään tai tulivat meille, mutta käynnit olivat hyvin pikaisia, koska heillä oli niin kiire elämään omaa itsekästä elämäänsä. Välini heihin ovatkin jääneet etäisiksi ja pinnallisiksi. Isoäitini joskus jo ollessani aikuinen soitti minulle ja valitti, ettei hän tiedä asioistamme mitään emmekä koskaan tule edes käymään. Mutta se on kyllä kokonaan hänen ja isoisän ansiota. Onneksi äitini vanhemmat olivat sentään täysin päinvastaisia.
En minäkään sano, että lasten hoitaminen kuuluu isovanhempien vastuulle, mutta kyllä se osoittaa välittämistä. Ja jos on tosiaan niin "kiireinen" ettei tämä onnistu, niin mielestäni on sitten aivan turha valitella jälkeenpäin, että lapsenlapset ovat etäisiä.