Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erityisherkkyys on humpuukia
21.11.2015 |
Tein netissä erityisherkkyystestin, ja sain pisteet joiden mukaan olen todennäköisesti erityisherkkä. Jotenkin kuvittelisin, että kaikki testin tekevät saavat. Kuka nyt ei haluaisi esim kiireisenä työpäivänä olla välillä hetken yksin, ja rauhoittua, enkä usko, että kovin moni sellainen, joka ei ole turruttanut itseään räiskinnällä, oikeasti nauttii nykyajan dekkarisarjoissakin olevista raakuuksista. Liikutun ja itken herkästi, mutta on naurettavaa ajatella, että olisin jotenkin ERITYISherkkä sen takia, koska eiköhän meillä kaikilla ole omat herkät kohtaamme.
Koko sana erityisherkkä on minusta hirveän itsekeskeinen. Ikäänkuin minun herkkyyteni olisi jotenkin erityisempää kuin muiden.
Minä esimerkiksi itkuherkkyyteni takia välttelen tunteista puhumista. Siksi joku 'erityisherkkä' saattaa pitää minua kovana ihmisenä. Mutta oikeasti meissä kaikissa on herkkyyttä, eikä minusta ole oikein, että joku ihminen omii itselleen herkkyyden, ja kuvittelee olevansa herkempi kuin muut.
Kommentit (55)
Tuo termi "erityisherkkä" on epäonnistunut, koska siitä tulee helposti tuollainen mielikuva jostain jalustalle asettumisesta ja herkkyyden omimisesta.
Oikeasti kysehän on vain hermoston herkästi ylikuormittumisesta. Nämä ihmiset ovat usein tunteneet itsensä jotenkin vääränlaisiksi ja viallisiksi ominaisuutensa vuoksi ja heille voi olla helpottavaa ymmärtää mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että tällainen aloitus sitten *haukotus*. Erityisherkkyydessä on useimmiten kyse aistiyliherkkyydestä, ei itkuherkkyydestä ja jostain omituisesta tunteellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Että tällainen aloitus sitten *haukotus*. Erityisherkkyydessä on useimmiten kyse aistiyliherkkyydestä, ei itkuherkkyydestä ja jostain omituisesta tunteellisuudesta.
Tein testin ihan rehellisesti, ja sain siitä korkeat pisteet. Lapsellani on diagnosoitu aistiyliherkkyys, sen testaus oli huomattavasti täyspäisempää kuin tuo nettitesti, jonka perusteella ilmeisesti moni kokee olevansa erityisherkkä. Ja lapseni diagnoosi on siis sensorisen integraation häiriö (ja joku koodi) eikä mikään 'erityisherkkä'
Ap
Ei nettitestejä diagnosointiin ole tarkoitettukaan. Ne ovat joko hömppää tai korkeintaan suuntaa antavia. Oikea erityisherkkyys, niin että se diagnoosiin asti riittää, eli aistiyliherkkyys, on arkea hankaloittavat ominaisuus. Kuten siis lapsesi myötä tiedät.
No sitten toinen ääripääkin eli psykopatia on humpuukia. Toki se jos 20 % väestöstä luokitellaan erityisherkiksi niin silloin mun mielestä sana erityis on siinä vähän hassu. Normaaliahan se silloin on. Ja muutenkin termi erityisherkkä on prrseestä koska kaikki heikkoutta itsesssään ruton lailla pelkäävät saa välittömän hepulin. Joku muu sana olisi parempi kuvasmaan sitä osaa ihmisistä joka on oikeasti asteikon ääripäässä. Asteikon itsensä kieltäminen on sama kuin väittäisi että ihmiset on klooneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkä -sanaa käytetään liian leväperäisesti joka paikassa. Nettitesteillä ei ole mitään tekemistä oikean erityisherkkyyden kanssa.
Joka toinen on nykyään erityisherkkä. Ja jotkut ei oo kun elävät kuten heille sopii ja välttelevät liikaa tohinaa ja meteliä ja kontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nettitestejä diagnosointiin ole tarkoitettukaan. Ne ovat joko hömppää tai korkeintaan suuntaa antavia. Oikea erityisherkkyys, niin että se diagnoosiin asti riittää, eli aistiyliherkkyys, on arkea hankaloittavat ominaisuus. Kuten siis lapsesi myötä tiedät.
Miksi keksiä kömpelö uudissana, kun kerran sensorisen integraation häiriö on on tunnettu asia? Ja kyllä mediasta nimenomaan näitä itsediagnosoituja löytyy, en usko, että kukaan ammattilaisen diagnosoima aistiyliherkkä käyttää itsestään nimitystä 'erityisherkkä'.
Ap
Ne testit ovat tosiaan huonoja, koska ovat niin tulkinnanvaraisia. Juuri hiljattain oli mediassa juttu erityisherkkyydestä ja haastateltavana oli ei-herkkä, joka kuitenkin kuvitteli olevansa sitä. Jos haluaa tietää onko herkkä vai ei, kannattaamieluummin tutustua aiheseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nettitestejä diagnosointiin ole tarkoitettukaan. Ne ovat joko hömppää tai korkeintaan suuntaa antavia. Oikea erityisherkkyys, niin että se diagnoosiin asti riittää, eli aistiyliherkkyys, on arkea hankaloittavat ominaisuus. Kuten siis lapsesi myötä tiedät.
Ensinnäkin, erityisherkkyys ei ole sama kuin aistiyliherkkyys. Olet nyt tainnut sekoittaa asioita.
Toiseksi, erityisherkkyys ei ole diagnoosi. Ei sitä missään diagnosoida.
Siinä olet oikeassa että nettitestit on suuntaa-antavia.
Vierailija kirjoitti:
Että tällainen aloitus sitten *haukotus*. Erityisherkkyydessä on useimmiten kyse aistiyliherkkyydestä, ei itkuherkkyydestä ja jostain omituisesta tunteellisuudesta.
mun lapseni erityisherkkä eikä ikinä vuosien aikana ole tullut mieleen että liittyisi mielen herkkyyteen. Oikeastaan juuri päinvastoin, itkee tuskin koskaan. Herkkyys ilmenee enemmänkin vaateherkkyytenä eli voit joutua ostamaan järjettömät määrät vaatetta jotka silti tuntuu huonolta. Ja jos hyvää vaatetta ei ole niin lapsi ei voi pukea eli siltä päivältä jää koulu ja oma työpäivä hoitamatta jne. Onnekai lopulta oppii mitkä vaatteet käy. (Ei saa olla saumoja, nukkanyppyä yms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nettitestejä diagnosointiin ole tarkoitettukaan. Ne ovat joko hömppää tai korkeintaan suuntaa antavia. Oikea erityisherkkyys, niin että se diagnoosiin asti riittää, eli aistiyliherkkyys, on arkea hankaloittavat ominaisuus. Kuten siis lapsesi myötä tiedät.
Miksi keksiä kömpelö uudissana, kun kerran sensorisen integraation häiriö on on tunnettu asia? Ja kyllä mediasta nimenomaan näitä itsediagnosoituja löytyy, en usko, että kukaan ammattilaisen diagnosoima aistiyliherkkä käyttää itsestään nimitystä 'erityisherkkä'.
Ap
Kyse on muustakin kuin aistiyliherkkyydestä. Herkillä myös tunteet ovat syvempiä ja herkkä tunnistaa asioissa pienet vivahteetkin. Aspergereillakin on monesti aistiyliherkkyyttä, he ovat sosiaalisesti taas päinvastaisia kuin erityisherkät - he eivät näe pieniä vivahteita toisten eleissä.
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen on nykyään erityisherkkä. Ja jotkut ei oo kun elävät kuten heille sopii ja välttelevät liikaa tohinaa ja meteliä ja kontakteja.
Nimenomaan. Olen yli 40 v, ja olen jo kauan sitten oppinut elämään itseni kanssa, tehden esim kiireisenä työpäivänä lounasaikaan yksin kävelylenkin, ja suunnittelemaan päivärytmini niin, etten illalla yliviritä itseäni ja saan hyvin nukuttua. Se on ihan normaalia elämää, eikä mitään vaivaa ja herkkyyttä.
Luin Anja Snellmannista lehtijutun, kun tämä kertoi olevansa erityisherkkä, eikä jaksa 10 päivän kirjakiertuetta ilman taukoja. Mutta kuka jaksaisi! Ei tarvitse olla 'erityinen' voidakseen oppia tuntemaan omat rajansa, ja elämään niiden mukaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisvaativia ovat, pitää olla sitä ja tätä ja muut ei saa hajuvettä, ei musiikkia, ei sitä eikä tätä. Pitää tanssia erityisvaativan pillin mukaan.
Ei se erityisherkkyys olekaan mikään lääketieteellinen diagnoosi. Sehän on vain hermostollinen ominaisuus.
Mielestäni nämä ns.erityisherkät ovat itsesäälissä vellovia. Empatiaa heillä ei riitä muille, ainoastaan itselle. Ystäväni itkee hirveän herkästi mutta ainoastaan jos asia koskee häntä itseään. Hän tuntee itseään loukatuksi tai muuta vastaavaa.
Puhuu vain itsestään ja omista ongelmistaa. Ei ikinä kysy mitä toiselle kuuluu. Hänen kanssaan ei voi keskustella kuin hänestä.
Hän pitää itseään herkkenä. Joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että tällainen aloitus sitten *haukotus*. Erityisherkkyydessä on useimmiten kyse aistiyliherkkyydestä, ei itkuherkkyydestä ja jostain omituisesta tunteellisuudesta.
mun lapseni erityisherkkä eikä ikinä vuosien aikana ole tullut mieleen että liittyisi mielen herkkyyteen. Oikeastaan juuri päinvastoin, itkee tuskin koskaan. Herkkyys ilmenee enemmänkin vaateherkkyytenä eli voit joutua ostamaan järjettömät määrät vaatetta jotka silti tuntuu huonolta. Ja jos hyvää vaatetta ei ole niin lapsi ei voi pukea eli siltä päivältä jää koulu ja oma työpäivä hoitamatta jne. Onnekai lopulta oppii mitkä vaatteet käy. (Ei saa olla saumoja, nukkanyppyä yms).
Oiskos lapsesi kumminkin mieluummin aistiyliherkkä?
Edelleen, aistiyliherkkyys EI OLE sama kuin erityisherkkyys!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen on nykyään erityisherkkä. Ja jotkut ei oo kun elävät kuten heille sopii ja välttelevät liikaa tohinaa ja meteliä ja kontakteja.
Nimenomaan. Olen yli 40 v, ja olen jo kauan sitten oppinut elämään itseni kanssa, tehden esim kiireisenä työpäivänä lounasaikaan yksin kävelylenkin, ja suunnittelemaan päivärytmini niin, etten illalla yliviritä itseäni ja saan hyvin nukuttua. Se on ihan normaalia elämää, eikä mitään vaivaa ja herkkyyttä.
Luin Anja Snellmannista lehtijutun, kun tämä kertoi olevansa erityisherkkä, eikä jaksa 10 päivän kirjakiertuetta ilman taukoja. Mutta kuka jaksaisi! Ei tarvitse olla 'erityinen' voidakseen oppia tuntemaan omat rajansa, ja elämään niiden mukaan.
Ap
Olet siis oppinut elämään erityisherkkyytesi kanssa :D Mikset voisi olla erityisherkkä? Sehän on vain ominaisuus, ei mikään vika tai vaiva.
Mutta samaa mieltä, kyllä kai kaikki tarvii taukoja, palautumista, ei pelkät erityisherkät.
Erityisherkkyys tarkoittaa introverttiyttä usein. Ne vaatii myös omaa aikaa, eikä halua olla seurassa koko ajan.
Alue: Aihe vapaa
Mun kaveri sai diagnoosin ennustajalta.