En voi erota, en jaksaisi olla edes välttävän hyvä äiti

Vierailija

Haluaisin eroon avioliitostani, miehestäni, arjestani. Ero ei vain ole mahdollista, koska tiedän etten jaksaisi pyörittää arkea lasten kanssa yksin. En siis ole eroamatta lasten takia, vaan itseni takia. Vastuu arjesta, toimeentulosta ja kasvatuksesta olisi niin suuri yksin kantaa, että tiedän ettei minusta siihen ole. Onko muita, jotka ovat samassa tilanteessa? Jumissa avioliitossaan eikä ulospääsyä ole?

Kommentit (14)

Vierailija

No, hanki nykytilanteeseen jotain joka auttaa jaksamaan. Liikuntaa? Opiskelua? Jotain tylsyyden tilalle.

Lapsille on parempi ehjä perhe. Silti voit alkaa toteuttaa itseäsi nyt. Mikä on haaveesi? Jos ei olisi lapsia ja miestä?

Vierailija

No jos ero ei ole vaihtoehto niin miten parisuhteen parantaminen? Jos yhdessä ollaan niin eikö siitä kannattaisi tehdä mahdollisimman mukavaa?

Vierailija

Luulen että on varsin yleistä varsinkin tässä taloustilanteessa. Töiden jatkuvuuden varaan ei voi laskea ja toisaalta työpaikalla pitää venyä mahdottomiin. En yksinkertaisesti saisi töitäni tehdyksi, jos olisin yksin vastuussa lapsista. Alle kouluikäisten lasten kohdalla en voisi kuvitellakaan vuoro viikko-systeemiä. Oma parisuhdeonnellisuus on pistetty nyt hyllylle (mies ei yritäkään.)

Vierailija

Mua taas houkuttelee ero sen vuoksi, että silloin lapset ehkä näkisivät isäänsä joskus. Nyt hän tekee ympäripyöreätä päivää 6-7 päivää viikossa. Minä pyöritän yksin tätä arkea. Jos erottaisiin, niin saisin itsekin joskus hengähdystauon, ja isä joutuisi järjestämään esim. joka toinen viikonloppu vapaata ottaakseen lapset luokseen.

Vierailija

Olette varmaan oikeassa. Pitäisi oppia nauttimaan tästä mitä nyt on. Mutta miten? Jos hankin itselleni uusia harrastuksia tai muuta elämänsisältöä, niin miten se tekisi tästä avioliitosta paremman. Olisin itse ehkä onnellisempi, mutta eihän se poistaisi tai muuttaisi tässä avioliitossa olevaa tyhjyyttä? Ap

Vierailija

Noinhan siinä tuppaa käymään, kun avuttomat ihmiset tekevät lapsia. Parisuhteen pilaamisestakin on helppo syyttää miestä, kun ikinä mikään ei ole omalla vastuulla muutenkaan.

Vierailija

Mun oma jaksamattomuus johtui juurikin miehestä, tajusin vasta, kun otin eron. Nyt olen energinen ja ahkera, todella nautin lapsista nyt erilailla, kuin ennen.

Oletko tällaista vaihtoehtoa miettinyt ap?

Vierailija

En halua tai ole ajatellut erota.
Mutta ajattelen että jos ero joskus tulisi en olisi yksin vastuussa lapsista tai heidän arjestaan.
Jos lapsilla on vastuuta ottava isä joka elää parisuhteessa lasten äidin kanssa miten tai miksi vastuunotto vähenisi eron tultua?

Vierailija

Mun kaveripiirissä tuo oli aika yleistä, ettei erottu lasten ja taloustilanteen ja jaksamisen vuoksi. Vaikka silloin, kun lapset olivat pieniä, tuntui että liitosta puuttui jokin.

Arvaa mikä on tilanne nyt kun lapsen on kasvaneet. Nää parit ei enää HALUA erota.  Jälkeenpäin tajuaa kuinka rankkaa aikaa pikkulapsiaika voi olla, ja kuinka vähän sitä energiaa kuitenkin on siihen parisuhteeseen, eli huumoriin, läheisyyteen ja kommunikointiin. Kun helpottaa, parisuhteeseen voi tulla ihan uudenlaista rakkautta ja kiintymystä ja tyytyväisyyttä. Toki sen eteen pitää nähdä vaivaa. Ei voi kaivautua poteroon josta sitten ampuu kumppani katkerilla ja sarkastisilla pommeilla. Pitää jaksaa olla ystävällinen toiselle. Mut jos yhtään miettii niin se ei ole mikään hirveä vaiva, että kohtelee omaa kumppaniaan kuin ystäväänsä. Silloinkin kun itseä jurppii.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat