Lue keskustelun säännöt.
Sain selville että anoppi antanut 2,5-vuotiaallemme luunappeja
20.11.2015 |
Olimme odottamassa anoppia heidän olohuoneessaan, ulos syömään lähdössä. Katselin akvaariota ja juttelin tytölle että eikös ole hieno allas (on oikeastikin iso upea allas) ja kysyin että mikäs sinun suosikki-kalasi noista on. Tyttö sanoi "tuo litteä missä on viivoja) menin lähemmäs akvaariota ja tökkäsin sormella lasiin siihen kohtaan missä kala oli ja kysyin "ai tuo lehtikalako"
Tyttö säikähti, kipitti heti vetämään käteni akvaarion läheltä pois ja sanoi "Siihen ei saa koskea tai mummi antaa "poksun"
Kysyin että minkä ihmeen poksun ja näytti minulle "no näin" ja teki käteeni luunapin.
Juttelinpa sitten anopin kanssa ja myönsi että piti paikkansa, akvaariota ei likaisin sormin rähmitä ja on tuolloin antanut luunapin (muutaman kerran, sitten tyttö oppi ettei akvaarioon kosketa)
Juu, ei lapsi siihen kuole mutta ottaa silti päähän että satuttaa lasta varsinkaan kun minkään näköistä lupaa ole kysytty, että olisiko tuollainen meistä vanhemmista ok.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta riskoilmoitusta on oikeasti tehty (muutamasta) luunapista? Luulisi että poliisilla olisi pokassa pitelemistä jos asiaa lähtee eteenpäin riskoioikeudellisesti ajamaan.
Olittehan ap thenyt ETUKÄTEEN kaikki vaatimanne lapsenhoitoasiat selviksi?
Olihan siitä lehdessäkin kun perhetyöntekijä oli nähnyt, kuinka äiti oli antanut luunapin lapselleen, ja perhetyöntekijä teki luonnollisesti siitä rikosilmoituksen. Ja äiti luonnollisesti määrättiin maksamaan lapselleen korvauksia. Tuskinpa poliisilla on pokassa pitelemistä jos joku noudattaa lakia? Mua harmittaa ne ihmiset jotka ei kehtaa tehdä luunapeista yms. rikosilmoitusta, kun pelkäävät, että joku kehtaa nauraa niille. Tai mikä syy se kenelläkin sitten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt huomataan millanen nykynuoriso on kun ei ole yhtään kuria. Annetaan vaan olla, koska hyvänen aika oikeanlainen kasvatushan on niin väärin. Nyt sitten näkyy lopputulos.. koulussa ei käydä, lasten kouluarvosanat laskeneet vuosien varrella ja muutenkin nuoriso mennyt huonompasn suuntaan.
Omasta mielestäni luunapit tuntuvat julmilta. Ja kun joku kirjoitti, että voiko sitä edes sanoa kivuksi, niin ei se aikuiselle ihmiselle annettuna varmasti kipeätä teekään, mutta kyllä se taaperoikäistä sattuu. Sen lisäksi siinä ei tule vain fyysinen kipu, vaan lapsi voi oikeasti kunnolla tuntea olonsa huonoksi ja ei-rakastetuksi kun joku turvallinen ja tuttu aikuinen satuttaa. Aikuisen silmissä luunappi ei tunnu isolta jutulta, "pieni näpäytys vain lapselle", mutta lapsi kokee sen hyvinkin eri tavalla, koittakaa ymmärtää.
Tärkeää olisi, että vanhemmat ja isovanhemmat sopivat yhteisistä pelisäännöistä miten lapsen kanssa käyttäydytään, niin ei tule ikäviä tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Olihan siitä lehdessäkin kun perhetyöntekijä oli nähnyt, kuinka äiti oli antanut luunapin lapselleen, ja perhetyöntekijä teki luonnollisesti siitä rikosilmoituksen. Ja äiti luonnollisesti määrättiin maksamaan lapselleen korvauksia.
Löytyisiköhän jostain tilastotietoa kuinka monta tuomiota on annettu pelkästä luunapista?
Vierailija kirjoitti:
Nyt huomataan millanen nykynuoriso on kun ei ole yhtään kuria. Annetaan vaan olla, koska hyvänen aika oikeanlainen kasvatushan on niin väärin. Nyt sitten näkyy lopputulos.. koulussa ei käydä, lasten kouluarvosanat laskeneet vuosien varrella ja muutenkin nuoriso mennyt huonompasn suuntaan.
Itse asiassa nuoriso on lähes kaikilla mittareilla parempaa kuin ennen, päihteitä käytetään vähemmän, tupakointi on epämuodikasta, useampi saa peruskoulun päättötodistuksen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajoittaminen on sallittua ja toivottavaa.
Fyysinen rankaiseminen laitonta, ja henkinenkin aivan turhanpäiväistä.
2,5-vuotias on niin pieni, että tehdessään vasten hoitajan tahtoa lapsi nostetaan pois, ja selitetään että näin ei saa tehdä. Mieluummin vielä hyvin perustein lisättynä. Jos pieni ei ihan ymmärrä perusteita, niin ainakin kielellinen kehitys vauhdittuu, ja varmasti vuoden päästä ymmärtää.
Tavoitteena on että hyvinkasvatettu lapsi ymmärtää yhteiselon vaativan yhteispeliä, ja tajuaa että häntä itseään arvostetaan koska hänen myös odotetaan arvostavan muita, ja ymmärtävän yhteispelin merkityksen.
Hakkaamalla opetetut lapset eivät opi muuta kuin että isommalla on oikeus turvautua väkivaltaan pienempiä kohtaan täysin oman mielen mukaan. Tämä saattaa myöhemmässä elämässä olla lapselle vaarallistakin: parempi oppi olisi että paras tapa suojautua väkivallalta on olla käyttämättä sitä itse, ja poistua väkivaltatilanteista mikäli mahdollista.
Suosittelen Raisa Cacciatoren Kiukkukirjaa kaikille luunappikasvattajille. Löytyy kirjastoista, ja voi myös tilata väestöliitosta muistaakseni 25 € hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luunapit, hiuksista repiminen ja muu väkivalta eivät todellakaan kuulu lasten kasvatukseen.
Mitä minunkin poikani ajattelisi, jos turvallinen isä alkaakin satuttamaan.
Että sillä on isä joka välittää.
Ei kukaan luunapista mene rikki
Mustelmat kuuluu lapsuuteen ja kun tarkemmin miettii niin koko elämään.
Ei jumalauta voiko tää olla edes tosissaan kirjoitettu.
Elän Saksassa ja Suomi vaikuttaa lzkänneen päänsä johonkin paikkaan missä apina pitää villapaitaansa.
Vierailija kirjoitti:
Olimme odottamassa anoppia tyllsääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää.......................ääääääää
Jonkun sitä täytyy sunkin kakaroita opettaa, kun et siihen pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko 2,5-vuotiaan isoäiti olla niin vanha, että ei tietäisi väkivallan oleva väärä keino kasvattamiseen? Eikö asennemuutos alkanut tapahtua jo 60-luvulla? Minusta nykyisistä kuusikymppisistä tai seitsemänkymppisistä on turha puhua mitään ymmrtämättöminä vanhuksina. Minun vuonna 1922 syntynyt mummuni ei ole koskaan käyttänyt väkivaltaa lapsenlapsiinsa, ja hyvin pärjäsi kaikkien kanssa.
Mummohan vaikuttaa ihan sadistilta, luunappi sormenjäljistä? Luunapit ovat aina väärin, mutta erityisesti tässä tapauksessa olisi vain voinut osoittaa lapselle, että katso minkä tahran teit, pyyhitäänpä se pois yhdessä. Jos toistuu, voi komentaa lapsen yksin siistimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakkaamalla opetetut lapset eivät opi muuta kuin että isommalla on oikeus turvautua väkivaltaan pienempiä kohtaan täysin oman mielen mukaan. Tämä saattaa myöhemmässä elämässä olla lapselle vaarallistakin: parempi oppi olisi että paras tapa suojautua väkivallalta on olla käyttämättä sitä itse, ja poistua väkivaltatilanteista mikäli mahdollista.
Ei hyvää päivää..... Olen saanut 70-luvulla luunappeja ja minua myös läpsittiin muutaman kerran (se loppui kyllä aika nopeasti kun julkinen keskustelu lapsien fyysisestä kurituksesta alkoi; laki taisi muuttua sitten vähän myöhemmin) En koe että minua olisi kasvatettu "hakkaamalla"; enkä ole väkivaltainen tai käytä väkivaltaa. On paljon lapsia jotka kokee oikeaa väkivaltaa kodeissaan/ näkevät pahoinpitelyjä. Heidän elämäänsä pitäisi puuttua; ei siihen että joku mummo poksauttaa taaperoa ja keskustelun jälkeen lupaa ettei enää toista vanhanaikaista/väärää tapaa.
Omille lapsille käytin jäähypenkkiä/nurkkaa -joka sekin nykyään on tuomittavaa ja väärin- Poikani joskus 5vuotiaana yritti muutaman kerran lyödä /potkia ja sai jäähyä rangaistukseksi. Voi hyvin olla että isovanhempana käytän tätä samaa keinoa ja on hyvin mahdollista että silloin sekin on laitonta!
Minua tukistettiin lapsena, ja sain myös selkääni jonkun kerran. Olin pitkään sitä mieltä että tästä ei ole ollut minulle sen kummempaa vahinkoa.
Kunnes sitten kahdessa ensimmäisessä vakavassa suhteessani _peräkkäin_ minä olin se joka aloitti lyömisen ensimmäiseksi.
Olin tulistuvaa tyyppiä pienestä pitäen, ja olen edelleen. En kykene tällä hetkellä hallitsemaan raivon tunteita kylliksi, Olisin tarvinnut vanhemmiltani mallia tunteiden kestämiseen ja niiden säätelyyn, mutta heillä oli omat rajoituksensa, ja kasvattamisen sijaan sain tukkapöllyä.
Olen nyt aikuinen, ja siten itse täysin vastuussa omista huonoista ratkaisuistani, mutta helpompaa olisi ollut jos minun lapsuudessani olisi puhuttu esimerkiksi tunteiden sanoittamisesta ja siitä miksi väkivallaton kasvatus on tärkeää. Nyt opettelen kolmikymppisenä asioita joita jotkut vastuulliset vanhemmat opettavat taaperoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli vaan mieleen että onpa tiukkaa jos ei saa akvaarion lasiin koskea. Jopa kieltämistä ihmettelisin, mutta että "luunappeja" eli sormella napauttamista otsalle niin että sattuu. Hohhoijjaa.
Me muutettiin kesällä takaisin Suomeen 5 vuoden jälkeen. Meillä on 3,5v. ja 1,5v. lapset joiden kanssa liikutaan paljon ulkona. Suurin paluushokki on ollut nykyajan lapset. Kielenkäyttö on törkeää ja käytöstavat jäänyt täysin oppimatta. Tänään leikkipuistossa oli lauma n. 10-vuotiaita tyttöjä ja poikia joiden joka toinen sana oli *ittu. Meidän supersosiaalinen 3.5v. meni heti juttelemaan heille ja sai vain haistatuksia?! Menin siihen sitten kysymään mitä ihmeen käytöstä tälläinen on olevinaan ja sain räkäiset naurut. Jos tietäisin kenen lapsia ovat niin kävisin kyllä jututtamassa vanhempia.
Ulkomailla asuessamme samanikäiset lapset tervehtivät ystävällisesti, kysyivät tarvitsenko apua kauppakassien kannossa ja ottivat aina lapsemme leikkeihin mukaan oli kyseessä minkä ikäinen lapsi tahansa.
Olen "vasta" 30v. enkä todellakaan muista tällaista epäkunnioittavaa asennetta aikuisia tai edes muita lapsia kohtaan omasta lapsuudesta. Koskaan ei kiroiltu ja aina pyydettiin anteeksi jos joku joutui komentamaan. Meidän 3,5-vuotiaskin on ihan hämillään suomalaisten lasten käytöksestä. Tänään hän sanoi olevansa surullinen kun olimme puistossa kun tämä esiteinilauma oli niin tyly. En haluaisi, että oma iloinen, empaattinen ja sosiaalinen lapseni kyynistyy kun nykyvanhemmat kasvattaa kavereiksi tuollaisia suorastaan p*askasäkkejä (anteeksi kielenkäyttöni).
Ikävää että kävi noin huono mäihä. Mulla täysin päinvastainen kokemus kirjastosta oman supersosiaalisen 3,5-vuotiaan kanssa: lapsi meni jututtamaan n. 10-vuotiaita tyttöjä ja esitteli heille pöydällä olevia prinsessakirjoja. Olin tuntokarvat herkkänä että jos tytöt tuskastuvat tilanteeseen, mutta ei suinkaan, ottivat pienemmän huomioon suorastaan ihastuttavan hyvin.
Meitä on kaikenlaisia. Kannattaa muistella noitä hyviä juttuja mieluummin kuin huonoja ;)
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin kesällä takaisin Suomeen 5 vuoden jälkeen. Meillä on 3,5v. ja 1,5v. lapset joiden kanssa liikutaan paljon ulkona. Suurin paluushokki on ollut nykyajan lapset. Kielenkäyttö on törkeää ja käytöstavat jäänyt täysin oppimatta. Tänään leikkipuistossa oli lauma n. 10-vuotiaita tyttöjä ja poikia joiden joka toinen sana oli *ittu. Meidän supersosiaalinen 3.5v. meni heti juttelemaan heille ja sai vain haistatuksia?! Menin siihen sitten kysymään mitä ihmeen käytöstä tälläinen on olevinaan ja sain räkäiset naurut. Jos tietäisin kenen lapsia ovat niin kävisin kyllä jututtamassa vanhempia.
Ulkomailla asuessamme samanikäiset lapset tervehtivät ystävällisesti, kysyivät tarvitsenko apua kauppakassien kannossa ja ottivat aina lapsemme leikkeihin mukaan oli kyseessä minkä ikäinen lapsi tahansa.
Olen "vasta" 30v. enkä todellakaan muista tällaista epäkunnioittavaa asennetta aikuisia tai edes muita lapsia kohtaan omasta lapsuudesta. Koskaan ei kiroiltu ja aina pyydettiin anteeksi jos joku joutui komentamaan. Meidän 3,5-vuotiaskin on ihan hämillään suomalaisten lasten käytöksestä. Tänään hän sanoi olevansa surullinen kun olimme puistossa kun tämä esiteinilauma oli niin tyly. En haluaisi, että oma iloinen, empaattinen ja sosiaalinen lapseni kyynistyy kun nykyvanhemmat kasvattaa kavereiksi tuollaisia suorastaan p*askasäkkejä (anteeksi kielenkäyttöni).
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin kesällä takaisin Suomeen 5 vuoden jälkeen. Meillä on 3,5v. ja 1,5v. lapset joiden kanssa liikutaan paljon ulkona. Suurin paluushokki on ollut nykyajan lapset. Kielenkäyttö on törkeää ja käytöstavat jäänyt täysin oppimatta. Tänään leikkipuistossa oli lauma n. 10-vuotiaita tyttöjä ja poikia joiden joka toinen sana oli *ittu. Meidän supersosiaalinen 3.5v. meni heti juttelemaan heille ja sai vain haistatuksia?! Menin siihen sitten kysymään mitä ihmeen käytöstä tälläinen on olevinaan...
Tulkaa pois sieltä lähiöstä. Suurimassa osassa asuinalueita tuollaiseen ei törmää juuri koskaan.
Eipä tuo ikä ole mikään selitys. Oma mummu ei ikinä antanut luunappia, ja oli sentään vuosimallia -30. Ja aika kuriton lapsi olin kyllä, en heti totellut, niin kuin ei lapsen olekaan normaalia totella siltä istumalta. Ihan kunnon kansalainen minusta kasvoi, perheenäiti, koulutettu, työssäkäyvä, en juo enkä polta, ja maksan veroni. Mikä tärkeintä; en käyttäydy väkivaltaisesti, en kiusaa enkä ilkeile. Voisi sanoa että oma mummun ja vanhempien metodit oli oikein toimivia. Sen sijaan tilastojen mukaan lapsena pahoinpidellyt saavat todennäköisemmin aikuisiällä rangaistuksen pahoinpitelystä tai muusta väkivallanteosta. Mitä se lapsi tuosta voikaan muuta oppia, kuin että toiseen kajoamalla hallitaan ympäristöä sitten aikuisena.
Väitän että suurin osa 70-luvun lapsista ainakin ja varaam useimmat 80-luvun lapsista koki jonkinasteista lievää ruumiillista kuritusta; luunappeja, tukistuksia tai nipistyksiä/ kädelle läpsäisyjä. Eikä ole tainnut perheväkivaltatilastot muuttua juuri mihinkään viime vuosina; oli lapsia "hakattu" - ja lainausmerkit siksi että minusta ruumiillisessa pahoinpitelyssäkin on eroja- , tai oliko lapsen kaikenlainen ruumiillinen kuritus laitonta; niin siitä huolimatta myös myöhempien vuosien lapsissa on niitä, jotka pahoinpitelevät aikuisena toisiaan.
On tämä totta suurimmalta osin. Asia on vaan niin, että elin lapsuuteni noin samaan aikaan kuin sinäkin. Tällöin juuri nuo lait muuttuivat. Ihan lapsena minulla oli hyvä olla, kun luokan raggarit pidettiin kurissa ja nuhteessa. Jos joku lapsi alkoi riehumaan, niin tukasta kiinni ja ulos luokasta yms.. Sitten kun laki oli muuttunut, niin pahikset saivat riehua ja pelkäsin, enkä turhaan... Näiden lapsipaskiaisten pitäminen kurissa olisi ollut kaikkien kannalta hyvä, mutta ei.
Minulle on turha puhua siitä, ettei lapsia saa rangaista luunapeilla yms..