Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaverin huono itsetunto
tete
18.11.2015 |
Aluksi hieman taustaa, jotta ymmärrätte, mistä on kyse.
Oma lapsemme (aloitti nyt syksyllä 7. luokan) oli ala-asteella koulukiusattu ja hänellä ei juurikaan ollut kavereita. Nyt hänellä on niitä ja erityisesti yksi todella läheinen ystävä (myös häntä on hänen vanhempiensa mukaan koulukiusattu aikanaan, muttei kiusata enää). LIsäksi hänellä on pari hyvää ystävää aiemmalla paikkakunnalla, jossa asuimme.
Kuten sanottua, meidän lapsemme (kutsutaaan häntä vaikkapa Lauraksi) ja tämä kaveri (kutsutaan häntä nyt Liisaksi) ovat todella hyvin ystävystyneet ja viettävät kaiken vapaa-aikansa yhdessä. Jostain kohtalon oikusta heillä on myös sama liikuntaharrastus.
Kerrotaan vielä taustauksi se, että perheillämme on todella erilaiset varallisuustasot: me kuulumme ylempään keskiluokkaan ja tämän Liisan perhe taas elää sosiaalitukien varassa. Meille tämä ole kuitenkaan ongelma.
Sitten itse ongelmaan: tämän Liisan suhtautuminen meihin Lauran vanhempiin on todella vaivaannuttavaa ja tällä Liisalla vaikuttaisi olevan huono itsetunto. Seuraavassa esimerkkitapauksia: Ihan kaikkien ruokien kohdalla hän tulee aina varmistamaan meiltä vanhemmilta, että saako hän ottaa, vaikka Laura olisi sanonut, että ota vaan. Hän on huolissaan siitä, että aiheuttaa meille kuluja, kun ruoan menekki kasvaa.
Toinen esimerkki: tämä tyttöjen liikuntaharrastus vaatii aina silloin tällöin varusteiden hommaamista yms. (rahallinen panostus noin 100 euroa per lapsi) Tiedämme, että tämä on Liisan perheelle iso raha, joten tarjuoduimme auttamaan näissä hankinnoissa. Kun kerroimme Liisalle tästä tuesta, hän alkoi itkemään ilosta ja kiittelemään todella vuolaasti sekä kyselemään, miten hän tämän pystyy ikinä meille korvaamaan. Meistä tämä tuntui vaivaannuttavalta, tuimme kuitenkin vapaaehtoisesti lapsemme ystävää.
Kolmas esimerkki: Liisalle kävi viime viikolla vahinko ja hän pudotti vahingossa juomalasin lattialle ja se särkyi. Tällöinkin hän ryhtyi ensimmäisenä miettimään asian korvaamista: kysyi, että minkä suuruisen korvauksen haluamme ja millaisen rangaistuksen haluamme hänelle antaa tuon teon takia. Selitimme hänelle monta kertaa, että se oli vahinko ja sillä siisti. Hänen oli sitä kuitenkin todella hankala uskoa.
Tuorein esimerkki on eiliseltä, kun LIisa oli täällä koulun jälkeen käymässä. Kysyimme häneltä, haluaisiko hän lähteä mukaamme Lappiin hiihtolomalla laskettelmaan. Hän taas puhkesi kyyneliin ja kertoi olevansa todella kiitollinen pyynnöstä ja sanoi, että haluaisi lähteä, mutta omasta mielestään ei hän ei ole ansainnut sellaista matkaa. Että me olemme ihan liian ystävällisiä, kun pyydämme ja maksamme sellaisen. Hän sanoi, että meidän pitäisi laittaa hänet ansaitsemaan se matka jotenkin. Olemme yrittäneet vakuutella, että ystävyys on ihan riittävä asia siinä ja siksi haluamme hänetkin mukaan.
Mikä siis neuvoksi: kuinka saada Liisa ymmärtämään, että lapsen ystävää on normaalia auttaa ja pelkkä kiitos riittää?
Kommentit (53)
Siis oikeasti. Back off.
Eli anna tyttöjen kaveerata rauhassa -- ja vetäydy tuosta kuviosta helkuttiin kalliine harrastusvälineinesi ja "rakentavine keskusteluinesi kuinka "meitin jääkaapista saa kyllä pyytämättäkin ottaa vaikka avokaadoja". Hyväksy kaveri sellaisena kun se on, niin kuin tyttäresikin. Jos kaveri haluaa kiittää ja kysyä vaikka sata kertaa niin siitä vaan. Ei ole sinun asiasi muuttaa kaverin luonnetta tai mennä sörkkimään likkojen kaveruussuhteeseen.
Miksi pitää antaa kalliita harrastusvälineitä ja matkoja lapsen kaverille, sehän tuntuu lahjukselta ja ei ihme että on kiusallisia hetkiä.
Ja sitten tämä "emme halua mitään vastalahjaksi häneltä".
Bullshit mitä kaksinaismoralismia.
Kyllä te haluatte. Te haluatte juuri nytkin vastalahjana pähkäillä tällä palstalla "oi voi miksi sillä on niin huono itsetunto vaikka me niin pyyteettömästi vain hyvää haluamme". Kiva hobby kirjoitella lapsensa kaverin käytösestä.
Jos olisi oikeasti terve ja fiksu asenne likkojen ystävyyteen siitä ei täällä tuollaisista joutavista asiasta voivoteltaisi.
Tuollaiset äidit jotka "ottivat rakentavaan keskusteluihin" lastensa kaverit koskien näiden jotain ominaisuuksia luonteessa, niin muistaakseni lapsuudessa ne äidit puistattivat/painostivat kaikkia huonosti peitellyllä pätemisen tarpeessaan-- sitten ne ihmettelivät miksei meidän iitalla ole taaskaan kavereita.
Vaikka kuinka suoraan sanoisi tästäkin asiasta, niin se on todennäköisesti turhaa, eivät usko vaan loukkaannutaan. Tuommoiset äidit onnistuu aina "hyvää tarkoittamalla" sössimään asioita. Jättäkää lastenne kaverit rauhaan tai heidän käytöksensä analysointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei halua mitään vastalahjaa, niin silloinhan kannattaa maksaa ventovieraille joita ei tunne, rahaa tilille, ilman että kertoo kenellekään.
Se vastalahja on se, että lapsella on kaveri.
Ei ilmaista lounasta ole.
Liisa on koulukiusattu. Hänellä on voinut olla ala-asteella kavereita jotka ovat kiusanneet koska pelit ja vehkeet eivät ole olleet viimeisen päälle, kuinka Liisan kotona on köyhää, halpaa ja pahaa ruokaa jne.
Nyt hän on tutustunut teidän Lauraan ja on varmasti varuillaan kaikesta. Saattaa jopa pelätä että ykskaks yllättäen joko Laura tai te vanhemmat alatte arvostelemaan häntä?
Tällä tytöllä on jotain mitä monella muulla hänen ikäisellään ei ole. Kohteliaat käytöstavat ja kunnioitus toisten tavaroihin (se rikki mennyt lasi). Kehuisi kyllä lapsen vanhemmille heidän kohteliasta ja mukavaa tyttöään!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, minulla on ollut samanlainen ystävä. Liisa on varmaan elämässään joutunut kokemaan joko itse tai vanhempiensa välityksellä asetelmia, joissa ilmaista lounasta ei olekaan. Se yhdistettynä yhteiskunnalliseen statukseen ja heikkoon itsetuntoon johtaa juuri tuollaiseen käyttäytymiseen.
Seiskaluokkalainen on jo niin iso että hänen kanssaan voisi varmaan jutella kahden kesken. Joku kerta kun Liisa on teillä käymässä niin sanot hänelle ja Lauralle että haluat jutella Liisan kanssa kahdestaan tästä hiihtolomareissusta ennen kuin Liisa lähtee kotiin.
Sitten istutat tytön alas sanot ettei tarvitse jännittää, sillä häntä jännittää aivan varmasti ja saattaa pelätä että jotain pahaa on tulossa. Kerrot Liisalle että teistä olisi todella hauskaa jos Liisa pääsisi mukaan Lappiin ja kustannatte mielellänne hänen menonsa, kunhan asiasta on vielä puhuttu Liisan vanhempien kanssa. Mainitset että olet huomannut Liisan kokevan olevansa kiitollisuudenvelassa mutta että syytä tällaiseen ei ole: teidän perheenne kutsuu Liisan vieraakseen ja te haluatte että hän voi nauttia ilman syyllisyydentuntoa tai epävarmuutta lomasta. Sitten ilmaiset pehmeästi että toivotte että Liisa pystyisi ottamaan jännittämättä ja ilman huonoa omatuntoa Lapin reissun ja muut asiat jota te tahdotte tyttärenne parhaalle ystävälle tarjota. Ehdotat että voitteko sopia nyt niin hän lopettaa vastapalvelusten tarjoamisen ja että te, Lauran vanhemmat, kyllä ilmaisette Liisalle jos tahdotte hänen tekevän jotain ja toivotte että Liisa voisi luottaa tässä asiassa teihin. (Tässä kohtaa on tärkeää että Liisa ymmärtää mitä tarkoitat sopimuksella ja että hän suostuu.) Lopuksi vielä kertaat että Liisa on tervetullut kotiinne juuri sellaisena kuin on ja vastaisuudessa toivot ettei Liisa enää kysy lupaa vaikka leivän ottamiseen; teidän kodissanne se on normaalia vieraanvaraisuutta joka ei tarkoita sitä että kukaan jää velkaa.
Tärkeää on sitten se että te ette koskaan aiheuta Liisalle tilannetta jossa hän joutuu tuntemaan huonoa omatuntoa saamistaan asioista.
Eiii näin Voi himputti sentään teidän kanssanne!!
"lopuksi vielä kertaat että Liisa on tervetullut kotiinne juuri sellaisena kuin on".
Huhhuh. Noin niitä neuroottisia nuoria tehdään. Kaksoisviestinnällä. En antaisi lapsen mennä enää tuollaiseen kyläpaikkaan.
Ei tytöllä ole huono itsetunto. Vaan asetelma on väärä. Tyttö on teidän hyväntekeväisyyden kohde. Hän joutuu olemaan varuillaan, koska tietää sen voivan loppua koska tahansa.
Koita vähän rauhoittua ja suhtautua tyttöön kuin ihmiseen. Eikä hyväntekeväisyyskohteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo kyllä huonolta itsetunnolta kuulosta vaan kiitollisuudelta. Köyhät kun ei ole tottuneet siihen että on varaa antaa kavereiden syödä heidän vähiä ruokiaan saatika lähteä edes perheen kesken lomalle. En ymmärrä mitä kiusallista siinä on kun teette jonkun todella onnelliseksi? Ei tuo nyt kovin normaalia ole että kavereiden vanhemmat kustantavat osan harrastuksistasi tai tarjoavat ilmaisia lomamatkoja.
Omalle kohdalle kun miettii niin olisi lapsena ollut ihan helvetin kiusallista kun kaverin vanhemmat makselee kaikkea. Eihän hän kohta kehtaa tulla teille kun vähemmästäkin tulee sellainen olo että säälitte häntä ja olette ottaneet hänet joksikin hyväntekeväisyys kohteeksi.. antakaa lapsi raukan olla rauhassa tai kohta hän ei kehtaa enää tulla teille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehtoja:
a)Puhuttelun pitämisen sijaan tämän kaltaisesta asiasta jutelkaa vaikka tytön vanhempien kanssa jos teitä tytön nöyristely häiritsee tai se (tytön käytös) on teille kiusallista. Ei ole kaverin vanhempien asia alkaa kasvattamaan tai muuttamaan tytön luonnetta pitämällä puhutteluja vaikka ne olisi tehty rakentavassa hengessä ilman että tytön vanhemmat ovat tällaisesta toiminnasta tietoisia.
b) Kannustatte tytärtänne hankkimaan omista piireistänne joviaalin pikku maailmannaisen joka ei turhia kursaile. Mielellään siniverine joka on tottunut siihen että hänet suurin piirtein kannetaan joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Omalle kohdalle kun miettii niin olisi lapsena ollut ihan helvetin kiusallista kun kaverin vanhemmat makselee kaikkea. Eihän hän kohta kehtaa tulla teille kun vähemmästäkin tulee sellainen olo että säälitte häntä ja olette ottaneet hänet joksikin hyväntekeväisyys kohteeksi.. antakaa lapsi raukan olla rauhassa tai kohta hän ei kehtaa enää tulla teille
Juuri näin. Mutta selitäpä tuo selkokielellä puupäävanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ap, älä tee tästä kuviosta tuollaista numeroa. Jos tyttö kokee tarpeelliseksi varmistaa sata kertaa, sitten kokee. Sinä vastaat sata kertaa ystävällisesti. Eikä mitään pöydän ääreen istuttamisia ja kehityskeskusteluita. Harrastusvälineiden ja matkojen maksaminen on yksinomaan outoa ja vaivaannuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä sinusta tuntuisi, jos oma lapsesi olisi tuo kaveri. Te se köyhempi perhe
Mikäli tykkäätte jutella rakentavassa hengessä nuorten kanssa, niin jutelkaa ihmeessä heidän unelmistaan ja koulutus- ja työsuunnitelmistaan -- olkaa kiinnostuneita nuoristanne ja tarjoutukaa auttamaan ja etsimään yhdessä vaihtoehtoja ja lisätietoja eri koulutusaloilta. Liian harva vanhempi juttelee näin tärkeistä asioista AJOISSA , liian moni nuori on ihan pihalla tulevaisuutensa tai mahdollisuuksiensa suhteen.
Tällaista juttelua nuoret tuntuu kipeästi kaipaavaan eikä mitään avokaaaado-lässytyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä juttu ei vain vaikuta realistiselta. Vasta oli lehdessä, että huonommin pärjäävät saavat eniten tukea ja apua arkeen isovanhemmilta. Lisäksi tällaiset vanhemmat tekevät usein työtä, jossa on illat vapaat vastailemaan sata kertaa samoihin asioihin. Näin tuon lapsen pitäisi olla todella rohkea ja reipas ottamaan. Omakin kokemus on, että tukia saavat ovat reippaita ja rohkeita pyytämää ja ottamaan.
Kun taas korkeasti koulutetut joutuvat monesti uhraamaan iltojakin omaan työhön liittyvään lukemiseen, ja usein myös työn perässä on muutettu, joten lapsilta vaaditaan paljon, omatoimisuutta. Pitää osata olla ja tehdä itsekseen.
Huh. Itsekin olen todella hyvin tienaava ja vielä lapseton. Saan pelkkää negatiivista osakseni: jos tarjoan ystävilleni asioita, saan negatiivista palautetta tai jos en tarjia, saan negatiivista. Mikä sitten on hyvä? Mielestäni on luonnollista tarjota, jos se ei omaan talouteen vaikuta mitenkään. Ei mikään velvoite, mutta on mukavaa, että sellainenkin ystävä voi tulla kanssani hyvään ravintolaan, jolla ei siihen normaalisti olisi varaa. Onko tämä nyt sitten huono juttu? Vieläkö Suomessa on ihmisiä, joiden mielestä vähänkin paremmat tulot pitäisi piilottaa visusti muilta ja leikkiä köyhää?
Vierailija kirjoitti:
Huh. Itsekin olen todella hyvin tienaava ja vielä lapseton. Saan pelkkää negatiivista osakseni: jos tarjoan ystävilleni asioita, saan negatiivista palautetta tai jos en tarjia, saan negatiivista. Mikä sitten on hyvä? Mielestäni on luonnollista tarjota, jos se ei omaan talouteen vaikuta mitenkään. Ei mikään velvoite, mutta on mukavaa, että sellainenkin ystävä voi tulla kanssani hyvään ravintolaan, jolla ei siihen normaalisti olisi varaa. Onko tämä nyt sitten huono juttu? Vieläkö Suomessa on ihmisiä, joiden mielestä vähänkin paremmat tulot pitäisi piilottaa visusti muilta ja leikkiä köyhää?
ÖÖÖ... Tuota. minä ymmärsin jotenkin näin, että tässä keskustelussa oli pointtina tyttären kaverin nöyristely joka rasittaa ärsyttävästi vanhempia kun he pyyteettä tarjoavat kaverille maallista hyvää ja toivoisivat tyttären kaverin suhtautuvan jotenkin toisin eli sillä tavoin miten nää vanhemmat tykkäisivät kaverin suhtautuvan tyyliin "ohhoijakkaa, kaikki langetkoon osakseni kuin manulle illallinen paskaaks tässä kiittelemään".
Vanhempi tässä alitajuisesti tiedostamattaan sabotoi tyttären ystävyyssuhdetta varsin painostavalla tavalla - ja hetken päästä tytär on jälleen ilman kaveria - ja vanhempi saa (jälleen kerran) voivotella asiaa. Jokaisella sisältönsä elämässä. Sääli tuota tytärtä, varmaan hävettää.
Lapsellani on ystävänä monilapsisesta suhteellisen varakkaasta perheestä oleva Aino. Hänellä on ihanasti tapana kysyä, että kuinka monta kpl esim lihapullia voi ottaa. Hän varmistaa, että kaikille riitttää. On oppinut jakamaan. Hienoa!
Alue: Aihe vapaa
Tyttökirjojen vahvan tytön malli voi olla yksi tekijä. Jos lukee paljon, saa vaikutteita, että aina pitää maksaa itse, tehdä itse, pärjätä. Mutta ehkä se ei aina ole pelkästään huono asia, että tekee itse omatoimisesti pienestä saakka mitä ptiää tehdä, eikä passuuta muilla tai maksata muilla, vaikka sitten itsetunto olisi heikompi kuin sellaisella, joka surutta käskee opettajan kumittaa yläkoulussa, nostella repun, maksattaa kaverilla jne